Te, jotka vastustatte niin kovasti tarhaan/päivähoitoon menemistä,

Ainakin meidän päiväkodissa :) Sen myönnän, että minustakaan kovin paljon nuoremmat kuin 2-vuotiaat eivät päiväkodin varhaiskasvatuksesta saa juuri mitään vielä irti. Hyvässä hoitopaikassa silti heillekään päiväkoti ei sentään ole haitaksi, vaikkei siitä hyötyäkään lapselle olisi.



Meidän ryhmässä elokuussa pienin hoitolapsi oli 1v8kk ja vanhin 2v10kk ja homma toimi loistavasti! Lapset touhusivat innoissaan välillä omia leikkejään, välillä meidän ohjaamia pelejä/askarteluja/jumppia tms. Kirjoja luettiin paljon, samoin laululeikkejä ehdittiin rallatella lasten kanssa päivittäin. Jokaiselle lapselle riitti myös syliä ja huomiota, olihan meitä aikuisia paikalla päivästä riippuen yksi 2-3 lasta kohti. Se on sääli, ettei kaikissa pienten ryhmissä asiat ole resurssien puolesta yhtä hyvin, sikäli ymmärrän myös nuo vastakkaiset mielipiteet. Sekin on kurjaa jos alle kouluikäisen lapsen hoitopäivä venyy 10-tuntiseksi, mutta onneksi valtaosa vanhemmista pystyy järjestämään työaikansa joustavammin.



Meidän hoiviimme lapset jäivät itkuitta, osa tuli lähes joka aamu sinne ihan innoissaan :) Ehkä heillä sitten oli harvinaisen hyvät perheet tai jotain, mutta niin onnellisen oloisia ja tasapainoisia lapsia en osannut kuvitellakaan näkeväni päiväkodissa! Jotenkin olin etukäteen ajatellut itsekin, että alle 3-vuotiaan paikka on jossain muualla kuin päiväkodissa myös arkipäivisin. Enää en ajattele niin. Kokonaisuus on paljon tärkeämpi kuin jotkut yksittäiset valinnat, olipa kyse päivähoitomuodosta tai yökyläilyistä, kun puhutaan perusterveistä lapsista ja hyvistä hoitajista.



Minä siis voin olla nyt sille yhdelle tämän ketjun kirjoittajalle se ensimmäinen päiväkodissa työskennellyt henkilö, joka on aidosti sitä mieltä, että alle 3-vuotiaan saattaa olla ihan yhtä hyvä olla arkipäivisin pk:ssa kuin kotihoidossa. Tietenkin koti on aina Koti vielä kouluikäisillekin lapsille, mutta kyllä silti päivähoidosta voi olla järkevästi toteutettuna iloa myös pienille lapsille. Turha siitä on jotain ihmeellistä mörköä tehdä! Ei kukaan voi lapsensa onnellisuutta taata tai pilata sentään pelkästään kotiäidiksi jäämisellä tai töihin palaamalla, vähän suhteellisuudentajua peliin.

Ainakin meidän päiväkodissa :) Sen myönnän, että minustakaan kovin paljon nuoremmat kuin 2-vuotiaat eivät päiväkodin varhaiskasvatuksesta saa juuri mitään vielä irti. Hyvässä hoitopaikassa silti heillekään päiväkoti ei sentään ole haitaksi, vaikkei siitä hyötyäkään lapselle olisi.



Meidän ryhmässä elokuussa pienin hoitolapsi oli 1v8kk ja vanhin 2v10kk ja homma toimi loistavasti! Lapset touhusivat innoissaan välillä omia leikkejään, välillä meidän ohjaamia pelejä/askarteluja/jumppia tms. Kirjoja luettiin paljon, samoin laululeikkejä ehdittiin rallatella lasten kanssa päivittäin. Jokaiselle lapselle riitti myös syliä ja huomiota, olihan meitä aikuisia paikalla päivästä riippuen yksi 2-3 lasta kohti. Se on sääli, ettei kaikissa pienten ryhmissä asiat ole resurssien puolesta yhtä hyvin, sikäli ymmärrän myös nuo vastakkaiset mielipiteet. Sekin on kurjaa jos alle kouluikäisen lapsen hoitopäivä venyy 10-tuntiseksi, mutta onneksi valtaosa vanhemmista pystyy järjestämään työaikansa joustavammin.



