Kerro joku muiden ihmisten yleinen ajattelutapa, joka ärsyttää sinua

Lapsilla tämä on hyvin yleistä mutta useimmilla se kitkeytyy ennen murkkuikää pois, joillakin se on yhä aikuisena. Ja se kuuluu 'en siivoa tuota koska en sotkenukkaa sitä'.

"Naiset eivät ole pinnallisia vaan arvostavat henkisiä piirteitä enemmän, toisin kuin miehet"

Se, että Suomella menee taloudellisesti parhaiten koko maailmassa. Niin ehkä paras läppä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää suunnattomasti se, että esim. täällä on keskustelu jostain tieteellisesti todistetusta faktasta ja sitten joka älypää tulee sinne huutamaan olevansa eri mieltä. Eli kuvittelee oman mielipiteensä kumoavan tieteellisesti tosiasian. Tähän törmää arkielämässäkin ihan kokoajan.

Toinen yleinen ajattelutapa, joka ottaa pattiin: oma kokemus on yhtä kuin totuus. Eli jos sinulla influenssa on ollut aina todella rankka tauti, niin toisen ihmisen lievempi tauti ei voi missään tapauksessa olla influenssa. Vaikka se on ihan fakta, että sama virus voi aiheuttaa toiselle ihmiselle huomattavasti lievemmän tai jopa oireettoman tartunnan. Tätä ei paukapäät palstalla millään usko. Toistuvasti noroketjuissa väitellään siitä, että noro on muka aina erittäin raju vatsatauti, vaikka se voi olla myös hyvin lievä (lähde Evira), riippuu täysin ihmisestä.

Kertokaa lisää!

Äh sisko oli juuri tuollainen kun aloin odottaa vauvaa. Hän heijasti kokoajan omaa raskauttaan minuun eikä uskonut että minulla on aamupahoinvointia, koska hänellä ei ollut. Olin kuullemma muutenvain sairas aamuisin. Hän ei myöskään uskonut että tunnen jo vauvan liikkeet koska hänkään ei samana raskausviikkona tuntenut niitä, vasta seuraavalla. Eikä hän myöskään uskonut että synnyttäisin ilman käynnistystä koska hänkään ei synnyttänyt ilman käynnistystä..

Vierailija kirjoitti:

Stereotypioihin uskovat ja niitä viljelevät. Pahinta on, kun tuollainen vielä väittää omaavansa hyvän ihmistuntemuksen ja analysoivansa heti ihmisestä millainen hän on.

Jos nainen on kiinnostunut vain naisista, häntä kannattaa kuitenkin yrittää miehenä iskeä.

Ärsyttää naisten konventionaalisuus ja pelokkuus. Kerran esim. näin kun juuri Sorinkadun putkasta kadulle pölähtänyt mies kysyi ohikulkevalta naiselta, onko tällä röökiä. Nainen vai vilkaisi miestä kauhistuneena vastaamatta mitään, kiristi otettaan käsilaukustaan ja lähti naurettavan näköistä puolijuoksua pois paikalta vilkuillen taakseen kuin päällekarkaus olisi juuri uhkaamassa. Minä sitten menin paikalle ja lykkäsin miehelle koko tupakka-askini ja tikut päälle, koska häneltä oli otettu kaikki pois. Vaikken ole koskaan ollut putkassa, pystyin kuvittelemaan että siinä kohtaa kun ulos pääsee, tarvitsee jotain vahvistusta että pääsee taas tolpilleen.

Naisena olen naisten konventionaalisuuteen ja pelokkuuteen törmännyt muulloinkin. Minä esimerkiksi olen aina se joka tekee aloitteita ja saattaa ottaa yhteyttä vieraisiinkin ihmisiin, jos on aihetta. Esimerkiksi kun paljastui, että miesystäväni tapailee toista naista. Tai kun otin yhteyttä edeltäjääni työpaikalla kysyäkseni, lähtikö hän samojen ongelmien vuoksi joiden vuoksi olen itse lähdössä. Tai kun pyysin erästä puolituttua saman ohjaajan ohjauksessa ollutta naista kahville, jos sattuisi yliopistolla liikkumaan, kerroin että en viitsi asiaani sähköpostilla kertoa (olin joutunut ahdistelun kohteeksi ja olisin halunnut kysyä, oliko tätä tapahtunut muillekin). Kukaan näistä naisesta ei halunnut keskustella. Oli kai niin outoa ja pelottavaa, että vieras tai vain ohimennen tuttu ihminen ottaa yhteyttä ja vielä noin herkissä asioissa.

Säälin miehiä - joutuvat tekemään varmasti valtavan työn että ylipäätään naisiin tutustuvat, kun niin moni nainen on niin epäluuloinen ja ahdas ajatuksiltaan ja elämänpiiriltään. Mistä tuo varovaisuus ja taipumus konventionaalisuuteen sitten syntyy - se on minulle arvoitus. Kertokoon joku, joka ei ole koskaan tehnyt mitään outoa tai rohkeaa.