Lue keskustelun säännöt.
Google maps Karjalan Kannaksella
16.02.2017 |
En tiennytkään että Google-auto on päässyt kuvaamaan sinne!
Tässä alkajaisiksi Terijoki:
https://www.google.com/maps/@60.1889461,29.6954756,3a,75y,171.88h,84.09…
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään pääosa noista kuvista on kuvattu kesällä 2013, puoli vuotta ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Nyt siellä eletään sotatilassa eikä kuvauksia enää varmasti sallittaisi. Myöskin rahat satsataan nyt tiiviimmin sotimiseen kuin teiden kunnossapitoon tai mummojen eläkkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Me aina naureskellaan, että isoisältä jäi sinne kilometri pakko perittyä hiekkarantaa, perheen nuorin poika kun sai huonon viljelysmaan.
Ollaan käyty sielä muutama kerta uimassa, mutta ei sinne ole sydän jäänyt.
En halua Karjalaa takaisin, vaikka saisin sen oman 100m Suomenlahden rantaa, ei siellä ole minun kotini.
Mulla olisi 16 metriä jos serkusten kesken jakaa. Käynyt olen, oli kiva nähdä, tuolla asunutta polvea on 2 enää meidän suvussa hengissä. Ei se meille nuoremmille ole kuin tarina menneisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä kauan ole kun mielestäni kokeilin toiiko Google maps Pietarin lähellä. Ei silloin onnistunut.
-ap
Onhan noi olleet jo vuosia. Itse olen ainakin jo kolmisen vuotta niitä katellut. Nääthän sä mapsista, milloin se on kuvattu. Tuo linkkaamasi Terijoki on käyty kuvaamassa elokuussa 2013, eli kolme ja puolivuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Näköjään pääosa noista kuvista on kuvattu kesällä 2013, puoli vuotta ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Nyt siellä eletään sotatilassa eikä kuvauksia enää varmasti sallittaisi. Myöskin rahat satsataan nyt tiiviimmin sotimiseen kuin teiden kunnossapitoon tai mummojen eläkkeisiin.
Höpönpöppö. Pietarissa ja Leningradin alueella paljon matskua, jotka on kuvattu kesällä 2015. Tiedä enemmän, kuvittele vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sieltä on oma sukunikin lähtöisin ja sinne jäi vastahankittu uusi liesikin, mutta kyllä ainakin itselle tulee suoraan sanottuna myötähäpeä jos joku sodan jälkeen syntynyt puhuu menetetystä Karjalasta kotinaan. Ei sellaista voi kaivata mitä ei ole koskaan itsellä ollut, ei edes suvun kautta. Ne ovat niiden menneiden sukupolvien juttuja, ei meidän jotka emme ole niitä itse kokeneet.
Sama! Minunkin suku on sieltä kotoisin. Sinne on jäänyt talot ja pellot.
Äitini, mummoni ja ukkini siellä on käynytkin. Tosin ukki on ollut 1v. Kun ovat sieltä evakkoon lähteneet ja mummo jo syntynyt täällä savossa.
En todellakaan koe karjalaa kodikseni. Ihan olen savolainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sieltä on oma sukunikin lähtöisin ja sinne jäi vastahankittu uusi liesikin, mutta kyllä ainakin itselle tulee suoraan sanottuna myötähäpeä jos joku sodan jälkeen syntynyt puhuu menetetystä Karjalasta kotinaan. Ei sellaista voi kaivata mitä ei ole koskaan itsellä ollut, ei edes suvun kautta. Ne ovat niiden menneiden sukupolvien juttuja, ei meidän jotka emme ole niitä itse kokeneet.
Sama! Minunkin suku on sieltä kotoisin. Sinne on jäänyt talot ja pellot.
Äitini, mummoni ja ukkini siellä on käynytkin. Tosin ukki on ollut 1v. Kun ovat sieltä evakkoon lähteneet ja mummo jo syntynyt täällä savossa.
En todellakaan koe karjalaa kodikseni. Ihan olen savolainen.
No mulla sentään oma isä on evakkona Karjalasta lähtenyt kahteen otteeseen. Ensin Tavisodan jaloista ja sitten välirauhan aikaan takaisin ja taas uudelleen ja lopullisesti lähtö jatkosodan lopulla. Ei ole minulla minkäänlaista kytköstä eikä hinkua sinne, eikä ole isänikään sinne koskaan haikaillut, vaikka oli jo kouluiässä sieltä lähtiessään. Mummoni sen sijaan sinne haikaili lähes koko loppuelämänsä, mutta hän siellä sentään kerkisikin asumaan yli 30 vuotta. Nyt niistä ajoista on jo yli 70 vuotta, eikä Karjala kerinnyt olla osa itsenäistä Suomea kuin 26 vuotta, joten sitä aluetta on enää turha haikailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko löytäneet vanhoja kotipaikkojanne?
