Emetofoobikot

Täällä myös yksi pelosta kärsivä :( ihan fobiasta en uskalla puhua mutta pelko kuitenkin. Ahdistaa kun joka paikassa lööpit on täynnä noroa ja miten se tarttuu jokaiseen jne.. heti jos maha pitää vähänkin outoa ääntä tai on huono olo niin mielikuvitus lähtee laukkaamaan. Itsellä menee sitten monesti niin, ettei halua syödä mitään koska pelottaa, että ruoka tulee ylös. Yh, inhoan tätä :/

:(

No mitäs kuuluu?onko kukaan sairastunut?

Vierailija kirjoitti:

No mitäs kuuluu?onko kukaan sairastunut?

Minä en.. ainakaan vielä..

Ap

Mulla on lähes joka vuosi samat tutut oksennustaudissa (lapsiperheet) ja olen emetofoobikko... 2017 norokausi myös osa kavereistani ja heillä ei ole lapsia. Tänä vuonna ainut siedätyshoito ollut se kun tuttavani on ollut tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa ja käynyt meillä. Olen desinfioinut tämän pahimman noro ajan aikana paikkoja (mitä en normisti näin paljon tee) viimeisin kerta o:sta oli puoli vuotta sitten krapulassa, pelkään edelleen oksentamista ja huonoa oloa... juon aika ajoin Samarinia ja syön kurkkupastilleja. Minun pelkoni on aiheuttaja oli lapsuuden traumat o:sta... äiti oli hysteerinen jos sotkin ja se lisäsi pelkotilaa sairastavalle, muistan vielä edelleen kun en saanut nieltyä särkytablettia ja pöpö oli tulossa, valittelin oloa... äitini murskasi jogurtin joukkoon, sanoi että syötävä, söin väkisin... yöllä oksensin sänkyyn... ja ne kerrat kun äiti kantoi oksennusämpärin sängyn viereen ihan vaan varmuudenvuoksi vaikka en olisikaan ollut taudissa... olin todella pelokas oksentamaan. Iän myötä hiukan helpottanut mutta mielessä käynyt et mites omien lapsien kohtalo... en halua heille tuottaa tätä samaa vaivaa. Suosittelen liittymään Facebook ryhmään, löytyy nimellä: emetofoobikot. Helpottaa tieto siitä etten ole yksin asian kanssa, vaan meitä on monta.

Tänään tuli todella riskialtis tilanne kun olin kylässä, sinne tuli pariskunta joita kättelin, hetken kuluttua kysyin et ovatko he välttynyt pöpöiltä ja kertoivat että mies oli oksentanut omien sanojen mukaan n, viikko takaperin, naisen sanojen mukaan 3päivää sitten (kun kysyin vielä erikseen kun mies lähti ja nainen jäi) tullut molemmista päistä. Normaalisti en kättele ihmisiä mut nämä tekivät aloitteen, joten tuli käteltyä... kättelyt todellakin ois jäänyt pois jos olisin tiennyt ja ihmettelenkin miksi usuttaa kättänsä kun just on ollut taudissa, minulla siis emetofobia niinkuin otsikosta voi päätellä, onneksi pesen aina käsiäni hyvin, myös kättelyn jälkeen. Nyt vaan alkoi ärsyttämään kyseinen asia niin paljon, etteivät ilmoittaneet asiasta mitään, olen valmiiksi jo kipeänä ja ei ole kotona suihkumahdollisuutta. Mitä tästä opimme? Saa olla entistäkin tarkempi! Tauti tulee jos tullakseen mut ei ehdoin tahdoin sitä hakemalla. Nyt vaan odottelen 2-3 päivää ja katson saanko huokaista helpotuksesta! Ainiin ja naiselle ei ollut vielä tarttunut mut oli kyllä moneen muuhun heidän tuttavapiiristään. Nim merk: lopenkyllästynyt.

En ole foobikko pahimmasta päästä. Muiden oksennukset ei ällötä. En muutenkaan voi pahoin helposti. Ei ole matkapahoinvointia, ei tee pahaa verikokeen otto, ei leikkauksen katsominen tai mikään muukaan ällö.

Oksentamista vältän viimeiseen asti. Jos arvelen, että se on väistämätöntä (esim. perheessä kaikki sairastaa), syön vain helposti oksennettavaa ruokaa, jotain pehmeää siis. Ei voimakkaita makuja.

Oksentaessa pelkään tukehtumista ja sitä valtavaa voimaa joka pudottaa minut aina polvilleen. Ei olisi yhtään niin paha, jos voisin sohvalla istuen pykätä ämpäriin. Mutta ällöttää katsella vessanpönttöä ja yritän seistä. Luhistun kuitenkin polvilleni ja se sattuu. Ja oksennus polttaa kurkussa ja sieraimissa. Se kamala haju ja polte. Kunnon tärinät tulee sen jälkeen. Se on hirveää.