Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Naisinsinöörejä (tai opiskelijoita) paikalla?

Vierailija
15.02.2017 |

AMK siis lähinnä. Itse olen miettinyt sähkö- ja automaatiotekniikkaa, mutta arveluttaa jotenkin tuo miesvaltaisuus. Onko teitä kohdeltu "hyvin", otettu mukaan porukkaan jne? Jos haluatte, niin kertokaa toki myös missä AMKssa opiskelitte/opiskelette.

Kiitän jo etukäteen. ☺️

Kommentit (45)

Vierailija
41/45 |
16.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyi miksi amk?

Vierailija
42/45 |
16.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin viime keväänä konetekniikasta. Ei ollut mitään ongelmia päästä joukkoon mukaan. Kesätöitä sai helposti ja heti valmistumisen jälkeen vakityö. Uskon, että sukupuoli auttoi näissä asioissa, koska erottui heti joukosta.

- insinööri 23v

Tämä on totta. Kaikki naiset tuntuvat heti saavan insinöörialoilla töitä taidoista riippumatta, miehet jää helposti vaille töitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/45 |
16.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muutama vuosi sitten valmistunut ympäristöinsinööriksi. Voisin sanoa, että parhaiten vastaan naisinsinöörin ottavat muut insinöörit, niin miehet kuin naiset. Naisopiskelijoita taitaa olla nykyään jo yli 15 % ja valmistuneita ehkä 14 % insinööreistä, joten vaikka olemme vähemmistö, niin koko ajan meitä on lisää. Todennäköisesti tulet aiheuttamaan jos jonkinmoista mielenkiintoa kanssa ihmisissä, mutta mitäs se haittaa, jos olet ammattitaitoinen. Onhan se elämän suola :)

Niinkun oikeesti????? "tulet aiheuttamaan jos jonkinmoista mielenkiintoa kanssa ihmisissä"

Siis siksi että sulla on tissit ja pillu?

Luulen, että alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti enemmänkin sitä, että on nainen hyvinkin miesvaltaisella alalla.

Ja mä tarkoitin aivan samaa. Että ihan oikeestiko joku 2000-luvulla jaksaa ihmetellä ammattia ja sukupuolta samassa lauseessa?

Voi kyllä. Opiskelijana olin työnjohtotehtävissä raksalla ja siellä oli jos jonkinmoista arvioijaa. Sittemmin ne jäivät, kun porukka tuli tutuksi, olisivat varmaan huudattaneet samalla mitalla miespuolistakin kesätyöntekijää.

Nykyään suurimpia vähättelijöitä on toiset, itseäni hieman vanhemmat, naiset. Kommentit kyllä kertovat enemmän heistä itsestään kun siitä henkilöstä joka opiskeli itselleen teknisen korkeakoulututkinnon. Onneksi pääsääntöisesti vanhemmat miehet ovat tohkeissaan naisinsinööristä, heidän silmissään insinööri on vielä iha eri tasolla kun nykyään.

T: Se alkuperäisen kommentin kirjoittaja

Vierailija
44/45 |
16.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse olen diplomi-insinööri teknillisellä alalla ja yksikön päällikkönä. Palkkaan pääsääntöisesti vain miehiä. Tekevät työt paremmin eikä ole mammalomia tahi lapsi kipeänä. Palkkaamani insinöörit ja diplomi-insinöörit ovat vähän kaltaisiani, ahkeria työnarkomaaneja. 

Taidat elää jossain 80- luvulla. En tiennyt että tuollaisia dinosauruksia on vielä.

Teen töitä teknisellä alalla ja yhteistyökumppanini insinöörit ovat kyllä sekä miehiä että naisia. Ja Kyllä slarveimmista tyypeistä pääosa miehiä.

Oma Di mieheni muuten hoitaa meillä sairastuneen lapsen.

Vierailija
45/45 |
17.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletteko te olleet aina "tekniikan ihmelapsia", eli olleet kiinnostuneita tekniikasta ja ymmärtäneet sen päälle? Oliko insinööriksi opiskelu tavoitteena jo nuorena vai missä vaiheessa kiinnostuitte? Entä matemaattiset taidot, onko matikka, kemia ja fysiikka sujuneet aina hyvin vai millaisella pohjalla lähditte opintoihin?

Minä olen jo muutaman vuoden miettinyt insinööriopintoihin hakeutumista, kun olen ajatellut niiden avaavan ovia ja lisäksi minua kiinnostaa tekniikka, miten ja miksi joku toimii, mutta ne lähtökohdat arveluttaa ja siksi olen aina unohtanut koko homman palatakseni taas miettimään...

Lähinnä ne matemaattiset taidot... No, matikassahan niitä ei juuri ole kun en vain peruskoulun alaluokilla saanut kiinni ja yläasteella en enää edes yrittänyt ja inhosin jo sanaa matematiikka. Myöhemmällä iällä kuitenkin minua on alkanut kiinnostamaan sekin ja nykyään ajattelen laskemisen haasteena, en mahdottomana vihollisena. Tällä hetkellä opiskelen laborantiksi ensimmäistä vuotta joten kemia on tullut melko tutuksi jo tässä vaiheessa, laskuja on laskettu paljon ja no, paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Toistojen kautta on tullut kehitystä. Fysiikasta on kokemusta ne yläasteen muutamat kurssit sieltä kymmenen vuoden takaa ja amiksen fysiikan kurssi. Ei ole siis tullut paljon tutustuttua, mutta kiinnostavalta vaikuttaa sekin.

Eli homma on se, että kiinnostusta on niin tekniikkaan kuin luonnontieteisiin (ja luonnontieteitä kohtaan myös tietynlaista kunnioitusta), mutta en tiedä miten nyt kiinnostus ja soveltuvuus kohtaa minun tapauksessa. Toki pitäisi käydä iltalukiossa matikan, kemian ja fysiikan kursseja kun pohja on tosiaan hyvin heikko, mutta kertokaapa omia kokemuksia ja mielipiteitä. En ole mihinkään sähkö- tai raksalinjalle hakemassa, lähinnä ajattelin bio- ja kemiantekniikan koulutusohjelmaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kaksi kolme