En Street Viewillä mutta äidin kotipaikan rauniot näkyy tänäkin päivänä Google Earthin satelliittikuvissa niityn reunassa keskellä ei-mitään.
Olen evakkojen lapsi. Vanhempani ja isovanhempanikaan eivät enää nähneet mitään realistisia mahdollisuuksia saada Karjalaa takaisin.
Vaikka se annettaisiin tänä päivänä meille ilmaiseksi ei sitä kannattaisi ottaa koska emme takuulla saisi sitä ilman nykyisiä asukkaitaan joten meillä ei olisi enää Karjalaa vaan oma Krim/Itä-Ukraina epämääräisellä venäläisenemmistöasutuksella. Ei kiitos.
Pyritään mieluummin pitämään sellaiset välit itänaapuriin että kauppa käy ja voi käydä vierailemassa tuolla jos tekee mieli. Itse kävin viime vuonna ja oli oikein hyvä ja onnistunut reissu. Todennäköisesti ensi kesänä menen uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyritään mieluummin pitämään sellaiset välit itänaapuriin että kauppa käy ja voi käydä vierailemassa tuolla jos tekee mieli. Itse kävin viime vuonna ja oli oikein hyvä ja onnistunut reissu. Todennäköisesti ensi kesänä menen uudestaan.
Eipä ole tullut tuolla matkusteltua. Kannan omat vähäiset rahani mieluummin mihin tahansa muualle kuin sotakiihkoilevalle Venäjälle.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on siitä kohtaa jossa Summa murtui 1940. Itse asiassa tuosta pari kilsaa pohjoiseen on se paikka jossa kuoli eniten jengiä, mutta aika kohdilleen ovat muistomerkin laittaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sieltä on oma sukunikin lähtöisin ja sinne jäi vastahankittu uusi liesikin, mutta kyllä ainakin itselle tulee suoraan sanottuna myötähäpeä jos joku sodan jälkeen syntynyt puhuu menetetystä Karjalasta kotinaan. Ei sellaista voi kaivata mitä ei ole koskaan itsellä ollut, ei edes suvun kautta. Ne ovat niiden menneiden sukupolvien juttuja, ei meidän jotka emme ole niitä itse kokeneet.
Sama! Minunkin suku on sieltä kotoisin. Sinne on jäänyt talot ja pellot.
Äitini, mummoni ja ukkini siellä on käynytkin. Tosin ukki on ollut 1v. Kun ovat sieltä evakkoon lähteneet ja mummo jo syntynyt täällä savossa.
En todellakaan koe karjalaa kodikseni. Ihan olen savolainen.No mulla sentään oma isä on evakkona Karjalasta lähtenyt kahteen otteeseen. Ensin Tavisodan jaloista ja sitten välirauhan aikaan takaisin ja taas uudelleen ja lopullisesti lähtö jatkosodan lopulla. Ei ole minulla minkäänlaista kytköstä eikä hinkua sinne, eikä ole isänikään sinne koskaan haikaillut, vaikka oli jo kouluiässä sieltä lähtiessään. Mummoni sen sijaan sinne haikaili lähes koko loppuelämänsä, mutta hän siellä sentään kerkisikin asumaan yli 30 vuotta. Nyt niistä ajoista on jo yli 70 vuotta, eikä Karjala kerinnyt olla osa itsenäistä Suomea kuin 26 vuotta, joten sitä aluetta on enää turha haikailla.
Mutta suomalainen väestö siellä on asunut vuosisatoja. Omaakin sukuani Kuokkala/Terijoki/Kivennapa-akselilla on jäljitetty kirkonkirjoista niin pitkälle kuin kirjoja vain on jäljellä. Itse koen juurieni olevan siellä, kotiseutu taas tietenkin siellä missä olen syntynyt. Paljon tarinoita ja kuvia olen lapsena noista seuduista kuunnellut ja katsellut, käynytkin olen aikuisena monet kerrat.
Löysin venäläisten muistomerkin ja sen vierestä lähtee pikkutie metsään jossa hautausmaa.
https://www.google.com/maps/@60.3762611,29.7675987,3a,75y,333.71h,77.52…
Hautausmaa:
https://www.google.com/maps/@60.3773957,29.7665333,3a,75y,331.04h,76.02…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienon vehreää seutua, hiljaisia pikkuteitä. Ihana olisi hankkia tuolta lomamökki tai asua pysyvästi jos olosuhteet olisivat toiset.
Sieltä on oma sukunikin lähtöisin ja sinne jäi vastahankittu uusi liesikin, mutta kyllä ainakin itselle tulee suoraan sanottuna myötähäpeä jos joku sodan jälkeen syntynyt puhuu menetetystä Karjalasta kotinaan. Ei sellaista voi kaivata mitä ei ole koskaan itsellä ollut, ei edes suvun kautta. Ne ovat niiden menneiden sukupolvien juttuja, ei meidän jotka emme ole niitä itse kokeneet.