Lue keskustelun säännöt.
Krooninen stressi, usein toistuva päänsärky, jännitys, ahdistuskohtaukset, epätodellinen olo.... te joilla kokemusta tällaisesta?
omassa kuplassa?
16.02.2017 |
Pitkäkestoinen, lähes salakavalasti kehooni iskenyt krooninen stressi aiheutti unettomuutta, pahoinvointia, ja jatkuvaa päänsärkyä. Minulla todettiin migreeni vuosia sitten. Nyt oireet ovat palanneet entistä pahempina muutaman kk jälkeen. Keho tuntuu pingottuneelta ja jännittyneeltä, kuin odottaisi jotain inhottavaa tapahtuvan vaikka tietäisi ettei niin käy.
Välillä väsyttää ja uuvuttaa vaikka nukkuisin 7-10 tunnin yöunia, ja usein sellainen krapulainen olo vaikken pahemmin juo koska saan alkoholista helposti päänsäryn. Ehkä korkeintaan lasillisen kevyttä viiniä parissa-kolmessa viikossa.
Vatsa reistailee välillä niin että ummetusta ja löysää. Sitten saattaa olla ihan normaali viikon pari.
Nyt olo saattaa myös muuttua ahdistuneeksi, välillä tulee sellainen tunne että joko paniikkikohtaus iskee tai tulee sellainen uudenlainen epätodellinen olo että olenko oikeasti tässä ja keitä nämä ympärillä pyörivät ja keskenään juttelevat ihmiset ovat esim. töissä. Tuota saattaa kestää muutama minuutti.
En silti koe työtehtäviäni liian haastaviksi tai uuvuttaviksi, mutta nuo kodin ulkopuoliset eli ulkomaailman tilanteet hämmentävät enkä koe olevani täysin oma itseni. Mielestäni en siis stressaa samalla tavalla kuin aiemmin vaan olen oppinut rauhoittamaan tahtia. Silti nuo oireet.
Lääkärit eivät ole löytäneet mitään fyysistä vikaa missään kuvissa eikä verikokeissa, päänsäryt ovat toistuvia eikä rajuja yksittäistapauksia joten se ei viittaa heidän mielestä mihinkään vakavaan. Kilpirauhasarvot ja muut eivät heidän mukaansa viittaisi sen puolen ongelmiin. Vatsa on tyypillinen jännitysvatsa, eli sielläkään tutkimuksissa ei näkynyt refluksitautiin viittaavaa. Sen jälkeen kukaan ei enää minua tutkinut, minulle määrättiin vain rauhoittavia lääkkeitä tarvittaessa, sumatriptaaneja migreeniin tarvittaessa ja Somacia vatsalle tarvittaessa. Pelkään ottaa noita rauhoittavia, joten siksi sain beetasalpaajia tilalle mutten tiedä auttaako ne.
Korvissa soi, sirisee ja humisee välillä, sitten se menee ohi päiväkausiksi. Tätä ei ole ollut aiemmin, tuon epätodellisen olon lisäksi.
Olen melko notkea, keho ei vaikuta olevan jumissa niskan, hartioiden tai rintarangan osalta. Selkä väsyy ehkä vähän nopeammin kuin aiemmin mutta mietin että se menee ehkä iän piikkiin kun keski-ikä lähestyy.
Epätietoisuutta lisää se että sain juuri selville että edesmennyt vaari jonka tapasin vain muutaman kerran elämäni aikana, sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Mielestäni nämä oireeni eivät suoranaisesti liity sellaiseen mutta huolestuttaa myös se että voiko tuollainen periytyä?
Lapsuudessani ei ollut mitään traumoja, ihan normaali hyvä lapsuus oli. Joten koen että minulla ei ole mitään kerrottavaa psykiatrille tai terapeutille.
Te jotka olette kokeneet vastaavaa outoa olotilaa, löytyikö syy ja miten pääsit oireista eroon? Siksi kaipaisin vinkkejä koska nyt olen siinä tilanteessa etten tiedä mitä ja missä kannattaisi jatkotutkituttaa.
Kommentit (32)
Aloin jossain vaiheessa jo peräti epäillä fibromyalgiaa koska se tuli kaikkialla vastaan kun googlettelin oireita.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sun ap nyt kuitenkin kannattaisi pyytää resepti johonkin mielialalääkkeeseen ja kokeilla lääkettä muutama kuukausi?
Olen käsittänyt että ainakin ssri-lääkkeitä pitää käyttää jonkin aikaa, ennen kuin ne alkavat tehoamaan ja että alkuun (pari ekaa viikkoa) vointi saattaa tilapäisesti jopa pahentua.
