Päiväkoti-ikäinen ja vapaaehtoisuus / pakollisuus

Mulla on varmaan juuri tällaiset kauhulapset. Eivät laula, inhoavat piirileikkejä, vetäytyvät ryhmätilanteissa, ovat kranttuja syöjiä.

Eivät myöskään kiusaa, lyö, etuile. Todennäköisesti ovat koulussa luokkansa priimuksia ja menestyvät työelämässä erinomaisesti, kuten äitinsäkin.

Ja ei, en vieläkään suostu piirileikkiin. Katsotaan se vaikka persoonallisuuspiirteekseni.

Meidän poika on aina inhonnut piirtämistä ja askartelua ym. sellaista. Hänen ei tarvinnut tarhassa osalllistua kaikkiin askarteluhetkiin. Tämä oli tosin tarhan tätien omatoiminen jousto eikä meidän vanhempien vaatimus. Asia tuli esille kun tädit olivat huolissaan kun meidän lapsi ei ole ollut niin tuottelias taitelija kuin muut ryhmäläiset ja arvelivat minun olevan asiasta pahoillani.

Jos selvästi näkee, että lapsi inhoaa piirileikkejä tai muuta vastavaa, niin olisi kohtuutonta pakottaa osallistumaan joka kerta. Olisin äitinä ihmeissäni jos pyytäisin lapselleni vapautusta eikä sitä otettaisi laisinkaan huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on varmaan juuri tällaiset kauhulapset. Eivät laula, inhoavat piirileikkejä, vetäytyvät ryhmätilanteissa, ovat kranttuja syöjiä.

Eivät myöskään kiusaa, lyö, etuile. Todennäköisesti ovat koulussa luokkansa priimuksia ja menestyvät työelämässä erinomaisesti, kuten äitinsäkin.

Ja ei, en vieläkään suostu piirileikkiin. Katsotaan se vaikka persoonallisuuspiirteekseni.

En ole ap, mutta ei kai tässä ole tuosta kysymyskään. Jos joku ei halua laulaa tai tanssia niin sitten ei tee niin, mutta jokaisen on kuitenkin osallistuttava yhteiseen tuokioon niin, että on läsnä. Päivähoidossa on kuitenkin kaikennäköistä varhaiskasvatuksellista tavoitetta eikä voi olla niin, että joku lapsi saa vain leikkiä kun muut osallistuvat musiikkihetkeen tai jumppaan. En usko että missään päiväkodissa myöskään annetaan jäädä kokonaan pois ruokailusta. Pöytään on tultava vaikkei mitään söisikään.

Ihmeellisiä toiveita vanhemmilla, ehkä olisi parempi kasvattaa ne lapset kotona.

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika on aina inhonnut piirtämistä ja askartelua ym. sellaista. Hänen ei tarvinnut tarhassa osalllistua kaikkiin askarteluhetkiin. Tämä oli tosin tarhan tätien omatoiminen jousto eikä meidän vanhempien vaatimus. Asia tuli esille kun tädit olivat huolissaan kun meidän lapsi ei ole ollut niin tuottelias taitelija kuin muut ryhmäläiset ja arvelivat minun olevan asiasta pahoillani.

Jos selvästi näkee, että lapsi inhoaa piirileikkejä tai muuta vastavaa, niin olisi kohtuutonta pakottaa osallistumaan joka kerta. Olisin äitinä ihmeissäni jos pyytäisin lapselleni vapautusta eikä sitä otettaisi laisinkaan huomioon.

Itse näkisin niin, että esim. askartelua inhoava lapsi pitäisi erityisesti houkutella kädentaitojen pariin sopivilla ja motivoivilla jutuilla. Ehkä hän kokee askartelut tympeinä ja vaikeina vähäisen kokeilun seurauksena, ja harjoitus auttaisi yli tästä. Jos taas lapsi selvästikin osaa ikätasonsa mukaisesti piirtää, leikata ja sommitella kokonaisuuksia jne., muttei vaan kerta kaikkiaan pidä askartelujutuista, niin silloin tekemiseen ei tarvitsisi niin paljoa panostaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on varmaan juuri tällaiset kauhulapset. Eivät laula, inhoavat piirileikkejä, vetäytyvät ryhmätilanteissa, ovat kranttuja syöjiä.

