Scarlett Johansson: yksiavioisuus ei ole luonnollista

yksiavioisuus on luonnollista monelle eläimelle ja sitä se on myös monelle ihmiselle.

"Yksiavioisuus eli monogamia viittaa avioliiton muotoon, jossa henkilöllä on vain yksi aviopuoliso kerrallaan."

Eli tämän naisen mielestä tämä on luonnotonta. Vastakohtahan tälle on moniavioisuus, että on useampi puoliso kerrallaan. Sekö ei sitten ole luonnotonta?

Vierailija kirjoitti:

Pitää ehkä miettiä sitäkin, että onhan hänellä "vähän" eri mahdollisuudet tässä maailmassa, kun tavallisella ihmisellä. Minäkin voin hakea teatterikorkeaan, ehkä jos olen onnekas pääsen putoukseen, teatteriin, muutamiin elokuviin. Mutta mitään maaiman kuulua tähteä ei minusta voisi ikinä tulla. Ei tavallisen duunarin tarvitse valkata että lähdenkö tästä Lontooseen tekemään haastatteluja televisioon, vaikka parisuhteeni toinen osapuoli olisikin mustis.

Scarletin ei tarvitse koskaan huolehtia siitä, etteikö hän saisi uutta parisuhdetta. Hänellä tulee aina olemaan vara valita. Toki ikääntyessä ja tähteyden loppuessa tämä määrä mistä valita pienenee, mutta silti hän tulee aina olemaan parisuhdemarkkinoilla enemmän haluttu kuin esim. minä.

Eli kun julistetaan että "minä en koskaan voisi vaihtaa puolisoani" niin monestihan sillä tarkoitetaan, että ei tosiaan ole valinnan varaa. Mihinkä vaihdat jos se on ainoa joka sinut huolii, ja seuraava parisuhdemahdollisuus on vuosien päässä, jos sitä koskaan tuleekaan. Scar Jo:lla vähän ei homma.

(En ole parisuhteessa, enkä haluakaan olla, että ei tarvitse huolehtia siitä.)

Ei ole. Harva sitoutumishaluinen mies oikeasti haluaisi hänen kaltaistaan naista. Totta kai hän saisi helpommin suhteen, mutta se ei tarkoita, että hän saisi yksiavioisuutta vaalivan miehen, vaan hänestä kiinnostuvat enemmän ne, joille yksiavioisuus on enemmän sosiaalinen normi, kuin tahdon asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää ehkä miettiä sitäkin, että onhan hänellä "vähän" eri mahdollisuudet tässä maailmassa, kun tavallisella ihmisellä. Minäkin voin hakea teatterikorkeaan, ehkä jos olen onnekas pääsen putoukseen, teatteriin, muutamiin elokuviin. Mutta mitään maaiman kuulua tähteä ei minusta voisi ikinä tulla. Ei tavallisen duunarin tarvitse valkata että lähdenkö tästä Lontooseen tekemään haastatteluja televisioon, vaikka parisuhteeni toinen osapuoli olisikin mustis.

Scarletin ei tarvitse koskaan huolehtia siitä, etteikö hän saisi uutta parisuhdetta. Hänellä tulee aina olemaan vara valita. Toki ikääntyessä ja tähteyden loppuessa tämä määrä mistä valita pienenee, mutta silti hän tulee aina olemaan parisuhdemarkkinoilla enemmän haluttu kuin esim. minä.

Eli kun julistetaan että "minä en koskaan voisi vaihtaa puolisoani" niin monestihan sillä tarkoitetaan, että ei tosiaan ole valinnan varaa. Mihinkä vaihdat jos se on ainoa joka sinut huolii, ja seuraava parisuhdemahdollisuus on vuosien päässä, jos sitä koskaan tuleekaan. Scar Jo:lla vähän ei homma.

(En ole parisuhteessa, enkä haluakaan olla, että ei tarvitse huolehtia siitä.)

Ei ole. Harva sitoutumishaluinen mies oikeasti haluaisi hänen kaltaistaan naista. Totta kai hän saisi helpommin suhteen, mutta se ei tarkoita, että hän saisi yksiavioisuutta vaalivan miehen, vaan hänestä kiinnostuvat enemmän ne, joille yksiavioisuus on enemmän sosiaalinen normi, kuin tahdon asia.

