Emetofoobikot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei muita linjoilla? Kävin just kylässä jossa henkilö sano aviopuolisollaan olleen tän taudin eilen ja nyt tulin kotiin ja tärisen kamalasti, tuntuu että kuume nousee ja oksettaa >:(

Antakaa lohdutusta

Ota rauhallisesti. Keskity johonkin muuhun kuin itsesi tarkkailuun.

Juo vähän vettä ja hengitä rauhallisesti.

Kaikki on hyvin.

Jos sulla on ystäviä tai muita läheisiä, soita ja jutelkaa jostain muusta kuin vatsataudista.

Tietenkin voi soittaa vaikka kriisipuhelimeen jos oikein ahdistaa.

Hengitä raitista ilmaa tai käy pienellä kävelyllä ja rauhoittele itseäsi.

Mitään pahaa ei tapahdu ❤

Kiitos!! Oikeesti itkettää en jaksa enää, kokoajan lasken aikaa tapaamisesta ja taudin itämisajasta. :( tänä yönä ei uni tule, oksennus ja itku ehkä kylläkin :( vitun taudit!!!

Lohduttaudu sillä ettei noro kaikkiin tartu tai tauti voi olla oireetonkin.

Stressi heikentää vastustuskykyä joten koita saada itsesi jollain keinolla tyynemmäksi.

Muistan itse miten paniikkiin menin kun ystävä ilmoitti vatsataudista aamulla ja edellisenä iltana syötiin yhteistä pizzaa.

Ei tullu tauti eikä se tule sullekaan!

Harjoita ajatusleikkiä: kuvittele miten sun valkosolut toimii ja poistaa kaikki pöpöt.

Ajattele itseäsi vahvana ja terveenä. Koita kaikin tavoin saada koko tauti pois mielestäsi.

Psyykkaa itseäsi positiivisesti💕

Sä tulet nousemaan aamulla terveenä ja hyvinvoivana. Koita saada unta.

Mä lähetän täältä unisäteen*********

Voi kiitos lohdutuksesta! Ihanaa et on olemassa viel hyväsydämisiä ihmisiä! <3 toivotaan kaikille vaan terveyttä!

Toivotaan ❤

Olen itse kärsinyt emetofobiasta 5-vuotiaasta asti ja tiedän 100% mikä tunne pelko on.

Oon kuitenkin koittanut treenata mieltäni eli meditoin päivittäin. Se tekee elämästä hieman helpompaa.

Nyt keskityn vielä hetkeksi sinuun. Ota vastaan kaikki se hoitava rakkaus jota lähetän sulle.

Voi hyvin & rauhallista yötä

Kiitos paljon sinulle! Ei pelota enää yhtään niin paljon! <3

❤

Meidän talon hississä haisi tänään mun mielestä oksennukselta. Mitään en nähnyt, mutta ehdin hengittää yhden kerran sisään siellä ennen kuin tein u-käännöksen ja menin portaita. Ahdistaa että tuliko pisaratartunta. :(

Mikä oksentamisessa pelottaa? :o uteliaisuudesta kysyn.. eikö se helpota pahaa oloa? Onko se tukehtumisen pelko vai mikä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä oksentamisessa pelottaa? :o uteliaisuudesta kysyn.. eikö se helpota pahaa oloa? Onko se tukehtumisen pelko vai mikä?

mm. paha maku, sotkeminen, sen jälkeinen kurkun kirvely, vatsakipu jne.

Mun fobia alkoi 5-vuotiaana kun oksensin kokolattiamatolle ja äiti alkoi huutaa vihaisena.

Yökin koko yön tyhjää enkä uskaltanut herättää äitiä koska pelkäsin että hän suuttuu uudestaan.

Toinen inhottava oksennukokemus liittyy raiskaukseen. Poltin elämäni ensimmäistä kertaa pilveä ja menin ihan tutkalle.

Minut raiskattiin ja sen jälkeen yrjösin tosi paljon.

Näistä on jäänyt joku jälki niin ettei kammo ole kadonnut vaikka asiaa kuinka järkeilisin

Vierailija kirjoitti:

Mikä oksentamisessa pelottaa? :o uteliaisuudesta kysyn.. eikö se helpota pahaa oloa? Onko se tukehtumisen pelko vai mikä?

Minä yksinkertaisesti kammoan sitä tunnetta kun oksennus kulkee ruokatorvessa, kurkussa ja tulee suusta. Varsinkin sitä kammoan kun se on kulkee kurkun läpi. En tiedä onko se varsinaisesti tukehtumisen pelkoa, se tunne on vain hirveä. Oikeasti mieluummin kärsin pahaa oloa kuin oksennan. Ja tietysti yritän kaikin tavoin välttää tulemasta huonovointiseksi.