Eivät myöskään kiusaa, lyö, etuile. Todennäköisesti ovat koulussa luokkansa priimuksia ja menestyvät työelämässä erinomaisesti, kuten äitinsäkin.

Ja ei, en vieläkään suostu piirileikkiin. Katsotaan se vaikka persoonallisuuspiirteekseni.

Oletko varma, etteivät lapsesi kiusaa? Kiusaamista kun on niin monenlaista, eikä näennäinen rauhallisuus vielä kerro mitään.

Kehoittaisin myös huomaamaan, että nykykoulu asettaa lapsille aivan toiset vaatimukset kuin 15-30 vuotta sitten koulunsa käyneille vanhemmille. Et voi missään nimessä olla "luokan priimus", jos et omaa sosiaalisia taitoja ja kykyä toimia ryhmässä myös muulloinkin kuin niiden lempiaineiden tunneilla. Mikäli vanhemmat opettavat lapselleen, että on ok vain valikoida rusinat pullasta, tulee pudotus todellisuuteen koulumaailmassa olemaan raju.

Oikeastiko ap on kohdannut tällaisia curling-vanhempia? Tulevatko he ihan pokkana esittämään tuollaisia ajatuksia? Miten ap:lla itsellään on pitänyt pokka :D?

Tietysti vuoropuhelu kodin & pk:n välillä on toivottua, ja palautetta ja toiveita kuunnellaan mieluusti vanhempienkin suunnalta, mutta tuollainen pellossa elämisen kulttuuri.. romuttaa koko vaka-ajatuksen, jossa lapsistamme yritetään kasvattaa edes välttävästi yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Miksi kukaan vanhempi haluaa ryssiä jälkikasvunsa mahdollisuudet elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on varmaan juuri tällaiset kauhulapset. Eivät laula, inhoavat piirileikkejä, vetäytyvät ryhmätilanteissa, ovat kranttuja syöjiä.

Eivät myöskään kiusaa, lyö, etuile. Todennäköisesti ovat koulussa luokkansa priimuksia ja menestyvät työelämässä erinomaisesti, kuten äitinsäkin.

Ja ei, en vieläkään suostu piirileikkiin. Katsotaan se vaikka persoonallisuuspiirteekseni.

Meillä lapsi on vasta 2-vuotias eikä ole päiväkodissa vielä. Jostain syystä kaikki muskarit ym. laulupiirit ja vastaavat tuokiot on hänelle ihan kauhistus. Haluaa aina pois salista ja jonnekin rauhallisempaan huoneeseen leikkimään. Ollaan kuitenkin käyty aina noissa sinnikkäästi, mutta en ole pakottanut osallistumaan. Olen ajatellut, että jos joku kaunis päiv haluaisikin osallistua. Yksi päivä juuri mietin, että mitenköhän sitten aikanaan päiväkodissa. Että mitä jos ei totu noihin yhteistilaisuuksiin?

Jotain ääniherkkyyttä tms. olen epäillyt, kun esim. ei tykkää, jos jossain kaupassa lapset kiljuu tai laittaa kädet korville, kun maito-osastolla kylmälaitteet hurisee. Neuvolassa eivät oikein ota tosissaan. Ikävää kuulla, että päiväkodeissakaan ei osata suhtautua tuon ammattimaisemmin siihen, että lapsia on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on varmaan juuri tällaiset kauhulapset. Eivät laula, inhoavat piirileikkejä, vetäytyvät ryhmätilanteissa, ovat kranttuja syöjiä.

Eivät myöskään kiusaa, lyö, etuile. Todennäköisesti ovat koulussa luokkansa priimuksia ja menestyvät työelämässä erinomaisesti, kuten äitinsäkin.

Ja ei, en vieläkään suostu piirileikkiin. Katsotaan se vaikka persoonallisuuspiirteekseni.

Oletko varma, etteivät lapsesi kiusaa? Kiusaamista kun on niin monenlaista, eikä näennäinen rauhallisuus vielä kerro mitään.

Kehoittaisin myös huomaamaan, että nykykoulu asettaa lapsille aivan toiset vaatimukset kuin 15-30 vuotta sitten koulunsa käyneille vanhemmille. Et voi missään nimessä olla "luokan priimus", jos et omaa sosiaalisia taitoja ja kykyä toimia ryhmässä myös muulloinkin kuin niiden lempiaineiden tunneilla. Mikäli vanhemmat opettavat lapselleen, että on ok vain valikoida rusinat pullasta, tulee pudotus todellisuuteen koulumaailmassa olemaan raju.

