Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen yli tästä pettymyksestä, kun mies ei tykännytkään synttäriyllätyksestä?
16.02.2017 |
Miehelle on syntymäpäivä pian ja yhteinen kiva aika on ollut aika vähissä viime aikoina, joten varasin meille viikonloppureissun Tallinnaan yllätyksenä. Ollaan joskus puhuttu, että olisi kiva mennä sinne.
No, jouduin kuitenkin tänään paljastamaan tämän, koska mies oli ottamassa samalle ajankohdalle työhommia. Kun mies kuuli tämän, se tuhahti, että "Miks mä sinne haluaisin mennä?", muutenkin vastaanotto oli tosi tympeä ja ilmaisi aika selvästi, että ei halua lähtee, kun on niin paljon työjuttuja. Viime kerralla hommasin keikkaliput mielibändinsä keikalle ja kun vihdoin keikkapäivä koitti, hän ilmoitti, että ei millään jaksaisi lähteä. Sain onneksi myytyä liput, mutta kalliista lipuista tuli takkiin. Taas peruin laivat ja hotellit ja kaikki ja hirveä vaiva ja joka paikasta menee pienet perumismaksut.
Meillä mies päättää melkein kaikista asioista ja ajattelin, että tuo yllärireissu olisi kiva, kun minä kerrankin järjestän jotain hänelle ja hän saa vain nauttia. Mutta nyt on tullut selväksi, että hänelle ei kannata järjestää yhtään mitään.
Olen aivan hirveän pettynyt, koska suunnittelin yllärireissua aivan innoissani ja olin varma, että mieskin pitää siitä. Nyt on tosi typerä olo, että miten saatoinkaan ajatella, että hän pitäisi siitä. Olen sellainen, että nautin kaikista menoista ja reissuista, mutta mies tekisi vaan töitä, eikä jaksa sitten mitään. Niinpä me ei tehdä muuta kuin töitä ja liian harvoin mitään mukavaa. Tosi huono mieli nyt.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on luonteeltaan erilainen kuin sinä. Hän ei pidä yllätyksistä. Ymmärrän miltä hänestä tuntuu, vaikka olenkin nainen. En minäkään haluaisi lähteä kenenkään järjestämälle yllätysmatkalle enkä aina edes keikalle, jos olen esim. työstä väsynyt. Haluan suunnitella omat menoni itse.
Aiemmat kommentoijat ovat ehkä olleet turhan vihamielisiä, mutta myös minä kehottaisin miettimään, haluatko sittenkään olla tämän miehen kanssa.
Kyllä mä haluan olla tämän miehen kanssa ja olen siihen sitoutunut, mutta en vaan tiedä miten luovisin tämän asian kanssa, että aina tehdä kuten mies haluaa ja kaikki asiat menee aina töiden ehdoilla. Tiedän, että me ollaan tosi erilaisia tässä asiassa, mutta harmittaa tosi paljon, kun aina mennään miehen ehdoilla ja mä oon niin joustava, että aina mukailen häntä. Jotenkin on semmonen, että monesti on paljon helpompi mennä hänen mielensä mukaan kuin katsella sitä marttyyriasennetta, kun tehdään sitä mitä mää haluaisin.
-ap
Just, no tee lapsia vielä tuohon tilanteeseen niin avot, olet valittamassa täällä entistä enemmän kun mies ei osallistu vaan on koko ajan töissä jne jne. Sua on varoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on yrittäjä, sitä suuremmalla syyllä ne työt tehdään silloin kun niitä on.
Kukahan tässä on marttyyri, ap? Varailet matkoja miehen tietämättä, ja kuvittelet että miehen pitää hyppiä sinun oikkujesi mukaan?
Mitäs jos yrittäisit sopia etukäteen minne ja milloin menette.
Jonkun tallinna keikan voi päättää vaikka samalla viikolla, jos on hankalaa tietää aikatauluja
etukäteen.
