***MARRASMURUJEN lauantai 18.3.***

Pinoudunpa minäkin- uutista sulatellut muutaman päivän. Tuntuu vielä aika uskomattomalta. Ja jotenkin kai ei uskokkaan, ennen kun sieltä näkee että kaikki ok. On ollut tuulimuna raskautta ja keskenmenoa, joten skeptisyys juurtaa juonensa sieltä.



Meillä siis kolmas tulossa, isommalle ei vielä olla kerrottu, kuten ei muillekkaan. Haluan sen varmuuden ensiksi. On just siinä iässä että ei sitten ymmärrä että mihin se vauva katosi, jos jotain sattuu. Hän on 3.5 v.



Olo on ollut testistä asti ällö....Psykologinen juttu siii ;). Ei oikein juuri mitään tee mieli- paitsi nakkeja!! Terveellistä....hmm..Ja paino pitäisiä pyrkiä (hmm...) pitämään aisoissa...niin aina!



nyt nuorimmaisen 10 ylimääräistä sormea hamuavat näppistä, joten palataan taas.



Tänään elokuviin ja tytöt hoitoon =) Laatuaikaa vanhemmille!

On ollu kolme-neljä päivää tosi huono-olo. Aiemmin minäkin vähän huolehdin kun oli niin hyvä olo, että onkohan kaikki hyvin. No nyt ei tarvi sitä huolehtia ainakaan. Aamusta iltaan todella yökkö olo ja tuoremehut ja hedelmät auttaa. Kaikki rasvainen esim. lihapiirakka, tai nakit kuvottaa. Kamalaa jos tämä olo tosiaan kestää sinne viikolle 12 asti. Ja joillakin kestää koko raskausajan. Tässä olotilassa kyllä kaipaa miehen tukea ja sympatiaa, muuten ois olo vielä surkeampi.

Musta ois ihana päästä myös alku ultraan, mutta opiskelijabudjetilla ei voi yksityisellä käydä.. pitää vaan jaksaa odottaa neuvolan ultria. Eilen tuli taas yks rv täyteen. JES!

T.Vaavaa 7+1

No uusiksi, en nyt enää aamu taida ollakkaan. Tänään ois miehellä synttärit eli 38 tulee hällä täyteen. Aamulla tuli vasta töistä kotio, joten mennään vähän myöhemmin tytön kanssa onnitteleen. Tytöllä tuleekin sitten ensi viikon lopulla vuosi täyteen. Koko maaliskuu ollaan kyllä kakkua syöty kun tätilläkin oli 60 jne..



Onko teillä isokin ero miehenne kanssa? Eli meillä on vähän yli 11 vuotta. Ikä ero ei kovin haittaa. Paitsi joittenkin mun kavereitten kans mies ei oikeen tuu toimeen, kun heillä vielä bailu vaihe päällä.

Tosin eipä heidän kans enää juuri ole tekemisissä kun lapsen tein niin eipä juuri kylässä käy tai soittoa kuulu. Kerrankin ite soitin niin kysy että mitäs soittelen.



NIin pahoin voinnista, vaikka näinkin alussa olen. Niin jo ennen testiä jonku kerran oksentanu ja selkä menee kipeeksi ja aamulla on pakko saada jotain suuhun muuten on kokopäivä aivan kamala.



-nuusku ja masutoukka sekä kitisevä esikoinen-

Niin ne vaan menee ne viikot.



Nuusku79, meillä on kans isohko ikäero miehen kanssa. Minä-77 tammikuusa ja mies -67 joulukuussa syntynyt. Eli periaatteessa yhdeksän vuotta ikäeroa. Enää sitä ei itse edes muista, muutakun sitten ku tulee puheeksi. Kavereita on molempien puolelta, mutta eniten tulee tietty pidettyä yhteyttä niitten kans, joilla on myös lapsia.

Yhdessä ollaan oltu siitä asti, ku olin vähän vaille 18.



Yritän ylipuhua mieheni, että ens viikon ultran jälkeen kerrottais kans jo lapsille, jos kaikki siellä näyttää normaalilta. Niin moni muukin jo tietää, että ihan elottaa, että joku lipsauttaa lapsille. Ja olis kuitenkin kiva ite kertoa.



Keli on aika kurja, vietämmekin täällä peli-iltaa lasten kanssa...