Minä taas kehottaisin sinua selvittämään, mitä ovat sosiaaliset taidot ja mitä temperamenttipiirteet. Aiheesta on paljon hyvää suomenkielistä kirjallisuutta.

Aina eivät asiat ole tosin selviä ammattilaisillekaan. Omaa aistiyliherkkää lastani istutettiin väkipakolla aamupiirissä 2,5-vuotiaana. Esikoisen vanhempana en älynnyt kyseenalaistaa touhua.

´Kys vanhemmat voivat ottaa sen pilttinsä sieltä päiväkodista pois ja jatkaa mussunnussunsa kasvattamista itse. Tosin eiväthän ne niitä kasvata, luuserireppanat. Aivan turha kuvitella, että yht.kunta toimii heidän pilttiensä tahdon mukaisesti, pää pois anuksesta ja vähän HELVETIN SASSIIN!!!!

T. pk-täti joka kypsynyt

Vierailija kirjoitti:

´Kys vanhemmat voivat ottaa sen pilttinsä sieltä päiväkodista pois ja jatkaa mussunnussunsa kasvattamista itse. Tosin eiväthän ne niitä kasvata, luuserireppanat. Aivan turha kuvitella, että yht.kunta toimii heidän pilttiensä tahdon mukaisesti, pää pois anuksesta ja vähän HELVETIN SASSIIN!!!!

T. pk-täti joka kypsynyt

Työterveyslääkärin kanssa jutustelu paikallaan? Jos saisit ainakin sairaslomaa ensi alkuun ja sitten voit miettiä alanvaihtoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on varmaan juuri tällaiset kauhulapset. Eivät laula, inhoavat piirileikkejä, vetäytyvät ryhmätilanteissa, ovat kranttuja syöjiä.

Eivät myöskään kiusaa, lyö, etuile. Todennäköisesti ovat koulussa luokkansa priimuksia ja menestyvät työelämässä erinomaisesti, kuten äitinsäkin.

Ja ei, en vieläkään suostu piirileikkiin. Katsotaan se vaikka persoonallisuuspiirteekseni.

Oletko varma, etteivät lapsesi kiusaa? Kiusaamista kun on niin monenlaista, eikä näennäinen rauhallisuus vielä kerro mitään.

Kehoittaisin myös huomaamaan, että nykykoulu asettaa lapsille aivan toiset vaatimukset kuin 15-30 vuotta sitten koulunsa käyneille vanhemmille. Et voi missään nimessä olla "luokan priimus", jos et omaa sosiaalisia taitoja ja kykyä toimia ryhmässä myös muulloinkin kuin niiden lempiaineiden tunneilla. Mikäli vanhemmat opettavat lapselleen, että on ok vain valikoida rusinat pullasta, tulee pudotus todellisuuteen koulumaailmassa olemaan raju.

Minä taas kehottaisin sinua selvittämään, mitä ovat sosiaaliset taidot ja mitä temperamenttipiirteet. Aiheesta on paljon hyvää suomenkielistä kirjallisuutta.

Aina eivät asiat ole tosin selviä ammattilaisillekaan. Omaa aistiyliherkkää lastani istutettiin väkipakolla aamupiirissä 2,5-vuotiaana. Esikoisen vanhempana en älynnyt kyseenalaistaa touhua.

Anteeksi nyt, mutta jos mun lapsi olisi erityinen tavalla, joka tekisi vaikeaksi osallistua pk:n normaaliin toimintaan, niin hoitaisin hänet kotona tai palkkaisin hoitajan kotiin.

Sehän on ihan selvää että joku lapsi tykkää tanssista, toinen roolileikeistä, joku askartelee, joku tykkää ratkoa tehtäviä.

Itse tykkäsin lapsena askartelusta ja käsitöistä. Tehtävien ratkominen oli kauheaa.. Eskarissa viivyttelin saliin menoa (jossa oli laitettu tehtävien tekoa varten pöydät ja tulit). Ekalla menin vessaan kesken tunnin kun oli matikkaa :D mutta pakkohan niitä tehtäviä oli silti tehdä.

