Olipa "kiva" kuulla että lasteni äitipuolen mielestä lapseni ovat hänelle vain "välttämätön paha"

Kyllä varmaan jokainen joka voisi valita "paketin" tai pelkän miehen, ottaisi pelkän miehen. Jos rakastuu mieheen niin sen lapset vaan on välttämätön paha. Voihan niistä silti oppia pitämään ajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan jokainen joka voisi valita "paketin" tai pelkän miehen, ottaisi pelkän miehen. Jos rakastuu mieheen niin sen lapset vaan on välttämätön paha. Voihan niistä silti oppia pitämään ajan kanssa.

Mulla meni toisinpäin. Olen aina tykännyt lapsista ja miehen lapset kertoivat äidilleen pitävänsä minusta. Miehen exälle se ei sopinut. Hän ohjeisti lapsia olemaan ilkeitä mulle, auttaisi kuulemma siihen, että isä tulisi takaisin kotiin. Lopulta mulle ei edes puhuttu. Joten pikkuhiljaa lapsista tuli välttämätön paha. Ikävää, ettei se oikeastaan edes suoraan johtunut lapsista, mutta kun heidän takiaan piti sietää exääkin. Nykyään ovat isoja ja meillä on ihan hyvät välit. Mutta ei meistä läheisiä tullut, enkä heitä kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä luulit? Että ne sinun herrantertut on jotenkin ihmeellisiä joita kaikki rakastaa? Ainoa mitä ne muille ovat on ikävä muistutus menneestä elämästä ja seksistä. Toisekseen niiden mukana myös aina tulee se yleensä vittumainen äiti joka yrittää työntää kapuloita rattaisiin joka välissä. Lisäksi itse en tykkää että pitää omia menoja jne aina säätää niiden exän lapsien mukaan.

Ja ennen ininää siitä että ite kumppanisi valitsit ja niin tein. Valitsin kumppanin mutta en niitä lapsia joten elän 70% ajasta miehen kanssa ja sitten se 30% mitä lapset ovat meillä omaa elämää. Käyn matkoilla, juhlimassa, vietän aikaa kavereiden kanssa jne ja en tee mitään lasten kanssa vaikka saman katon alla ollaankin.

Lapset on kuitenkin iso osa sun miestä ja miehen elmää. Todella surullista kuulla että sua ei kiinnosta se yhtään. Säälittää siis sun miehen puolesta. Siis että puoliso on tolla asenteella omia lapsia kohtaan. Asettaa miehelle varmasti ristiriitaisia tunteita. Ei voi jakaa koskaan elämää kaikkien rakkaiden kanssa vaan aina joku puuttuu ja tuntuu tyhjältä. :(

En ole ylläoleva, mutta meillä sama kuvio. Minä näen kavereitani, tapan vanhempiani ja harrastan omiani, kun miehen lapset ovat meillä.

Puhuimme asiasta paljon ennen yhteenmenoa, ja ennen naimisiinmenoa. Miehelle se on ok. Hän sanoo, että tärkeintä on, että minä olen onnellinen.

On muuten outoa ajatella, että miehen elämä olisi jotenkin tyhjää tuossa tapauksessa.... eihän minunkaan elämäni ole tyhjää silloin, kun olen vain omieni lasten kanssa ilman miestä.

Isän uusi vaimo :D Hah! Kyllä se on ihan isän vaimo, ja lasten äiti on eksvaimo...

Mun elämään mahtuu niin naapureiden, sukulaisten kuin miehenkin lapset. Oma on silti oma, ja niin kuuluu ollakin.  Varmaan eksmiehesi nainen tykkää lapsistanne, ja ottaa ne mielellään hoiviinsa, mutta siinä se. Ei hänen tarvitsekaan olla heille toisena äitinä, vaan hän saa määritellä roolinsa ihan itse. eksmiehesi hän on valinnut, lapset tulevat kylkiäisenä.