Mitä kanssaihmisten tuottamia ääniä inhoatte?
Joskus elo kanssaihmisten rinnalla on sietämätöntä tai hetkittäin ärsyttävää. Esim kanssaihmisten tuottamat äänet, jatkuva rykiminen, korostetun kovaääninen nauru toimistolla, ruuan maiskutus juurikin omalla työpisteellä, toimiston vessassa asiointi lorottaen tajuttoman äänekkäästi.. you name it..
En voi sietää!!!
Kommentit (59)
Yöllä tapahtuvan pyykinpesun, imuroinnin, tiskaamisen, musiikinkuuntelun ja kovaäänisen mölötyksen ääniä. Päivällä kaikkia em. ääniä sietää kyllä ja on siedettäväkin jos meinaa kerrostalossa tai rivitalossa asua.
Se joku miesten tekemä "kroaah" sen jälkeen kun on vähän hengästynyt ja istahtaa. Sellainen, niinkuin nuhaista nenää kautta hengitettäisiin sisään, mutta kuuluu kurkusta ja kuulostaa 2x kamalammalta. Urheilijoissa näitä ääntelijöitä riittää. Tietääkö kukaan, mistä se johtuu?
Niiskutus muutaman sekunnin välein. Nenäliina auttaisi paljon. Ja purkan syöminen suu auki. Lompsivat askeleet.
Mun miehen niistäminen kuulostaa ihan norsulta. En ymmärrä miten niistämisestä voi kuulua niin kova ääni. Lisäksi vihaan kuorsausta, teinien kovaäänistä "vittu"-puhetta, mattojen tamppaamisesta syntyvää ääntä ja poraamista.
Kerran ollessani kirjastossa lukemassa lehtiä, eräs mies paukautti kädellään lehteään aina kääntäessään sivua, se oli todella raivostuttavaa.
Kuulalärkikynän päälle-pois -ränkkääminen, tai sillä kynällä pöytään naputtelu.
Sitä kun syödään ahnaasti ja puhutaan samalla. Että ei voi sanoa kokonaista lausetta sen ruuan mättämisen välissä, vaan sanotaan lauseesta pari sanaa alusta ja siinä välissä on taas jo pakko lappaa ruokaa naamaan, mässyttää se alas, ja sitten taas jatketaan lausetta. AARGH!
"Hiihihihhihi, siis niinq, vittuu, hiiihihiihihiihh, vittuuu" pissisten ininä ja kiroilun säestämä sönkötys, aika usein tuntuvat haukkuvan jotakuta tuttuaan vielä kun tuota paskaa kommunikaatiota joutuu pakosta kuulemaan.
Kun aivastaessa karjaistaan samalla niin että tärykalvot meinaa irrota.Tekisi mieli lyödä.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni, ihan fiksu koulutettu nainen röyhtäilee tosi paljon, varmaan liittyy vatsahappoihin tms., mutta se ärsyttää, jotenkin "possu" tulee mieleen
Ja ihan kuin koulutus vaikuttaisi asiaan ::DD Oletko yksinkertainen?
Ihan hulluuteen asti ärsyttää, kun joku vetää räkää pään sisään! Kammottava ääni ja inhoa lisää vielä, kun tietää, että se on ihan vaan tapa, jota ne ei itsekään hoksaa. Kun ollaan niin helvetin hienotunteisia, ettei siitä voi koskaan ääneen sille kirnuajalle sanoa, mutta kuitenkin kaikki sen korskutuksen kuulee. Puhelimessa kammotus nousee toiseen potenssiin, kun luurista kuuluu se kirnuääni. Yök.
Toinen on ryystäminen ja ruuan äänekäs pureskelu,. Lässy lässy, ryyyst, lässy lässy maiskis! Hyi helvetti. Minulle opetettiin pienenä jo, että ruoka pureskellaan suu kiinni, pieni annos kerrallaan ja juodessa vain kallistetaan lasia vetämättä ilmaa samalla. Varoitettiin, ettei juoma mene väärään kurkkuun, mutta ehkä äidillä oli sama misofonia takana, niin opetti mukulansa syömään ääneti. Hyvä niin.
- Äänekäs hengittäminen (tyypillistä ylipainoisille miehille)
- Kumipohjaisten mattojen tamppaaminen (tuo riehuminen tuhoaa vaan matot)
- Suutelun lopuksi tehtävä mmmmmmmuisk
- Reipas tuulihousujen kahina
- Äkäisen vanhemman loputon marmatus
- Peittelemätön röyhtäily
- Kenkien vingahtelu koripallopelissä
- Kaikki kuntosalilla tapahtuva karjahtelu ja voihkinta
- Mairealla äänellä sanottu "kulta"
Vierailija kirjoitti:
Kun aivastaessa karjaistaan samalla niin että tärykalvot meinaa irrota.Tekisi mieli lyödä.
Mä en voi tälle mitään, huuto tulee joka kerta. En vaan käsitä miten jonkun aivastus voi olla hädin tuskin kuuluva pikkuinen tsih.
Vierailija kirjoitti:
Kuulalärkikynän päälle-pois -ränkkääminen, tai sillä kynällä pöytään naputtelu.
Kyllä, tuo on yksi ärsyttävimpiä. Samoin kuin kynsien naksuttelu on ei ole käsissä mitään mitä räpeltää.
Äänekäs pieru ja käytävä nauru päälle.
Kuorsaus, karjahtava aivastus, läpsyttely paljain jaloin.
Aikuisten lässyttäminen, uussuomalaisten älämölö, etenkin ne kummat kurkkuäänteet.
Suu auki syöminen, maiskuttelu. Lattialle kaatuvien legojen ääni.
Jostain syystä alkoi ajan mittaan ärsyttää kun olimme syömässä eräs työtoveri puhui aina hiljaisella äänellä laskien etteivät muut kuulisi kuin vieressä olijat. Kumminkin oli pakko puhua, periaatteessa olisimme voineet pyytää olemaan hiljaakin että ruokarauha.