Lue keskustelun säännöt.
Onko perheenäidin mielestänne pakko jaksaa lapsiperhearkea saamatta itselleen mitään?
Kommentit (47)
Ei ole pakko. Voi ihan vapaasti olla hankkimatta lapsia, ja niin kannattaakin valita jos ei koe saavansa lapsista mitään iloa. Mitä tulee siihen seksiin, niin lapset eivät ole sinulle seksiä velkaa. Sinun puutteesi ei ole heidän syytään eikä vastuullaan. Puolisosta voi toki erota jos parisuhde ei tyydytä, mutta lapset pitää hoitaa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummitustäti kirjoitti:
Ei ole pakko. Voi ihan vapaasti olla hankkimatta lapsia, ja niin kannattaakin valita jos ei koe saavansa lapsista mitään iloa. Mitä tulee siihen seksiin, niin lapset eivät ole sinulle seksiä velkaa. Sinun puutteesi ei ole heidän syytään eikä vastuullaan. Puolisosta voi toki erota jos parisuhde ei tyydytä, mutta lapset pitää hoitaa silti.
Et nyt tajunnut yhtään logiikkaa aloitukseni takana. Onneksi yksi kommmentoija tajusi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkinto on se perhe jonka olet saanut itsellesi. Kamalaa jos et tajua sitä itse:/
Kuinka usein saat seksiä mieheltäsi? Ap
En koskaan ole laskenut seksissä sitä kuinka usein saan tai annan sitä. Seksiä on suhteessa ollut myös lasten ollessa pieniä. On varmasti ollut aikoja että seksiä ei olisi ollut jos itse olisi ollut aloitteellisempi ja aikoja jolloin seksiä ei olisi ollut jos puoliso ei siinä olisi ollut minua aktiivisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkinto on se perhe jonka olet saanut itsellesi. Kamalaa jos et tajua sitä itse:/
Kuinka usein saat seksiä mieheltäsi? Ap
En koskaan ole laskenut seksissä sitä kuinka usein saan tai annan sitä. Seksiä on suhteessa ollut myös lasten ollessa pieniä. On varmasti ollut aikoja että seksiä ei olisi ollut jos itse olisi ollut aloitteellisempi ja aikoja jolloin seksiä ei olisi ollut jos puoliso ei siinä olisi ollut minua aktiivisempi.
Eli et koskaan ole joutunut elämään perhe-elämää tilanteessa, jossa miehesi ei osoita halua ja huomioi sinua naisena? Voitko sitten vittu pitää turpasi kiinni, etenkin jos suollat sieltä vain reteilyä siitä kuinka aina olet saanut seksiä kun haluat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten edes tyydyttävää seksiä?
Muistutan perheenäitiä että se lasten hankkiminen on ihan oma tietoinen valinta joten turha kitistä.
Lasten hankkiminen kyllä, mutta huono suhde ei kuulu tähän diiliin mihin pitäisi tyytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos puolisi ei anna niin voisi luopua velvollisuuksistaan vanhempana? Ei, ei se kyllä niin mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkinto on se perhe jonka olet saanut itsellesi. Kamalaa jos et tajua sitä itse:/
Kuinka usein saat seksiä mieheltäsi? Ap
En koskaan ole laskenut seksissä sitä kuinka usein saan tai annan sitä. Seksiä on suhteessa ollut myös lasten ollessa pieniä. On varmasti ollut aikoja että seksiä ei olisi ollut jos itse olisi ollut aloitteellisempi ja aikoja jolloin seksiä ei olisi ollut jos puoliso ei siinä olisi ollut minua aktiivisempi.
Eli et koskaan ole joutunut elämään perhe-elämää tilanteessa, jossa miehesi ei osoita halua ja huomioi sinua naisena? Voitko sitten vittu pitää turpasi kiinni, etenkin jos suollat sieltä vain reteilyä siitä kuinka aina olet saanut seksiä kun haluat. Ap
Olen ollut tilanteessa jossa mies on ollut haluton, eikä ole osoittanut kiinnostusta. Seksiä se ei kokonaan ole suhteesta lopettanut kunten ei sekään että tilanne on ollut päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten edes tyydyttävää seksiä?