Tietenkin voidaan pakottaa olemaan mukana ryhmässä niin että on helppo vahtia. Ei voida pakottaa osallistumaan. Esim. Täytyy istua aamupiirissä, mutta ei täydy tehdä mitään jollei tahdo.

Perustelut ajatukselleni; toisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus oli se sitten lapsi tai aikuinen.

Pakottaminen mihinkään ei ole kasvattavaa eikä motivoivaa.

Vanhemmilla on kyllä omituisia vaatimuksia jos meinaavat että lapsen pitäisi saada tehdä jotain muuta sillä aikaa kun muut laulavat.

Ja kyllähän sen itsekkin tiedät ettei ketään pysty pakottaan mihinkään, miksi edes pitäisi.

Sano vanhemmille että pakko ei ole tehdä mitään, mutta ryhmässä on pysyttävä ja jollei tahdo osallistua niin voi katsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika on aina inhonnut piirtämistä ja askartelua ym. sellaista. Hänen ei tarvinnut tarhassa osalllistua kaikkiin askarteluhetkiin. Tämä oli tosin tarhan tätien omatoiminen jousto eikä meidän vanhempien vaatimus. Asia tuli esille kun tädit olivat huolissaan kun meidän lapsi ei ole ollut niin tuottelias taitelija kuin muut ryhmäläiset ja arvelivat minun olevan asiasta pahoillani.

Jos selvästi näkee, että lapsi inhoaa piirileikkejä tai muuta vastavaa, niin olisi kohtuutonta pakottaa osallistumaan joka kerta. Olisin äitinä ihmeissäni jos pyytäisin lapselleni vapautusta eikä sitä otettaisi laisinkaan huomioon.

Itse näkisin niin, että esim. askartelua inhoava lapsi pitäisi erityisesti houkutella kädentaitojen pariin sopivilla ja motivoivilla jutuilla. Ehkä hän kokee askartelut tympeinä ja vaikeina vähäisen kokeilun seurauksena, ja harjoitus auttaisi yli tästä. Jos taas lapsi selvästikin osaa ikätasonsa mukaisesti piirtää, leikata ja sommitella kokonaisuuksia jne., muttei vaan kerta kaikkiaan pidä askartelujutuista, niin silloin tekemiseen ei tarvitsisi niin paljoa panostaa.

Ap

Meilläkin päiväkodista tulee terveisiä että lapsi ei innostu askartelusta, eikä aina suostu. Mutta niin vaan kotona käyttää saksia mennen tullen, leikkaa, liimaa, sommittelee, piirtää ja maalaa. Kyllä ne lapset voi kasvaa ja oppii ilman päiväkotiakin! Tää 3v alkaa osata jo kaikki elämän perustaitojen perusteet, on aina kotona ollut innokas tekemään, laittaa tavaroita paikoilleen, imuroi, täyttää tiskikonetta, pesee vessaa, pyyhkii tahroja, auttaa kaupassa ruokaostoksissa, laittaa ruokaa ohjeiden mukaan, leipoo omilla resepteillä, pyytää apua uunin kanssa kun tietää että itselle se on liian kuuma. Olisiko pitänyt pakottaa olemaan tekemättä :D Luonteeltaan on hitaasti lämpenevä ja uusiin asioihin epäluuloisesti suhtautuva, nämä siis temperamenttipiirteitä jota millään kasvatuksella ei muuta.

Ja oppi myös pukemaan. Motivaatio vaan on eri asia kuin osaaminen joten päiväkodin kasvattaja voi kyllä erehtyä luulemaan ettei osaisi.

Pakottamisesta oikeasti harva tykkää, kokeile vaikka itse. Pienten on pakko mennä ja olla siellä missä aikuinenkin, päiväkodissa varsinkin myös vielä vähän isompana mitä kotiolosuhteissa. Ja tapoihin kuuluu antaa muille rauha tekemiseen mitä onkaan. Mutta mitään sen yli menevää en ole pakottanut enkä kotona aiokaan. Kannustanut kyllä, esim liikuntajuttuihin, mutta mieluummin epäsuorasti niin että se on mahdollisimman kaukana pakottamisesta. Onneksi lapset ovat luonnostaan uteliaita ja innokkaita (omassa tahdissaan), kun vaan antaa mahdollisuuksia.