Meidän hoiviimme lapset jäivät itkuitta, osa tuli lähes joka aamu sinne ihan innoissaan :) Ehkä heillä sitten oli harvinaisen hyvät perheet tai jotain, mutta niin onnellisen oloisia ja tasapainoisia lapsia en osannut kuvitellakaan näkeväni päiväkodissa! Jotenkin olin etukäteen ajatellut itsekin, että alle 3-vuotiaan paikka on jossain muualla kuin päiväkodissa myös arkipäivisin. Enää en ajattele niin. Kokonaisuus on paljon tärkeämpi kuin jotkut yksittäiset valinnat, olipa kyse päivähoitomuodosta tai yökyläilyistä, kun puhutaan perusterveistä lapsista ja hyvistä hoitajista.



Minä siis voin olla nyt sille yhdelle tämän ketjun kirjoittajalle se ensimmäinen päiväkodissa työskennellyt henkilö, joka on aidosti sitä mieltä, että alle 3-vuotiaan saattaa olla ihan yhtä hyvä olla arkipäivisin pk:ssa kuin kotihoidossa. Tietenkin koti on aina Koti vielä kouluikäisillekin lapsille, mutta kyllä silti päivähoidosta voi olla järkevästi toteutettuna iloa myös pienille lapsille. Turha siitä on jotain ihmeellistä mörköä tehdä! Ei kukaan voi lapsensa onnellisuutta taata tai pilata sentään pelkästään kotiäidiksi jäämisellä tai töihin palaamalla, vähän suhteellisuudentajua peliin.

- se lto

Jos kerran toinen vanhemmista on kotona, niin hän voi aivan hyvin hoitaa lapset kotona. Nykyään kuitenkin käytetään kaiken maailman tekosyitä, jotta lapsia ei tarvitsisi nähdä päivän mittaan ja välillä edes illallakaan. Jos jossain perheessä oikeasti molemmat vanhemmat menevät töihin ja ovat tulleet siihen tulokseen, että heille sellainen taloudellinen asema on parempi, niin menköön töihin. sen selityksen lapsikin ymmärtää. Jos sen sijaan lapset laitetaan hoitoon vain huvin vuoksi, mitä nykyään kannatetaan niin paljon, niin silloin kyllä olisi saanut jäädä lapset tekemättä.

juuri silloin sitä aktiivisuutta tarvitaankin kun ei ole niitä samassa elämäntilanteessa olevia kavereita eikä naapureita.

En väittänytkään että helppo on tutustua uusiin ihmisiin mutta kyllä se onnistuu jos vaan halua on.

Minusta on ihan ok, että 2v lapsi tai sitä vanhempi laitetaan päivähoitoon. Mutta, olen 100% sitä mieltä, että alle 2-v lapsen ja ETENKIN alle vuoden ikäisen paras paikka on kotona, äitin ja/tai isän hoidettavana. Näin siis, mikäli huoltajat ovat terveitä ihmisiä.



Valitettavasti nykyajan trendi naisilla on tämä tasa-arvoisuus ja mammonan kahliminen, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että lapset laitetaan 8-10kk ikäisenä hoitoon.



Olen alueemme päivähoidon vastaava ja voin sanoa, että siinä vaiheessa kun sijoittelussa lapsista 85% on alle vuoden ikäisiä, ei paljon naurata. Ei etenkään niiden VAUVOJEN puolesta. Ja kaikkein vähiten niiden 50% joiden hoitopäivät ovat jatkuvasti 9t.