Muistutan perheenäitiä että se lasten hankkiminen on ihan oma tietoinen valinta joten turha kitistä.
Lasten hankkiminen kyllä, mutta huono suhde ei kuulu tähän diiliin mihin pitäisi tyytyä.
Perheen äidin olisi pitänyt olla tarkempi kenen kanssa sen diilin tekee. Turha itkeä kun vetelät housussa. Tai sitten ryhdistäytyä ja tehdä se mikä pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta tarvii. Myös äidillä pitää olla mukavaa. Lapset ovat ikävän usein häiritsevinä siihen liittyen. Ei siivota, ei olla hiljaa, ei olla oma-aloitteisia missään, läksyissä, maristaan ruuasta.... Mies ei tue....
Jos lapset ovat tuollaisia, niin voi katsoa peiliin. Itsehän ne on kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä puolison kanssa kyllä, yksin ei. Yksin ei kenenkään tarvitse jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
kummitustäti kirjoitti:
Ei ole pakko. Voi ihan vapaasti olla hankkimatta lapsia, ja niin kannattaakin valita jos ei koe saavansa lapsista mitään iloa. Mitä tulee siihen seksiin, niin lapset eivät ole sinulle seksiä velkaa. Sinun puutteesi ei ole heidän syytään eikä vastuullaan. Puolisosta voi toki erota jos parisuhde ei tyydytä, mutta lapset pitää hoitaa silti.
Et nyt tajunnut yhtään logiikkaa aloitukseni takana. Onneksi yksi kommmentoija tajusi. Ap
No mikä se logiikka oli? Onko reilua pihdata parisuhteessa? Ei. Voitko pakottaa puolisosi antamaan seksiä? Et. Voitko perua lasten hankkimisen? Et. Voitko jättää puolisosi? Kyllä, mutta lapsiperhearkea se on yh:llakin. Voitko jättää puolison ja lapset? Kyllä teoriassa, mutta varaudu siihen että sinua sanotaan huonoksi äidiksi ja ihmiseksi ja ne sanojat ovat oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten edes tyydyttävää seksiä?
Muistutan perheenäitiä että se lasten hankkiminen on ihan oma tietoinen valinta joten turha kitistä.
Lasten hankkiminen kyllä, mutta huono suhde ei kuulu tähän diiliin mihin pitäisi tyytyä.
Perheen äidin olisi pitänyt olla tarkempi kenen kanssa sen diilin tekee. Turha itkeä kun vetelät housussa. Tai sitten ryhdistäytyä ja tehdä se mikä pitää tehdä.
Okei eli sinusta ei saa erota vaikka suhde olisi kuinka huono? Mies lyö sinua ja ehkä lapsiakin ja riehuu kännissä, mutta oltava vain on? Minä olen erimieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkinto on se perhe jonka olet saanut itsellesi. Kamalaa jos et tajua sitä itse:/
Kuinka usein saat seksiä mieheltäsi? Ap
En koskaan ole laskenut seksissä sitä kuinka usein saan tai annan sitä. Seksiä on suhteessa ollut myös lasten ollessa pieniä. On varmasti ollut aikoja että seksiä ei olisi ollut jos itse olisi ollut aloitteellisempi ja aikoja jolloin seksiä ei olisi ollut jos puoliso ei siinä olisi ollut minua aktiivisempi.
Eli et koskaan ole joutunut elämään perhe-elämää tilanteessa, jossa miehesi ei osoita halua ja huomioi sinua naisena? Voitko sitten vittu pitää turpasi kiinni, etenkin jos suollat sieltä vain reteilyä siitä kuinka aina olet saanut seksiä kun haluat. Ap
Älä nyt riehu. Lapsiperheen äitiys ja seksielämän puute ovat kaksi eri asiaa. On seksittömiä lapsettomia liittoja ja hyvinkin aktiivisia lapsellisia liittoja ja kaikkea siltä väliltä.
Perhe-elämää sinun on jaksettava muodossa tai toisessa. Tulet aina olemaan äiti. Ainoita päätöksiä tässä maailmassa jota et voi perua. Lapset eivät myöskään ole sinun seksittömyydestäsi vastuussa.