No höpö höpö. Kyllä vaan julkkikset ja kauniit ihmiset kiinnostavat ihan kaikkia ihmisiä. Toki jokainen voi kotisohvalta sanoa että ei paljon maailman Scar Jo:t kiinnosta, mutta ei hän sinua ottaisi missään nimessä kun voi valita miljonääreistäkin. On ihan turha ylpistellä "moraaleilla" ja "omilla valinnoilla" kun todellisuudessa sinun valintamahdollisuutesi ovat paljon pienemmän kuin esim. Scarletilla.

Vierailija kirjoitti:

yksiavioisuus on luonnollista monelle eläimelle ja sitä se on myös monelle ihmiselle.

Harva ihminen on aidosti yksiavioinen vaan ennemminkin sarjamonogamisti - kumppaneita on vain yksi kerrallaan, mutta kyllä heitä on enemmän kuin yksi koko elämän aikana.

Jotkut täällä kommentoi, että ei ole aidosti yksiavioista naista. No minä olen tämmöinen. En ole harrastanut seksiä kuin yhden miehen lanssa, eli nykyisen mieheni. Koskaan ei ole asia minua millään tavalla haitannut tai harmittanut, koska ei ole ikinä tehnyt mielikään hypätä sänkyyn muiden kuin oman rakkaan kanssa. Häntä edelleen rakastan ja haluan niin paljon, etten ketään muuta osaisi ajatella. 28v ja 7 vuotta yhdessä, parisuhde on ainoastaan vahvistunut ajan myötä kun ollaan yhä vahvemmin sitouduttu yhteen. Myöskään miehellä ei ole ollut aiemmin muita, ei ollut edes suudellut ketään ennen minua. Ja ennen kuin joku arvelee että olemme jotain herätysliikkeen ääriuskovaisia niin ei olla. Mieheni on ateisti, minä olen kyllä kristitty mutta ihan tavallinen luterilainen.

Toki tässä seitsemän vuoden aikana on tullut vastaan joitakin erityisen komeita ja viehättäviä miehiä, mutta mulla se viehätys jää sille asteelle, että mielessä käy ajatus että onpas hyvännäköinen mies. Voin siis kyllä arvostaa mieskauneutta/komeutta ja vaikka hyvää kroppaa ihastella, mutta missään vaiheessa ajatus ei mene millekkään himoasteelle, että haluttaisi hypätä heidän kanssaan sänkyyn. Jos joku sitä ehdottaisikin, niin en suostuisi. Koska en yksinkertaisesti halua olla intiimisti muiden kuin oman miehen kanssa, en vaikka olisi kuinka hottista tarjolla.

Eli kyllä vaan meitäkin monogaamisia löytyy, joille ei yksiavioisuus ole mikään "rakennettu normi" vaan ihan oma halu ja itselle sopiva elämäntyyli. Monet kumppanit suorastaan ahdistaisivat minua jo ajatuksena, haluan olla läheinen nimenomaan sen yhden ihmisen kanssa ja keskittyä häneen. Ei riittäisi edes henkisiä voimavaroja moneen. No, olin kyllä lapsenakin sellainen että en viihtynyt isoissa kaveriporukoissa vaan mieluiten olisin aina ollut sen yhden parhaan kaverin kanssa kahdestaan. Silloin oli mielestäni paljon hauskempaa.

Eli ihmistyyppejä on erilaisia, turha sanoa että yksiaivlosuus olisi "luonnotonta" vain siksi jos ei itse satu olemaan sitoutujatyyppiä.

Miehelle on eduksi jos kumppaneita on paljon. Naiselle se on haitaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yksiavioisuus on luonnollista monelle eläimelle ja sitä se on myös monelle ihmiselle.

Harva ihminen on aidosti yksiavioinen vaan ennemminkin sarjamonogamisti - kumppaneita on vain yksi kerrallaan, mutta kyllä heitä on enemmän kuin yksi koko elämän aikana.

No sitähän se yksiavioisuus tarkoittaa, että on vaan yksi kumppani kerrallaan.

Hå rå!

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla että minullakin on mahdollisuus päästä kairamaan Scarlett Johansonia

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sitten saumaa päästä panemaan scarlettia,on kyllä älyttömän kaunis ja kiihottava nainen.

T.Mies

Tajuavatko miehet, kuinka typeriltä ja peroonattomilta, toistensa kopioilta kuulostavat? Aina tämä sama kommentti. Ihan sama mikä maa, mikä valuutta ja mitä kommentoivat. Eikö muuta keksi sanoa?