Emetofoobikot, pelkäättekö oksennusten näkemistä tai niiden siivoamista?

Vierailija kirjoitti:

Emetofoobikot, pelkäättekö oksennusten näkemistä tai niiden siivoamista?

Riittää esim. pelkkä koiran oksennus, saattamaan tämän eristykseen.

Vierailija kirjoitti:

Emetofoobikot, pelkäättekö oksennusten näkemistä tai niiden siivoamista?

Pelkään kaikkea siihen liittyvää..

Kuten kirjoitin tuolla aiemmin, minun emetofobia on lievähkö. Lasten oksennuksia pystyn kyllä siivoamaan suht hyvin. Enkä ihan hullun hysteerisenä kyttää oireita jne.

Luulen että oman emetofobian on laukaissut oma äitini ja hänen suhtautumisensa oksentamiseen... ne parit kerrat kun minulla lapsena oli oksennustauti, äiti nosti siitä jonkun kauhean haloon ja metakan. Se jotenkin pelotti 4-vuotiasta joka on herännyt siihen että on oksentanut sänkyyn. 😞 Jos äitikin olisi vain korjannut oksennukset hiljaa ilman jotain voivottelua niin luulen että olisin "selvinnyt" siitä paremmin. Jatkossa pelotti oksentaa äidin reaktioiden takia ja pelotti se tyhjän yökkääminen... itse oksentaminen ei niin pelottavaa ollutkaan/olekkaan. Mutta niin vain olen välttynyt oksentamasta vuosikaudet... kärsin mieluummin sen pahan olonkin vaikka tiedän että oksentaminen hyvin todennäköisesti auttaisi olotilaan.

Mulla on jatkuvasti primperanit taskussa. Olen saanut ison paketin matkapahoinvointiin ja pidän niitä turvana. Pari vatsatautia selvitty niiden avulla pelkällä ripulilla.

Mua taas enemmän ahdistaa se "odottelu" että saanko tartunnan ja milloin se iskee ja alanko oksentamaan/ripuloimaan jossain yleisellä paikalla yms.... sitten kun se tauti on päällä niin eipä siinä muuta voi kun kärsiä. Itse työskentelen avokonttorissa ja todellakin ahdistaa toi noro :/ meillä vielä tosi paljon pienten lasten äitejä täällä töissä ja tuntuu että koko ajan on jonkun perheessä vatsatautia. No ei auta muu kuin pestä paljon käsiä ja toivoa parasta. Lounasbuffetteja olen nyt myös jo hetken aikaa vältellyt, ällöttää kun kaikki koskettelee niitä ottimia yms.

Vierailija kirjoitti:

Mikä oksentamisessa pelottaa? :o uteliaisuudesta kysyn.. eikö se helpota pahaa oloa? Onko se tukehtumisen pelko vai mikä?

Nämä kaikki mitä muut on jo maininneet ja itse olen ajatellut että se perimmäinen syy taitaa olla hallinnan menettämisen pelko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oksentamisessa pelottaa? :o uteliaisuudesta kysyn.. eikö se helpota pahaa oloa? Onko se tukehtumisen pelko vai mikä?

Nämä kaikki mitä muut on jo maininneet ja itse olen ajatellut että se perimmäinen syy taitaa olla hallinnan menettämisen pelko.

Sinä sen sanoit! En ole itse edes tajunnut.. Mutta näin se varmasti on ainakin minun kohdallani! Ehkä tätä asiaa voisi jotenkin ajatella enemmän järjellä eikä tunteella.. 

Ap

Itsellä ainakin nämä:

-Se että menetän totaalisesti kontrollin, voi tapahtua ihan missä vaan kesken kaupan, töissä ihan missä vaan.

- joku tauti tulee minuun sisään joltain toiselta ihmiseltä enkä voi sitä estää

- se odottelu olenko saanut tartunnan

- se tunne juuri ennenkuin oksentaa( tärinä, kuola suussa,sydän hakkaa)

- tukehtumisen pelko eli jos ruoka ei olekaan vielä sulanut kunnolla

-mahdollisen veren oksentaminen( kerran olen oksentanut sitäkin ja se ei ole mukavaa)

- se että oot siinä tilanteessa niin helvetin yksin, kukaan ei auta sua eikä todellakaan halua nähdä sun oksentavan( mikä sinänsä ihan ymmärrettävää) en itsekään halua. Mutta silti helpottais jos joku silittäis päätä ja sanois et "kyl se siitä"

Hmm.. Olikohan muuta? Ainiin se miten heikkoon kuntoon se ihmisen vie hetkessä. Kamala jano mutta mikään ei pysy sisällä.

Riittäköhän tämä? Keksin varmasti vielä lisääkin..