Seksittömyyttä ja huonoa liittoa sinun ei tarvitse jaksaa, mutta yrittäisin kyllä purkaa miehen kanssa sitä mistä se johtuu. Ihan heppoisin perustein en perhettä hajottaisi vaikka joskus sekin on varmasti oikea ratkaisu. Onko tilanne jo menetetty vai onko raskas pikkulapsi(?)aika vain lyönyt päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vähän kökösti muotoiltu aloitus mutta kyllä tuosta pointin ymmärtää.
En tarvitse jaksaa, minä en edes jaksanut. 8 vuotta hoidin lapsia, kodin ja pihan kokonaan, välillä täysipäiväisenä töitä tehden. Miehen vastuulla ei ollut kuin työt, ei sillä tainnut olla hajuakaan mitä täällä kotona tapahtuu. Sairastuin ai-sairauteen joka on kivulias ja ennenkaikkea väsyttävä tulehdusten takia. Sairastuin tuohon jo esikoisen ollessa pieni mutta tutkimaan suostuttiin vasta 6 vuoden päästä.
Pelkät lapset olisin varmaan kestänyt mutta kaikkea hirveää tapahtui koko ajan. En niitä halua tässä eritellä mutta mm hautajaisia jne. Kaiken tuon hoidin yksin, olin niin väsynyt etten jaksanut puhua miehelle mitään.
Sitten romahdin. Puoli vuotta itkin, söin lääkkeitä. Miehen oli pakko osallistua.
Mies kertoi myöhemmin että hänen työt oli lomaa verrattuna siihen mitä täällä kotona on. No, ne oli rankkoja aikoja. Uskomatonta miten kaikki "paha" sattuukin samaan aikaan, meillä vielä siihen pikkulapsi-aikaan.
Nyt kaikki on paremmin. Ihan selvästi paremmat ajat menossa, lapset jo isompia ja mies osallistuu aivan eri tavalla. Hyvä niin, menetin stressinsietokykyni noina aikoina, vahvistuu koko ajan mutta en siedä vielä kovin hyvin.
Ei ole pakko. Suomessa ei ole pakko. Elatusvelvollisuus Sinulla tietenkin on. Voit lähteä ja jättää lapset miehelle. Sinulla on tapaamisoikeus, mutta laki ei edes etävanhemman tapaamaan lastaan/lapsiaan. Joten voit juuri nyt pakata laukkusi, ottaa mukaan käsilaukkusi ja sanoa hyvästit. Voit myös lähteä hyvästejä sanomatta. Tämä on Suomessa ihan mahdollista.
Sitten taasen moraaliseen puoleen. Jos olet lapsia tehnyt, Suomessa kun ei ole pakko niitä saada. On ehkäisyä, on mahdollista saada myös abortteja myös sosiaalisista syistä, niin moraalisesti sinulla on kyllä velvollisuus huolehtia lapsistasi, vaikka laki ei siihen pakota. Se, että saatko seksi vai et, saatko hyvää seksiä vai et, saatko huomiota mieheltäsi vai et jne, ei liity kysymyksiin lapsien huolehtimisesta mitenkään.
Itse olen totaaliyh, joka en ole saanut minkäänlaista seksiä ( joskin en ole hakenutkaan) vuosikausiin. Omaa elämää on, jonkin verran laitan rahavarojani esim. lastenhoitajaan, jotta pääsen omaan harrastukseeni. Muutenkin saan elämästä paljon: On mielenkiintoinen työ, joka kyllä välillä aiheuttaa stressiäkin suuremmassa määrin, on koti, on ystäviä, on harrastuksia, on ihanat ja välillä kamalat lapset, joiden kanssa harjoitella esim. kärsivällisyyttä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten edes tyydyttävää seksiä?
Muistutan perheenäitiä että se lasten hankkiminen on ihan oma tietoinen valinta joten turha kitistä.
Lasten hankkiminen kyllä, mutta huono suhde ei kuulu tähän diiliin mihin pitäisi tyytyä.