Suomessa on joku kummallinen muumimammakultti, jonka mukaan kaikki paitsi kotona oleminen ei sovi alle 3-vuotiaalle. Lapsi saa traumoja, kuulovamman tarhan metelistä ja oppii huonoille tavoille jne. Milloin mitäkin.



Totuus on kuitenkin se, että 98% sivistysvaltioiden lapsista on hoidossa pienenä ja kummasti vaan selviävät ilman traumoja.

Itse olen saanut olla kotihoidossa, mutta sitä mahdollisuutta minulla ei tälle esikoiselleni ole antaa. Elokuussa, kun jatkan opiskelua esikoiseni on vuoden vanha. Ensimmäiset pari kuukautta poika on tarhassa vain muutamana päivänä pari tuntia. Uskon ja toivon, että kaikki menee hyvin. Mielelläni jäisin kotiin, mutta on pakko ajatella tulevaisuutta. Vuoden tauon jälkeen pääsen vielä hyvin opiskelu rytmiin mukaan, toisin kuin jos oisin kotona kaksi tai kolme vuotta.



Mielestäni minun on tärkeää opiskella itselleni hyvä ammatti. Kun olin lapsi meillä oli kotihoidon lisäksi iso talo, iso piha ja oma ranta, sen haluaisin omille lapsillenikin. Tai edes sen talon ja oman pihan, en vain tällaista kerrostalokoppia. Sen saavuttamiseksi minun on opiskeltava. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Vaikka meillä onkin mieheni kanssa hyvä suhde ja rakastamme toisiamme, niin silti ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo. Jos jään joskus yksin, jos tulee ero tai puoliso kuolee, on tärkeää, että minulla on ammatti ja pystyn elättämään lapseni ja takaamaan hänelle edes jonkinlaisen elintason.

Oli ankea lapsuus. Olen ollut päivähoidossa 1½ vuotiaasta kouluikään saakka. Muistan tarkealleen, että minusta tuntui aina ettei äiti halunut pitää kotona, eikä hänellä ollut aikaa meille lapsille. Olimme päivähoidossa 10 tuntia päivässä, ja viikonloppuisinkin usein äidin ja isän työn takia. No ei meistä milloinkaan tullut äidin kanssa läheisiä. Yhteinen aika oli aina nollassa:(



Nyt olen itse ollut 8 vuotta lasten kanssa kotona. Jouduin reilu vuosi sitten sairaalaan yli viikoksi ja mies joutui viemän lapset hoitoon. Nuorin oli tuolloin 11kk. Ja kyllä tuntui pahalta. Mies sanoi, että ei kestänyt sieltä lähtiessään katsoa isän perään itkeviä lapsia. Itte en olis voinu edes kuvitella jättäväni lapsia, varsinkaan pienempiä sinne:(

Itse en näe pahaa päivähoidossa, jos äiti haluaa lapsensa hoitoon viedä. Itse en halua. Olen ja haluan olla kotona vielä jatkossakin, nähdä lasten touhut, olla joka pienessä hetkessä mukana tämän lyhyen lapsuuden. Lapsilla on kavereita todella paljon, elävät sosiaalista elämää joten muuta ei kaivata. Itte ainakin haluan, etteivät lapset tunne samalla lailla kun itse tunnen äitiäni kohtaan.

Jokaisella kuitenkin omat mielipiteet, ja valinnat. Itse teen näin, enkä muulla tavalla edes kuvittelisi asioiden voivan olla.

olipas hieno kirjoitus. Jos Suomessa asuisimme haluaisin lapselle juuri sinunlaisen hoitajan tarhaan :)



Mua ihan ahdistaa lukea naita tarhaan/kotihoitoon keskuteluja joita taalla on aina kun sivuille poikkean. Kotiaidit haukkuvat tarhat viejat harva se paiva ja siina sivussa toissakayvat aidit. Argumentit on aina samat: olet ahne, laiska ja huono aiti. Ma luulen etta totuus on monelle aivan erilainen.