Voisin kuvitella että oma mieheni olis samanlainen, aina kun ostan hänelle lahjan niin siinä on jotain vikaa, joko olen maksanut siitä liikaa tai on tarpeeton, vaikka juuri olisi moista itse katsellut. Aina on jotain vikaa, viimeksi ostin ruuvimeisselisarjan ja siinäkin oli jotain vikaa, sitten alkoi googlettelemaan ja totesi että nämä onkin ihan hyvät, joku bacho tms oli merkki.
Ärsyttävää ostaa kun tietää että nillitys alkaa kuitenkin vaikka lahja olisikin hyvä
En minäkään pidä yllätyksistä. Onneksi niitä ei kukaan yleensä järjestäkään. Muuta kivaa järjestetään kyllä, mutta ennakkoon sopien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota rakastaja. Mene hänen kanssaan sinne Tallinnaan. Tuollainen mies ei ansaitse lahjojasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on luonteeltaan erilainen kuin sinä. Hän ei pidä yllätyksistä. Ymmärrän miltä hänestä tuntuu, vaikka olenkin nainen. En minäkään haluaisi lähteä kenenkään järjestämälle yllätysmatkalle enkä aina edes keikalle, jos olen esim. työstä väsynyt. Haluan suunnitella omat menoni itse.
Aiemmat kommentoijat ovat ehkä olleet turhan vihamielisiä, mutta myös minä kehottaisin miettimään, haluatko sittenkään olla tämän miehen kanssa.
Kyllä mä haluan olla tämän miehen kanssa ja olen siihen sitoutunut, mutta en vaan tiedä miten luovisin tämän asian kanssa, että aina tehdä kuten mies haluaa ja kaikki asiat menee aina töiden ehdoilla. Tiedän, että me ollaan tosi erilaisia tässä asiassa, mutta harmittaa tosi paljon, kun aina mennään miehen ehdoilla ja mä oon niin joustava, että aina mukailen häntä. Jotenkin on semmonen, että monesti on paljon helpompi mennä hänen mielensä mukaan kuin katsella sitä marttyyriasennetta, kun tehdään sitä mitä mää haluaisin.
-ap
Just, no tee lapsia vielä tuohon tilanteeseen niin avot, olet valittamassa täällä entistä enemmän kun mies ei osallistu vaan on koko ajan töissä jne jne. Sua on varoitettu.
Joo ei, mä tiedän, että tähän suhteeseen ei lapsia tule. Sen näkee sokee jo kilometrin päähän. Ja jotenkin vaan kuvittelin, että tällä kertaa mies tykkäisi. Annan ehkä näiden lahja-asioiden olla tästä lähtien.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vaan tee lapsia tuollaisen miehen kanssa. Joudut huolehtimaan kaikesta itse kun herra täydellisyys tekee töitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on yrittäjä, sitä suuremmalla syyllä ne työt tehdään silloin kun niitä on.
Kukahan tässä on marttyyri, ap? Varailet matkoja miehen tietämättä, ja kuvittelet että miehen pitää hyppiä sinun oikkujesi mukaan?
Tässä on painettu töitä monta kuukautta aivan hulluna, ja mä hoidan meillä kalenterin niin tiesin aivan hyvin, että sinä viikonloppuna voi olla kaksi päivää pois. Jos mennään tolla kaavalla, että töitä tehdään kun niitä on, niin sitten me oltais oikeesti 24/7 töissä, koska töitä olis. Mutta se ei ole kovin kestävä ratkaisu.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän pettymyksen, miksei mies voinut kohteliaasti kiittää vaan piti alkaa valittamaan? Oma poikaystävä samanlainen, en tosin ylläriksi järjestä mitään matkoja mutta viimeksi ystävänpäivänä muistin taas miehen kiittämättömyyden. Ostin vaatteita kun oli aiemmin pyytänyt, esineen sarjaan jota mies keräilee (tai niin luulin...) ja suklaata, kaikki lahjassa oli paskaa. "Suklaa paskaa, mitä mä tällä esineellä teen, näitä vaatteita en käytä". Kiitokseksi raivoamiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin jättänyt perumatta ja mennyt vaikka ystävän kanssa. Kiittämätön kakara tuo miehesi.