Oletko muuttunut pelkästään äidiksi vai oletko muistanut myös olevasi nainen? Miehet masentuu kun lapset saavat enemmän huomiota kuin he ja alkavat sitten pihdata tai katoavat harrastuksiin.Naiset kettuuntuvat huomatessaan että heillä on sen kahden synnytetyn lapsen lisäksi kolmaskin, jolla vaan on suurempi lapsilisä (palkka). Ihmiset eivät etukäteen tajua miten lasten saaminen muuttaa parisuhteen dynamiikkaa.
Mä laitoin miehen kierrätykseen kun se pihtasi liian pitkään.Nykyisen kanssa en ole lisääntymässä jottei parisuhde kärsi.
Siis tarkoittiko tää että saako erota? Se on eri asia kuin tarvitseeko olla vanhempi?
Vierailija kirjoitti:
No vähän kökösti muotoiltu aloitus mutta kyllä tuosta pointin ymmärtää.
En tarvitse jaksaa, minä en edes jaksanut. 8 vuotta hoidin lapsia, kodin ja pihan kokonaan, välillä täysipäiväisenä töitä tehden. Miehen vastuulla ei ollut kuin työt, ei sillä tainnut olla hajuakaan mitä täällä kotona tapahtuu. Sairastuin ai-sairauteen joka on kivulias ja ennenkaikkea väsyttävä tulehdusten takia. Sairastuin tuohon jo esikoisen ollessa pieni mutta tutkimaan suostuttiin vasta 6 vuoden päästä.
Pelkät lapset olisin varmaan kestänyt mutta kaikkea hirveää tapahtui koko ajan. En niitä halua tässä eritellä mutta mm hautajaisia jne. Kaiken tuon hoidin yksin, olin niin väsynyt etten jaksanut puhua miehelle mitään.
Sitten romahdin. Puoli vuotta itkin, söin lääkkeitä. Miehen oli pakko osallistua.
Mies kertoi myöhemmin että hänen työt oli lomaa verrattuna siihen mitä täällä kotona on. No, ne oli rankkoja aikoja. Uskomatonta miten kaikki "paha" sattuukin samaan aikaan, meillä vielä siihen pikkulapsi-aikaan.
Nyt kaikki on paremmin. Ihan selvästi paremmat ajat menossa, lapset jo isompia ja mies osallistuu aivan eri tavalla. Hyvä niin, menetin stressinsietokykyni noina aikoina, vahvistuu koko ajan mutta en siedä vielä kovin hyvin.
Onnittelut. Kun elämässä sitoutuu avioliittoon, niin joskus kypsyys syntyy itsestään, joskus joutuu käymään kovan koulun kautta.
Avioliitossa yleensä vuorotellen joutuu ottamaan vastuuta, kun toisella on vaikeaa ja on oikeastaan suuri onni, kun tietää että toinen auttaa, jos ja kun itse sitä tarvitsen, eli osat voivat vaihtua.
Täytyy tietysti antaa toisellekin mahdollisuus oppia asioita, eikä uhriutua toisen puolesta jossain ihan normaaleissakin asioissa, kuten tietotekniikan käytössä tai ruuanlaitossa. Itse olen erään alan asiantuntija, ja tein aina (ei se nyt erityinen rasituskaan ollut) siihen liittyvät työt kotona, mutta sitten ajattelin, että en ikuisesti niitä ehkä ole tekemässä tai jos sairastun, niin toinen joutuu ihan tyhjän päälle siinä asiassa. Annoin puolisolle vähitellen tilaisuuksia tehdä itse, ja osaa jo ihan riittävästi ja koki varmaan oppimisen iloa ja tyydytystä siitä, ettei aina tarvitse toisen apua.
En oikein usko että kermaperseenä voisin olla tyytyväinen elämään. Mutta koska tiedän itse että myös itselleni haluan tyydyttävän ja onnellisen elämän teen valintoja sen mukaan.
Koskaan ei ole ollut tilannetta että elämässä ei olisi ollut yhtään onnea tai tyydytystä tuottavia asioita mutta ei myöskään montaakaan hetkeä etteikö joku asia olisi ollut päin persettä tai tuntunut jotenkin muuten rasittavalta.