Itse olin kotona kunnes lapsi oli 1v10kk, palasin toihin ja otimme lapselle kotiin hoitajan. Tama koska asumme maassa jossa ei ole kunnallista paivahoitoja ja kustannukset olivat jokatapauksessa pilvissa. Uskon etta tama oli omalle lapselleni paras ratkaisu koska han ei kolmikielisyydesta johtuen silloin juuri puhunut sujuvasti ja oli aika herkka muutenkin. Naapurin samanikainen meni tarhaan ja uskon etta se oli heille paras ratkaisu koska tytto on paljon reippaampi ja puhui sujuvasti. Kukin tavalla joka sopii lapselle. Nyt molemmat ovat reippaita ja puheliata kaksi vuotiaita ja aloittavat syksylla yhdessa pre-schoolin 4t/paiva, lopun aikaa ovat yhteisen hoitajan kanssa kotona.



Tama jarjestelma on toki lapselle raataloity ja hieno mutta maksaa meille joka kuukausi yli 2000 dollaria. Mulle kateen jaa alle 1000 dollaria kun olen maksanut kaikki kulut (omat ja hoitajan verot, koulumaksut, hoitajan palkan ja ruuat, tyomatkat).

Joten Suomessa on asiat todella hienosti jarjestetty mutta silti taalla purnataan paivittain. Kun on mahdollisuuksia niin purnataan kuinka "sa valitset vaarin ja olet ahne aiti". Ihan kasittamattoman typeraa.



Ma istuin 6 vuotta yliopistolla ja painoin tukka putkella toita 7 vuotta ennen lasta. jos ma jaisin kotiin 6 vuodeksi niin saisin jattaa hyvasti vanhalle tyoelamalleni. Jos miehelleni jotain sattuisi niin olisipa mukavaa sitten jaada ilman asuntoa ja elaketta loppuelamaksi. Ihan vaan ettei lapseni kasvaisi kieroon jos vaikka tarhassa olisi liikaa virikkeita alle 2-v. eika aiti leiponut pullaa kotona.



Lapsen suhde vanhempiin ei ole aina tunneista kiinni vaan aidosta valittamisesta ja huolenpidosta, lapsi kylla vaistoaa valinpitamattomyyden oli aiti kotona tai ei. Ihan eri asia jos hoitoon mennaan koska aiti ei kesta lapsiaan mutta samoin ei myoskaan lapselle tee hyvaa olla kotona kypsan mamman kanssa joka tiuskii ja nalkuttaa koko ajan.



Arvostakaa valinna vapautta!

Itse tunnen yhden lto:n joka on kertonut paljon työstään (lapsista anonyymisti tietysti) ja hänestä oikein huokuu se sylissä pitämisen vimma ja lasten kanssa touhuamisen ilo, mitä ei välttämättä jokaisesta kotiäidistä löydy, vaikka kuinka alle 3-vuotiaan paikka oilsi kotona. Hän ei ole koskaan puhunut näistä hoitolapsista negatiivisesti tai tuonut esiin sitä puoleta että lapset kärsivät hoidossa. Enemmän on tullut palautetta julmista vanhemmista, jotka esim käyttävät hoitojärjestelmää ihan selkeästi hyväkseen ja mm teettävät hoitajilla pitää päivää että itse saavat olla lapsiltaan rauhassa.



Varmasti on olemassa erilaisia hoitopaikkoja ja "hoitotätejä" mutta tuo hoitaja on antanut työstään todella positiivisen kuvan ja ei esimerkiksi julkisesti repostele sillä, jos joku lapsi on tuotu pienenä hoitoon.