Bubbles ja HerttaÄssä tasan7

Mulla on ollut lähinnä tätä palelua ja öklötystä (jo muutama päivä ennen plussaa), mutta nyt tuntuu, että vaikka ajoittain öklötys rauhottuu, niin väsy alkaa hiipimään. Täytynee keittää kohta kahvit. Kahvi olikin eilen ekan kerran vähän epäsuosiossa, ei varsinaisesti ällöttänyt, mutta ei vaan oikein maistunut.

Nyt en muista nimimerkkiä, joka tuossa yllä kertoi hedelmien auttavan olotilaan. Muistan miten hurjia määriä minulle meni esikoista odottaessa mehujäitä! Hedelmähulluus säilyikin koko raskauden ajan ja kesällä mansikat olivat todella suosittuja!



Anopin piti tulla kyläilemään, mutta se peruuntuikin, joten ei ole huolta pienistä valkeista valheista. Sitten viikolla 7+ kerrotaan vähän useammalle alku-ultran jälkeen.



Sarafan rv 5+3

tein nyt sitten vihdon sen raskaustestin ja positiivistahan se näytti :-) Hassua, miten odotus rupesi heti tuntumaan jotenkin todellisemmalta! Siis kyllähän sen tiesi (mulla on tosi säännölliset kuukautiset) , mutta jotenkin se nähtävästi vakuuttaa kun joku tekninen vekotin todistaa asian :-)



Lapsille kertominen jännittää minuakin. Mies on sitä mieltä että pitäisi odottaa sydänääniä ja kertoa vasta sitten, mutta minä en oikein malttaisi. Ja voisi sitten kertoa muillekin. En tosiaan halua ottaa sitä riskiä että lapset kuulisivat jostain muualta. Ja toisaalta, jos raskaus menisi kesken tai olisikin tuulimuna, niin kyllähän lapset sen surun huomaisivat. Mutta katsotaan nyt.



Aamupäivällä oli tosi kivaa: humputeltiin eskarilaisen kanssa kaupungilla ihan kahdestaan. Me tehdään tosi usein asioita koko perheellä, mutta välillä on kiva huomioida lapsia erikseen, niin että pystyy keskittymään ihan vaan siihen kyseiseen lapseen.



Olen muuten huomannut mikä selvästi pahentaa oloa: väsymys... taidankin lähteä tästä lepäämää! Viikonloppua kaikille!



aurinkomaa

Kamala väsymys iski pari päivää sitten ja jano,tekisi mieli juoda koko ajan..

Mietin tässä että menenkö ultraan parin viikon kuluttua vai en, sehän ei kuitenkaan takaa että kaikki menee hyvin.Olin siis viime syksynä raskaana ja kaikki näytti hyvältä rv 8,mutta np-ultrassa selvisi että pieni oli menehtynyt 9+6.

Meillä on neljä tyttöä,en kerro heillä vielä vähään aikaan jos nyt olo ei ole niin heikko että pitää selitellä sitä.



Hyvää viikonloppua kaikille!



Jas 6+1

Täällä väsyttää myös! Oikeastaan on väsyttänyt jo viikkotolkulla ja olen pistänyt sen lähinnä kevään ja kahden vauhdikkaan vesselin piikkiin. Nyt sitten tuntuu, että on koko ajan vetämätön olo. Hiukan on muutenkin sellainen " outo" olo; ei oikeastaan ole pahoinvointia eikä öklötystä, mutta jotain " velloo" . No, eipä minulla aiemminkaan ole pahoinvointia ollut, joten ei sillä... Hassua, että oireettomana sitä enemmän pelkää, että jotain vialla! Ja kakkosta odottaessani pelkäsin muutenkin enemmän, että kaikki ei ole kunnossa; ihan syyttä. Ehkä sitä vain osasi enemmän luoda itselleen kaikkia skenaarioita... " hupsu minä"



Meillä lapsille (ja muille) kerrotaan vasta, kun np-ultra käyty. Jos pakkotilanne tulee, niin joillekin joutuu ehkä kertomaan aikaisemmin. Ainakin omalla äidilläni on sellainen vauvatutka, että hirvittää, milloin huomaa. Tosin ei välttämättä kysy!



Nyt täytyy loihtia jotain ruokaa perheelle. Iloista lauantaita!