Sitten haukkuvat huumorintajuttomiksi naisia, jotka eivät jaksa nauraa näille heidän itseään toistaville, tylsääkin tylsemmille "vitseille". 

Kannattaa (etenkin niiden jotka nyt luulee että heillä on mahdollisuus hänen sänkyyn) lukea koko haastattelu ja etenkin apn se osa mitä sanoo avioliitosta.

No minä olen aina kyennyt rakastamaan monta ihmistä samaan aikaan. Pettämään en rupea jos nuorempana olin suhteessa mutta nyt sinkkuna minulla on monta läheistä miestä joita rakastan ja kaikki tuovat elämääni iloa eri tavoilla, tunnen olevani rakastettu :) Kun todellisuus on että on typerää jättää kaikki vain sen yhden puolison harteille siis emotionaalinen tuki, älylliset keskustelut, hauskan pito,  jne. kun on ihmisiä joilta sujuu hyvin vain yksi asia ettei kaikkea voida antaa omalle partnerille koska olemme kaikki vajavaisia eikä täydellisiä, senhän takia ystäviäkin halutaan ja on monta koska kaikki he ovat erilaisia.

Kuvittele kuinka työt jakautuis helposti monen kesken jos sinulla olisi enemmän partnereita. Kodin ja talouden hoitoon sekä varsinkin lasten hoitamiseen olisi enemmän varaa, paljon rakkautta ympärillä ja monta turvallista aikuista niinkun kylä kasvattaa meiningillä. Voin kuvitella vain onnellisia ihmisiä ympärillä.

Se onni purkautuu vain jos ihmisellä on henkilökohtaisia ongelmia ja on epävarma itsestään, tulee kateelliseksi turhaan ja haluaa omistaa. Avioliitto ei koskaan luotu rakkauden takia vaan toisen ihmisen omistamisen takia koska uskonnot opettivat niin.

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaa puhua siitä mistä monet vaikenevat.

Niinhän sinä luulet. Osa meistä nyt vaan on yksiavioisia.

Ihminen EI ole yksiavioinen eläin!

Miksi te kieltäydytte uskomasta perusbiologiaa, vaikka sisimmässä tiedättekin että se on totta?

Toivottavasti hänen uusi aviomiehensä on samaa mieltä, ja heillä avoin liitto, ja miehellä vähintään yhtä monta rakastajatarta kuin rouvalla rakastajia. Onnittelut kauniille nymfomaanille, eli Scarletille.

Miksi uskollisuus ei ole mulle koskaan ollut mikään ongelma, tai että sen eteen olisi pitänyt tehdä työtä? En tajua. Voihan sitä komeita miehiä silmäillä, mutten vaihtais omaa ukkokultaani pois. Ollaan pitkään oltu yhdessä. Saan huomiota muilta miehiltä, eli vientiä olis. Ei vaan kiinnosta, kun oma rakas.

Sitten jos tunteet joskus hiipuvat, niin otan eron, ennenkuin alan uuteen suhteeseen.

Tuntuu, että edustan täällä vähemmistöä?

Enkä haluaisi elää kaksoiselämää tai loukata miestäni noin.

- se uskollinen

Mä oon avioliitossa ja rakastan vaimoani todella paljon, mutta johtuen hyvinkin erilaisista libidoista ideaalitilanteessa eläisin vaimoni kanssa täysin samanlaista perhe-elämää kuin nykyäänkin, mutta voisin flirttailla, syleillä jne. tai harrastaa seksiä kenen kanssa tahansa siinä sivussa, silloin kun siihen tilaisuus tulisi. En ole edes saanut vielä aikaiseksi ottaa asiaa esille, koska tiedän kyllä 99% varmuudella etukäteen reaktion ja todennäköisesti siitä jäisi arpi suhteeseemme. Ehkä oon vaan vässykkä, enpä tiiä :D

Vierailija kirjoitti:

No minä olen aina kyennyt rakastamaan monta ihmistä samaan aikaan. Pettämään en rupea jos nuorempana olin suhteessa mutta nyt sinkkuna minulla on monta läheistä miestä joita rakastan ja kaikki tuovat elämääni iloa eri tavoilla, tunnen olevani rakastettu :) Kun todellisuus on että on typerää jättää kaikki vain sen yhden puolison harteille siis emotionaalinen tuki, älylliset keskustelut, hauskan pito,  jne. kun on ihmisiä joilta sujuu hyvin vain yksi asia ettei kaikkea voida antaa omalle partnerille koska olemme kaikki vajavaisia eikä täydellisiä, senhän takia ystäviäkin halutaan ja on monta koska kaikki he ovat erilaisia.