Jos toiminta ei kiinnosta ketään lasta, mikä on sen funktio, kannattaa miettiä selväksi itselleen. Ja niin epäterveellisen tavan kuin paikoillaan istumisen opettamisen ajankohtaa voi harkita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika on aina inhonnut piirtämistä ja askartelua ym. sellaista. Hänen ei tarvinnut tarhassa osalllistua kaikkiin askarteluhetkiin. Tämä oli tosin tarhan tätien omatoiminen jousto eikä meidän vanhempien vaatimus. Asia tuli esille kun tädit olivat huolissaan kun meidän lapsi ei ole ollut niin tuottelias taitelija kuin muut ryhmäläiset ja arvelivat minun olevan asiasta pahoillani.

Jos selvästi näkee, että lapsi inhoaa piirileikkejä tai muuta vastavaa, niin olisi kohtuutonta pakottaa osallistumaan joka kerta. Olisin äitinä ihmeissäni jos pyytäisin lapselleni vapautusta eikä sitä otettaisi laisinkaan huomioon.

Itse näkisin niin, että esim. askartelua inhoava lapsi pitäisi erityisesti houkutella kädentaitojen pariin sopivilla ja motivoivilla jutuilla. Ehkä hän kokee askartelut tympeinä ja vaikeina vähäisen kokeilun seurauksena, ja harjoitus auttaisi yli tästä. Jos taas lapsi selvästikin osaa ikätasonsa mukaisesti piirtää, leikata ja sommitella kokonaisuuksia jne., muttei vaan kerta kaikkiaan pidä askartelujutuista, niin silloin tekemiseen ei tarvitsisi niin paljoa panostaa.

Ap

Meilläkin päiväkodista tulee terveisiä että lapsi ei innostu askartelusta, eikä aina suostu. Mutta niin vaan kotona käyttää saksia mennen tullen, leikkaa, liimaa, sommittelee, piirtää ja maalaa. Kyllä ne lapset voi kasvaa ja oppii ilman päiväkotiakin! Tää 3v alkaa osata jo kaikki elämän perustaitojen perusteet, on aina kotona ollut innokas tekemään, laittaa tavaroita paikoilleen, imuroi, täyttää tiskikonetta, pesee vessaa, pyyhkii tahroja, auttaa kaupassa ruokaostoksissa, laittaa ruokaa ohjeiden mukaan, leipoo omilla resepteillä, pyytää apua uunin kanssa kun tietää että itselle se on liian kuuma. Olisiko pitänyt pakottaa olemaan tekemättä :D Luonteeltaan on hitaasti lämpenevä ja uusiin asioihin epäluuloisesti suhtautuva, nämä siis temperamenttipiirteitä jota millään kasvatuksella ei muuta.

Ja oppi myös pukemaan. Motivaatio vaan on eri asia kuin osaaminen joten päiväkodin kasvattaja voi kyllä erehtyä luulemaan ettei osaisi.

Pakottamisesta oikeasti harva tykkää, kokeile vaikka itse. Pienten on pakko mennä ja olla siellä missä aikuinenkin, päiväkodissa varsinkin myös vielä vähän isompana mitä kotiolosuhteissa. Ja tapoihin kuuluu antaa muille rauha tekemiseen mitä onkaan. Mutta mitään sen yli menevää en ole pakottanut enkä kotona aiokaan. Kannustanut kyllä, esim liikuntajuttuihin, mutta mieluummin epäsuorasti niin että se on mahdollisimman kaukana pakottamisesta. Onneksi lapset ovat luonnostaan uteliaita ja innokkaita (omassa tahdissaan), kun vaan antaa mahdollisuuksia.

Jos toiminta ei kiinnosta ketään lasta, mikä on sen funktio, kannattaa miettiä selväksi itselleen. Ja niin epäterveellisen tavan kuin paikoillaan istumisen opettamisen ajankohtaa voi harkita.

Kolmevuotias, joka on osaa jo kaikki elämän perustaitojen perusteet! Ota hänet äkkiä pois päiväkodista, etteivät vaan pilaa lastasi. 😉

Vakavasti: temperamenttipiirteisiin tukeutuminen alkaa olla jo melko vanhanaikaista. Totta kai jokainen meistä on hieman eri tajuudelle virittynyt sen suhteen, miten eri tilanteisiin suhtautuu. Temperamenttipiirteet ovat synnynnäisiä ja siinä mielessä pysyviä, että niiden luomissa puitteissa kasvetaan omaksi persoonakseen, johon sisältyy myös opittuja toimintamalleja. Juuri tätä kaikella kasvatuksella yritetään tukea: että jokainen oppisi toimimaan maailmassa yhdessä toisten kanssa omista lähtökohdistaan.