Mun tuttava sai itse avun ssri-lääkkeistä ja hänellä hävisivät paniikkikohtaukset ja ahdistuneisuus kokonaan pois niiden ansiosta. En tiedä lääkkeen nimeä enkä vahvuutta mutta tämä henkilö sanoi syövänsä noita lääkkeitä lopun ikäänsä mielellään, kun sai niiden ansiosta normaalin olotilan takaisin. Ei toi lääkitys varmaan kaikilla yhtä ruusuisesti toimi mutta ehkä sitä kannattaisi ainakin kokeilla.
Eikö jossain ollut juttua sellaisesta että jos paniikkihäiriö iskee joskus kunnolla läpi kehon, niin sen toipumiseen kehon ja mielen osalta voi mennä vaikka vuoden verran?
Masennuslääkkeet/mielialalääkkeet voivat aiheuttaa serotoniinioireyhtymän eli niiden kanssa ei ole leikkimistä jos niistä voi tulla sairaskohtaus tai peräti myrkytys.
Miksi ei-masentuneen pitäisi ensinnäkin syödä masennuslääkkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielialalääkkeet eivät toimi edes kaikilla, joten miksi kärsiä pahoinvoinnista ja tupla-ahdistuksesta viikkokausia, kunnes joutuu vaihtaa toiseen mielialalääkkeeseen ja sama taas alusta saakka?
Nyt muistan että jossain verikokeessa jokin arvo oli hieman kohonnut, olisiko ollut maksa-arvo, ja siksi minulle ei alettu tuputtamaan mitään ssri-lääkkeitä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen kaksi ihmistä joilla on masennus-mielialalääkitys tai miksikä niitä nyt kutsutaan. Toinen turposi 5-6 kiloa kuukauden aikana, ja toinen 40 kiloa viiden kuukauden aikana. Järkyttävää! Ei pahemmin houkuttele tuollaiset lääkkeet. Miettikää miten paljon rahaa menee vaatekaappien sisällön uusimiseen? Voin tosiaan kuvitella että ihminen masentuu vain lisää ja lisää kun näkee turpean peilikuvansa eikä mahdu enää vaatteisiinsa ja joutuu kuluttaa rahansa uusiin kuteisiin :-(
Voiko tuollaiset olla perimenopaussin alkuoireita? Minkä ikäisenä e-pillerit kannattaa lopettaa?? Eikö ne saata sekoittaa pään serotoniinitasoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kukaan ole keksinyt mitään lääkettä krooniseen stressiin? Vaikka eletään 2010-lukua?
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ole keksinyt mitään lääkettä krooniseen stressiin? Vaikka eletään 2010-lukua?
Onhan niihin oireisiin vaikka kuinka paljon kemikaaleja, laillisia lääkkeitä ja laittomia päihteitä, joilla itsensä saa kestämään ja olon siedettäväksi.
Itse nykyisin kieltäydyn enää käyttämästä mitään. Olen vuosien varrella käytttänyt mm viinaa, kannabista, ADHD-lääkkeitä (amfetamiinijohdannaisia, lisäävät merkittävästi työtehoa), ssri-lääkkeitä, bentsoja kestääkseni kohtuutonta työtahtia työpaikallani. Sitten päätin, että ei käy, että ajan kroppani loppuun lääkkeiden avulla työnantajan takia. Nyt olen ilman mitään, ja jos ei pää kestä, sitten se ei kestä, ja täytyy jäädä työttömäksi. En kyllä uhraa itseäni enää työn alttarille.
Minulle ei tule hyperventilaatiota ja voimakkaita kohtauksia. Migreeni ja etenkin viikonloppupäänsäryt ovat vaivanneet vuosia. Vaihdoin gyneni ehdotuksesta ehkäisypillereihin joissa ei tule välipäiviä aina kolmeen kk jotta hormonaalinen migreeni ei iskisi kuten se saattaa helpommin iskeä välipäivinä. Migreeni ei ole aurallista. Enemmän toispuoleista ja kolmoishermosärkymäistä.
Ei mitään traumaattista elämässä eli kuulostan todella tylsältä, välillä oli hetkellistä kuolemanpelkoa koska keho uupui stressin takia sellaiseen tilaan, mutta se pelko meni nopeasti ohi ja kun lääkäreiden mukaan minulla ei ollut mitään fyysistä oiretta joka selittäisi nuo, niin sai sen poissuljettua. Kerran jouduin sairaalaan ja nopeaan leikkaukseen mutta se oli ohi ennenkuin ehdin ahdistua asiasta.
Minulla on aina ollut hyvin vahva luonne ja olen ollut hyvässä tasapainossa koko elimistöni suhteen, mutta nyt tämä olotila saa minut jotenkin epätoivoiseksi ja tuntuu siltä etten palaudu täysin ennalleni tai että se tapahtuu hyvin hitaasti. Kuulostaa hassulta. Kukaan ulkopuolinen ei muuten sitä huomaa tai ole huomannut, ei edes oma mieheni kuulemma huomaisi ellei tietäisi.
-Ap