Minäkin olen työskennellyt päiväkodeissa, enkä halua mollata päivähoitoamme. Varhaiskasvatusta kehitetään ja päivitetään jatkuvasti henkilöstön kanssa. Meidänkin päiväkodissa halutaan tarjota paras mahdollinen hoito lapsille jotka joutuvat meillä olemaan. Meillä on ammattiylpeyttä ja halua tehdä työmme hyvin, silti voin sanoa, että koti on lapsille se ykköspaikka.

Varsinkin jos jokainen nainen, joka ryhtyy lapsentekoon, myös sitoutuu äidin rooliin. Tämä ei tarkoita kuitenkaan omasta työurasta luopumista vaan taitoa luovia näiden kahden roolin välillä lasta ajatellen (hoidon aloittamisen ajoitukset, aikataulut, oma jaksaminen, isän rooli jne).

Ihmisen keskimääräine työelämä kestää 30-40 vuotta! Siinä välissä oman lapsen hoito syntymästä hoidon aloittamiseen esim 2v ei vielä kauhesti voi vaikuttaa työuraan.



Ap:n kysymykseen: Itse olin n. 5-6 vuotiaana päiväkodissa ja sitä ennen yksityisellä hoidossa. Mieleeni on jäänyt, etten viihtynyt päiväkodissa yhtä hyvin nappuriperheessä hoidossa ollessani, vaikkei päiväkodissa mitään erityistä tapahtunutkaan.

Mikä on isän rooli?



Eikö ketään muuta häiritse, että näissä keskusteluissa aina puhutaan vain naisten itsekkyydestä ja naisten kyvyttömyydestä ajatella lastensa "parasta" töihinpaluun kynnyksellä? Miksei kukaan kyseenalaista sitä, kuinka ihmeessä miehet voivat hylätä pienet vauvansa työpäivien ajaksi jo muutaman viikon isyysloman jälkeen? Tai ihmettele, miksi isät eivät automaattisesti jää kotiin vuosrostaan vaikka 1,5 vuodeksi, jos äiti on ensin 1,5 vuotta kotona?



Onko kotihoito yhtä arvokasta, jos kotona on isä kuin jos siellä on äiti? Entä kelpaako läheinen mummo, kummi, täti jne. vai pitääkö aina olla vain ja ainoastaan äiti kotona? Ensimmäisen ikävuoden vielä ymmärrän jo pelkän imetyksenkin kannalta, mutta entä sen jälkeen - edelleenkö lapsille vain äidin läsnäolon määrä merkitsee? Meillä ainakin lapset kaipaavat isäänsä ihan yhtälailla! He ikävöivät jopa isovanhempiaan, vaikka omat vanhemmat toki ovatkin tärkeimpiä maailmassa.



Kyllä pienikin lapsi pärjää aivan hyvin jo jossain muuallakin kuin omassa kotonaan 4-5 tuntia hereilläoloajastaan arkipäivisin, jos hänellä on hyvät, läsnäolevat, rakkautta osoittavat ja turvallisesti rajoja asettavat vanhemmat. Etenkin parivuotiaat alkavat jo kaivata ikäistään seuraa, joten vaikka he voisivat kotonakin edelleen pärjätä ihan hyvin, ei päivähoidosta haittaa sentään ole. Pääasia on, että hoitajat ovat hyviä ja hoitopäivät eivät ole ylipitkiä. Minusta nuo kaksi vaihtoehtoa ovat lapsen näkökulmasta ihan yhtä hyviä, tehköön jokainen perhe omat ratkaisunsa huoletta. Sekä kotiin jääminen että töihin lähteminen hampaat irvessä kuulostaa kamalalta, olipa kyseessä äiti tai isä! Toivottavasti kaikille löytyy sopiva vaihtoehto, silloin lapsetkin voivat hyvin.

Sanottakoon heti alkuun etta en siis asu Suomessa ja siis aitiyslomat ovat paljon lyhyemmat kuin Suomessa.