Kuvittele kuinka työt jakautuis helposti monen kesken jos sinulla olisi enemmän partnereita. Kodin ja talouden hoitoon sekä varsinkin lasten hoitamiseen olisi enemmän varaa, paljon rakkautta ympärillä ja monta turvallista aikuista niinkun kylä kasvattaa meiningillä. Voin kuvitella vain onnellisia ihmisiä ympärillä.

Se onni purkautuu vain jos ihmisellä on henkilökohtaisia ongelmia ja on epävarma itsestään, tulee kateelliseksi turhaan ja haluaa omistaa. Avioliitto ei koskaan luotu rakkauden takia vaan toisen ihmisen omistamisen takia koska uskonnot opettivat niin.

No höpö höpö nyt taas :D Tekstisi on klassinen esimerkki tyypillisestä yksinkertaisesta ajattelusta, että "koska minä tykkään tästä ja tämä sopii minulle, niin se sopii kaikille!" Ei se, että sinä tykkäät monista suhteista tarkoita, että se olisi paras vaihtoehto kaikille ja suorastaan ihanaa onnelaa.

Itselleni tuo kuvailemasi tilanne olisi helvetti ja olisin mieluummin yksin kuin eläisin tuollaisessa kommuunissa. Edelleenkin ihmisiä on erilaisia, toiset haluavat että ympärillä on mahdollisimman suuri määrä ihmisiä ja toiset taas haluavat keskittyä vain siihen yhteen tai muutamaan, ydinperheeseen. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisi epävarma tai huono itsetunto.

Kysymys, jonka haluaisin aina kysyä teiltä monisuhteilijoilta jotka jankutatte tuota että "kaikkea ei voi mitenkään saada yhdeltä ihmiseltä!" että miksi sinun pitäisi saada KAIKKI mahdollinen? Itselleni on todella vieras ajatus, että toiset ihmiset ja puoliso olisivat olemassa minun huvittamistani varten. Että koko ajan pitäisi saada maksimaalinen määrä hauskanpitoa, seksiä jne, tai muuten suhde ei ole hyvä. En minä ole puolisoni kanssa vain sen takia, mitä kaikkea hän voi antaa minulle, vaan suhteemme on kahden aikuisen kumppanuus jossa molemmat antavat toiselle asioita. Ja ymmärtävät myös, että kumppanilla on myös rankempia aikoja ja päiviä, jolloin hän ei jaksa olla niin hauska tai himokas. Se on vain inhimillistä, eikä merkki siitä, että nyt pitää äkkiä löytää jostain joku toinen minua huvittamaan. Tuo ajattelusi kuulostaa ihan todella hedonistiselta ja itsekeskeiseltä.

On meilläkin pitkässä suhteessa ollut välillä kuivempia kausia, jolloin on esim. Seksiä vähemmän ja muutenkin ns. "Tylsempää", mutta sitten se menee taas ohi ja suhde palaa vilkkaaseen ja innokkaaseen tilaan. Esim. Työstressit ja muut vaikuttaa tähän. Näin on ihan kaikissa pitkissä suhteissa, ei se ole yhtä pelkkää ylämäkeä koko ajan. Mutta parasta sitoutumisessa onkin juuri se, että molemmat tiedämme että kumppani pysyy rinnalla silloinkin kun on se vähän huonompi hetki menossa. Voi luottaa siihen, ettei puoliso hyppää heti toisen sänkyyn jos itse olet vähän väsynyt etkä jaksa antaa niin paljon huomiota kuin tavallisesti.

Vierailija kirjoitti:

yksiavioisuus on luonnollista monelle eläimelle ja sitä se on myös monelle ihmiselle.

Ihmislaji ei kuitenkaan missään tapauksessa ole samalla lailla yksiavioinen, kuin esim. eliniäksi pariutuvat linnut (onko tällaisia edes nisäkkäissä?). Tosin nää linnutkaan ei oo kokonaan seksuaalisesti yksiavioisia, mutta emme voi toki tietää, onko heillä kyse pettämisestä vai avoimesta suhteesta.