Olisi varmaan pitänyt mennä jonkun kaverin kanssa, mutta en haluaisi kuitenkaan olla pois hänen synttäreinään, vaikka nyt suututtaakin koko ukko.
-ap
Miehesi ei pidä yllätyksistä eikä näemmä kauheasti sinustakaan enää. Mieti kuinka paljon haluat vielä elämääni moiseen tuhlata. Ette selkeästikään ole samalla sivulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on yrittäjä, sitä suuremmalla syyllä ne työt tehdään silloin kun niitä on.
Kukahan tässä on marttyyri, ap? Varailet matkoja miehen tietämättä, ja kuvittelet että miehen pitää hyppiä sinun oikkujesi mukaan?
Tässä on painettu töitä monta kuukautta aivan hulluna, ja mä hoidan meillä kalenterin niin tiesin aivan hyvin, että sinä viikonloppuna voi olla kaksi päivää pois. Jos mennään tolla kaavalla, että töitä tehdään kun niitä on, niin sitten me oltais oikeesti 24/7 töissä, koska töitä olis. Mutta se ei ole kovin kestävä ratkaisu.
-ap
Monen yrittäjän mielestä on. Aika moni kuvittelee että on hyvä yrittäjä ja tosi kova tyyppi, kun paiskii hommia vuorokauden ympäri vuodesta toiseen. Ei se kerro muusta kuin kehnosta ajanhallinnasta ja kyvyttömyydestä huolehtia omasta jaksamisestaan. Mahdollisesti myös siitä, että tuote tai palvelu on alihinnoiteltu. Siksihän tuo on nimenomaan aloittelevien yrittäjien ongelma. Kun hommat ei ole vielä hallussa, sitä joutuu korvata ylimääräisellä työllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on yrittäjä, sitä suuremmalla syyllä ne työt tehdään silloin kun niitä on.
Kukahan tässä on marttyyri, ap? Varailet matkoja miehen tietämättä, ja kuvittelet että miehen pitää hyppiä sinun oikkujesi mukaan?
Tässä on painettu töitä monta kuukautta aivan hulluna, ja mä hoidan meillä kalenterin niin tiesin aivan hyvin, että sinä viikonloppuna voi olla kaksi päivää pois. Jos mennään tolla kaavalla, että töitä tehdään kun niitä on, niin sitten me oltais oikeesti 24/7 töissä, koska töitä olis. Mutta se ei ole kovin kestävä ratkaisu.
-ap
Oletko miettinyt, että onko miehesi työnarkomaani vai pakeneeko suhdettanne työntekoon? Molemmat huonoja juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en yhtään tykkäis tuollaisista ylläreistä. Olisin tosi vihainen jos mun mies keksisi tuollaisia. Ylläriksi käy joku kukkanen, koru tai vastaava mutta matkoista ja konserteista haluan itsekin olla sopimassa sopivaa ajankohtaa.
Oletteko keskustelleet mitä mieltä mies yleisesti on yllätyksistä?
Itse olen hyvin tarkka aikatauluni kanssa enkä muutenkaan kamalasti pidä yllätyksistä. En varmaan itsekään jaksaisi näytellä kiitollista tuossa tilanteessa, varsinkin jos olen kertonut etten moisista pidä.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet mitä mieltä mies yleisesti on yllätyksistä?
Itse olen hyvin tarkka aikatauluni kanssa enkä muutenkaan kamalasti pidä yllätyksistä. En varmaan itsekään jaksaisi näytellä kiitollista tuossa tilanteessa, varsinkin jos olen kertonut etten moisista pidä.
Kyllä me joskus ennen järkkäiltiin toisillemme jotain yllärijuttuja yms. mutta nykyään mies on jotenkin niin työn lumoissa, että ei jaksa eikä halua lähteä mihinkään. Tuo edelliskerran keikkaliput ei siis ollut varsinainen yllätys, ostin liput merkkipäiväksi ja keikka oli vasta useamman kuukauden päästä. Eli keikan ajankohta oli tiedossa kuukausitolkulla. Tavallaan mies haluaa pitää kaikki narut käsissään, mutta oikeasti luulin, että tämä olisi kiva juttu, kun ollaan puhuttu Tallinnasta ja kaupunkilomat on meidän tyylisiä. Harmittaa vaan edelleen.