Jos passiivisen ja aran lapsen annetaan rauhassa vetäytyä kaikesta sosiaalisesta toiminnasta, hän taatusti tekee niin. Mutta onko se hänelle hyväksi, vai korostuuko passiivisuus entisestään? Lapsi ei sitä vielä itse osaa arvioida, vaan se tehtävä kuuluu aikuiselle. Jos taas vastaavasti impulssiherkkä lapsi saa huutaa ja meuhkata vapaasti joka tilanteessa, hän ei opi itsesäätelyä eikä oman toiminnan kontrollointia. Haluaisiko se aktiivinen ja vilkas lapsi juosta vaikkapa ravintolassa tai koululuokassa edestakaisin, varmasti. Mutta kuuluuko hänen saada siitä päättää?

Temperamentti vaikuttaa siihen, miten lasta kannattaa eri tilanteissa tukea, mutta temperamentin varjolla ei lasta saa jättää kasvattamatta.

Alkuperäiseen ongelmaan temperamenttipiirteet eivät sinänsä kuulu, sillä kyseessä olevat lapset eivät ole mitenkään voimakkaasti vetäytyviä tai toisen äärilaidan vilkkaita menijöitä. Heitä ei vaan saa vanhempien toiveesta laittaa tekemään mitään, mikä ei sillä hetkellä satu kiinnostamaan. Se ei liity temperamenttiin vaan kasvatukseen (tai sen puutteeseen).

Ap

Hmmm... tervetuloa todellisuuteen. Jos olen yksin vastuussa lapsiryhmästä, siellä ei ole mahdollisuutta joustaa esim ulos menossa... ei ketään lasta voi jättää yksin sisään. Niin...naapuriryhmä ei ota pientä 2-vuotiasta hoiviinsa, koska heillä on menossa omat juttunsa. Päiväkoti on ryhmäkasvatusta, jossa ei aina ole tilaa yksilöllisyydelle, yksi aikuinen ei voi revetä kaikkien haluamaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on varmaan juuri tällaiset kauhulapset. Eivät laula, inhoavat piirileikkejä, vetäytyvät ryhmätilanteissa, ovat kranttuja syöjiä.

Eivät myöskään kiusaa, lyö, etuile. Todennäköisesti ovat koulussa luokkansa priimuksia ja menestyvät työelämässä erinomaisesti, kuten äitinsäkin.

Ja ei, en vieläkään suostu piirileikkiin. Katsotaan se vaikka persoonallisuuspiirteekseni.

Oletko varma, etteivät lapsesi kiusaa? Kiusaamista kun on niin monenlaista, eikä näennäinen rauhallisuus vielä kerro mitään.

Kehoittaisin myös huomaamaan, että nykykoulu asettaa lapsille aivan toiset vaatimukset kuin 15-30 vuotta sitten koulunsa käyneille vanhemmille. Et voi missään nimessä olla "luokan priimus", jos et omaa sosiaalisia taitoja ja kykyä toimia ryhmässä myös muulloinkin kuin niiden lempiaineiden tunneilla. Mikäli vanhemmat opettavat lapselleen, että on ok vain valikoida rusinat pullasta, tulee pudotus todellisuuteen koulumaailmassa olemaan raju.

Minä taas kehottaisin sinua selvittämään, mitä ovat sosiaaliset taidot ja mitä temperamenttipiirteet. Aiheesta on paljon hyvää suomenkielistä kirjallisuutta.

Aina eivät asiat ole tosin selviä ammattilaisillekaan. Omaa aistiyliherkkää lastani istutettiin väkipakolla aamupiirissä 2,5-vuotiaana. Esikoisen vanhempana en älynnyt kyseenalaistaa touhua.

Anteeksi nyt, mutta jos mun lapsi olisi erityinen tavalla, joka tekisi vaikeaksi osallistua pk:n normaaliin toimintaan, niin hoitaisin hänet kotona tai palkkaisin hoitajan kotiin.

Juu, totta kai palkkaisit hoitajan kotiin. Niinhän me kaikki. Entä, jos lapsellesi suositeltaisiin päiväkotia?