Sen takia molemmat lapset menivat hoitoon (pieneen paivakotiin) 7 kk ikaisena.

Vanhempi lapsista on nyt iloinen ja sosiaalinen 5 vuotias ja nuorempi on reilun vuoden ikainen tyytyvainen ja tasapainoinen taapero.

Niin ja suhde molempiin vanhempiin on hyva ja laheinen.



Loysatkaa nyt ihmeessa vahan sita pipoa.

Suurin osa meista aideista yrittaa kasvattaa ja antaa lapsilleen parhaat mahdolliset lahtokohdat elamaan. Ei ole yhta oikeaa tapaa ...

Arvostan miehiä jotka jäävät koti-isiksi :)

Puolustan siis kotihoitoa - mutta vain siinä tapauksessa, että äiti/isä tekee muutakin kun istuu lasten kanssa sohvalla katsomassa Pokemonia telkkarista ja syömällä makaronia ketsupilla!

Eli kotihoidon pitää olla monipuolista, ulkoilua, terveellistä ruokaa, askartelua, laulua, leikkiä (myös vanhempi osallistuu välillä), uusien taitojen opiskelua esim kengän nauhat, tutustumista eri paikkoihin ja muuta sellaista mitä päiväkodissakin tehdään. Mutta omassa kotona sen voi tehdä täysin lapsen ehdoilla ja ottaen huomioon juuri omat lapset.

Eli ei kotihoito minun mielestäni ole vain sellaista olemista. Silloin se ei ole kannattavaa, jos vaan ´ollaan´ ja eletään sitä arkea.

Hoitajana voi olla myös mummi, kummi tai muu tuttu. Tai kotiin palkattu hoitaja. Mutta, että se hoito tapahtuu lapsen omassa tutussa kotona ja tutun ihmisen kanssa.

Päiväkodeissa on niin paljon siitä muuta säätöö, vaihtuvia hoitavia, paljon lapsia jotka tarvitsevat huomiota ja syliä, ettei siinä oikeen riitä huomioimaan kaikkia jokaisen lapsen omalla tavalla mitä sais kotihoidossa.

Eli ei se äidistä ole kiinni.

Mikä on isän rooli?

Onko kotihoito yhtä arvokasta, jos kotona on isä kuin jos siellä on äiti? Entä kelpaako läheinen mummo, kummi, täti jne. vai pitääkö aina olla vain ja ainoastaan äiti kotona? .

Kotihoidon on oltava virikkeellistä ja järkevää, että siitä saa sen kirkkaimman kruunun itselleen. Esim yksi kaverini hoitaa lasta kotona ja tekee samalla töitä. Aika paljonhan se on sitä että muumit pyörii ja lapsi on itsekseen kun "äidillä on nyt vähän kiire". Onhan se arvostettavaa kotihoitoa sekin, mutta osittain vähän lapsen tarpeiden väheksymistä.



Ja eihän se tasa-arvo tuossa hoitotyössä toteudu mitenkään. Tiedän monta isää jotka ovat ainakin harkinneet kotiin jäämistä, mutta se on kariutunut siihen että hänen palkkansa on ollut huomattavasti suurempi kuin äidin, joten miehen tulojen vaihtaminen kotihoidontukeen ei ole ollut mahdollista.



Kyllä se omakin mies sanoo että voisi kotiin jäädä, mutta tiedän tasan tarkkaan että sitä intoa piisaisi viikoksi ja sitten lapsi söisi nakkeja ja katsoisi telkkaria.

Helppohan se on jäädä kotiin, jos puolison tulot ovat luokkaa 4000-6000¬/kk, sillähän pystyy hyvin elättämään koko perheen. Tuossa tilanteessa on helppo sanoa, että kotihoito on paras ja ainoa oikea vaihtoehto.