Ällötystä riittänyt. Lapsilla on ollut oksennustautia jo pari päivää sitten, ja tässä nyt pahoinvoivana odottelen/ pelkään, että milloinkahan se tauti minuun iskee. Tämä ei ole oikein mukavaa, tämä olo siis, kun öklötystä ollut jo reilu pari viikkoa joka päivä, useimmiten vielä aamusta iltaan on pala kurkussa. Ensi viikolla menen eka neuvolaan. En ole käynyt yksityisellä ultrassa, enkä varmasti menekkään, kun tuntuu niin kalliilta se hinta. Täytynee tyytyä siihen neuvolan yhteen ultraan, meidän kunta ei enempää tarjoa tietääkseni. (Jos ei ole käytännöt muuttuneet kuudessa vuodessa, kun viimeksi olin raskaana!) Viikolla on ollut ihania ilmoja, mukava katsoa, kun aurinko paistaa ja lumet saa kyytiä!



Kyllä se kesä sieltä tulee ja keskiraskaus, jolloin ei toivottavasti ole pahoinvointeja!



Mukavaa viikonloppua!



Terveisin S ja masuasukas rv 7+3

Ihan niin kuin täällä olisi useammallakin yökötystä ilmassa? :D Mullakin lähes koko ajan. No aamu ja aamupäivä on vielä menettelee, mutta sanotaanko, että viidestä eteenpäin on tosi mahdoton yökötysolo. Ekasta ei mielestäni ihan näin paljon yököttänyt.



Näyttäisi raskausajan huonomuistisuus iskeneen taas pahan kerran. Mä oon tasan kaksi kertaa unohtanut käsilaukkuni johonkin. Ekalla kertaa RASKAANA ekasta, unohdin tutun luo Valkeakoskelle, ja huomasin asian vasta kotona Tampereella. Tänään taas RASKAANA, unohdin HESEEN! Onneksi joku rehellinen ihminen oli vienyt laukkuni kassalle, josta sain sen myöhemmin (onneksi ei oltu vielä kotiin lähdetty).



Mua edelleen ihmetyttää, ettei kohdussa tunnu edelleenkään yhtään mitään. Vähän huolestuttaa :( Olisi pitänyt varmaan ottaa se ultra jo ensi viikolle, nyt täytyy vielä odotella vähän yli viikko...



Alia ja miksu rv6+6

Eli äsken juuri varmistin kaksi päivää sitten tekemäni haamutestin, ja selvempi positiivinen ei olisi voinut tulla. Hieman etovaa oloa, mutta todella lievää, palelua ja himpun väsymystä on täällä oireet. La olis jossain marraskuun puolen välin jälkeen.



Tää uusi tulokas on hieman yllätys, nuorempi lapsistamme on vasta 11kk. Mutta minulle ihana ylläri, miehelle enemmänkin vaan ylläri, mutta sanoi jo halatessaan että " eikai siinä sitten" . Hänen tapansa hyväksyä asia...



Mutta mukava palata taas vauvapalstalle, en olekaan aikoihin ehtinyt... Mut nyt taas hyvä syy. On melkein korvaamaton tuki tää palsta odotuspuolella ainakin. Vauvapuolelle en oikeastaan ehtinytkään edelliseltäkään. Mutta jatketaanhan tarinoita!



JaaSa ja Jumboylläri, tuttavallisemmin Jumbsu 5+?

Tein positiivisen testin eilen, joten ajattelin pinoutua tänne. :) Tämä on toinen lapsukaiseni, jos kaikki hyvin menee. Postivisilla mielin olen, elän päivän kerrallaan. Esikoiselle ei olla vielä kerrottu, hän on nyt melkein 3-vuotias pojannassikka. Parhaalle ystävälleni kerroin eilen ja mies kertoi parhaalle ystävälleen. On siis joitain ihmisiä myötäelämässä tätä alkuvaihetta. :) Nälkä vaivaa kokoajan, mutta yritän pitää syömiseni aisoissa. Tupakanpolton lopetin kuin seinään, nyt on hyvä syy olla polttamatta. :) Väsymys vaivaa, unta ei yksinkertaisesti saa tarpeeksi, ei vaikka nukkuisi 26 tuntia putkeen. Mikään ei tunnu olevan tarpeeksi. :)



Oikein hauskaa viikonloppua kaikille ja onnittelut plussanneille! :)