-ap
Toi on varmasti samanlainen mies kuin mulla eli valtaa ja kontrollia, haluaa itse päättää ja sun pitäisi myötäillä. Nyt olit aloitteellinen ja se oli virhe hänen silmissään, kun aktiivisesti halusit jotain ja teit jotain sen hyväksi.
Meille tuli melkein ero ja n kahden kuukauden mykkäkoulu hänen taholtaan, kun sanoin miehelleni, että haluan ehdottomasti naimisiin. Vika oli siinä, että sanoin vahvasti, mitä haluan. Mieskin halusi, mutta halusi olla se, joka päättää ja ehdottaa. Kun minä halusin ja ehdotin, se oli niin paha, että oli tosissaan valmis eroamaan periaatteesta siksi.
Seksissä turha luulla, että voisin esim ehdottas mitään asentoa. Jos joskus kerran vuodessa ehdotan, niin voi olla varma, että se asento ei ainakaan käy, ei lainkaan. Kaikki pienet asiat muuttuvat isoiksi, kun pitää varoa. Hiljattain hän jieroi hartipotani ja pyysin hieromaan tietystä kohdasta. Tietenkin se olo just sitten se kohta, johon ei voinut ollenkaan koskea, koska olin vartavasten pyytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on syntymäpäivä pian ja yhteinen kiva aika on ollut aika vähissä viime aikoina, joten varasin meille viikonloppureissun Tallinnaan yllätyksenä. Ollaan joskus puhuttu, että olisi kiva mennä sinne.
No, jouduin kuitenkin tänään paljastamaan tämän, koska mies oli ottamassa samalle ajankohdalle työhommia. Kun mies kuuli tämän, se tuhahti, että "Miks mä sinne haluaisin mennä?", muutenkin vastaanotto oli tosi tympeä ja ilmaisi aika selvästi, että ei halua lähtee, kun on niin paljon työjuttuja. Viime kerralla hommasin keikkaliput mielibändinsä keikalle ja kun vihdoin keikkapäivä koitti, hän ilmoitti, että ei millään jaksaisi lähteä. Sain onneksi myytyä liput, mutta kalliista lipuista tuli takkiin. Taas peruin laivat ja hotellit ja kaikki ja hirveä vaiva ja joka paikasta menee pienet perumismaksut.Meillä mies päättää melkein kaikista asioista ja ajattelin, että tuo yllärireissu olisi kiva, kun minä kerrankin järjestän jotain hänelle ja hän saa vain nauttia. Mutta nyt on tullut selväksi, että hänelle ei kannata järjestää yhtään mitään.
Olen aivan hirveän pettynyt, koska suunnittelin yllärireissua aivan innoissani ja olin varma, että mieskin pitää siitä. Nyt on tosi typerä olo, että miten saatoinkaan ajatella, että hän pitäisi siitä. Olen sellainen, että nautin kaikista menoista ja reissuista, mutta mies tekisi vaan töitä, eikä jaksa sitten mitään. Niinpä me ei tehdä muuta kuin töitä ja liian harvoin mitään mukavaa. Tosi huono mieli nyt.
Niin siis, hankit lahjaksi miehelle jotain mistä itse nautit? Ja ihmettelet miksi mies ei ollut iloinen? Itsellesi ostamastasi, miehen lahjasta?
Olisi se mieskin voinut ensimmäisellä kerralla avata suunsa, kiittää kohteliaasti ja sanoa, että ei pidä yllätyksistä. Miehet aina raivoavat, että nainen ei saa kuvitella että he lukevat ajatuksia ja kaikki on väännettävä heille rautalangasta. Miksi naisen pitäisi lukea ajatuksia?