Entäs sitten me, joilla molemmat ovat pienituloisia, palkat 1800 ja 2000¬/kk ja kolme lasta elätettävänä. Ja Turussa asutaan, eikä täälläkään asuminen ihan ilmaista ole...



Saati sitten yksinhuoltajat tai vielä pienempituloiset ihmiset...

joilla mies on pienipalkkainen ja nainen kotihoito eikä ole säästöjä. Ovat kuitenkin kaikesta huolimatta onnellisia ja valitsevat kotihoidon vaikka tulot ovat pienet. Ainakin Helsingissä tämä on helppoa esim kun on hyvä julkinen liikenne joka on ilmaista vaunukansalle. Heillä on paljon hyviä toimivia ratkaisuja joilla tulevat hyvin toimeen vaikka tulot ovat pienet. Tietty silloin pitää tyytyä siihen, että vuokraa kirjastosta dvd:n eikä mene katsomaan leffateatteriin leffoja.

Helppohan se on jäädä kotiin, jos puolison tulot ovat luokkaa 4000-6000¬/kk, sillähän pystyy hyvin elättämään koko perheen. Tuossa tilanteessa on helppo sanoa, että kotihoito on paras ja ainoa oikea vaihtoehto.

Entäs sitten me, joilla molemmat ovat pienituloisia, palkat 1800 ja 2000¬/kk ja kolme lasta elätettävänä. Ja Turussa asutaan, eikä täälläkään asuminen ihan ilmaista ole...

Saati sitten yksinhuoltajat tai vielä pienempituloiset ihmiset...

Tuollaisella ajatusmaailmalla olisi varmaan kannattanut jättää lapset tekemättä. Huh huh!

että asioita katsotaan kovin mustavalkoisesti. Joko päivähoito on hyvä asia tai se on huono asia. JOko se vahingoittaa suunnilleen jokaista lasta, tai sitten se on parasta mitä yhdellekään lapselle voi tapahtua.



Myös se on jännää, että jos lapsi menee virikehoitoon, se kärsii. Mutta jos se menee hoitoon, koska vanhemmat ovat töissä, se ei kärsi.



Itse jouduin viemään esikoisen hoitoon 9kk iässä pph:lle, ja sille, joka sanoi että ei lapsi hoitoon menosta rikki mene, sanoisin, että kyllä se ainakin meillä lähellä oli. Vaikka siis meillä tilanne oli se, että lapsen mummo, jonka piti hoitaa lasta meillä kotona sairastui syöpään, ja mun töistä pois jäänti olisi tehnyt myös kaksi muuta ihmistä työttömiksi, niin silti lapsi kärsi ihan liikaa tuosta hoitoon viemisestä. Ei todellakaan ollut kuten tällä palstalla aina, että 9-kuiset hymyssä suin jäävät hoitajan syliin jne. jne. Vaan jatkuvaa sairastamista, lapsen tolkutonta väsymistä ja hämmennystä siitä, kehen pitäisi kiintyä ja luottaa.



JA toisaalta mä muistan itse, kuinka tylsää mulla oli kotona siinä vaiheessa, kun veli meni eskariin ja kouluun, eli 3-vuotiaasta eteenpäin. Silloin olin kovin kateellinen naapurin lapsille, jotka pääsi päiväkotiin. Ja oman luonteeni tietäen, olisin varmasti viihtynyt päiväkodissa todella hyvin, olen varisn sosiaalinen (eli toisaalta tylsä kotihoitokaan ei pilannut luonnettani : ))



No tuo esikoinen on jo 5-vuotias, ja tulee olemana kotona eskarin alkuun asti. Aina välillä kyselen häneltä, haluaisiko hän päiväkotiin, jotta olisi enemmän kavereita, mutta ei hän halua. Haluaa olla mieluummin kotona äidin ja pikkuveljien kanssa. Sekin tuntuu hänelle välillä rankalta, kun kerran viikossa pitää äidin työn takia olla mummolassa tms. ON siis todellinen kotihiiri.