Uupumus arkeen

Olin viikon lomalla ja taas töissä, tuntuu, että loman vaikutukset häviää hetkessä.

En vain voi ajatella etten jaksakaann, olenhan jaksanut jo monia vuosia samaa kuviota, joka päivä töihin , kotiin taas töihin, viikonloppuna äkkikuolema, taas töihin maanantaina.

Tuntuu, että minun on ikään kuin valjastettu. en jaksa edes ajatella mitään vaan menen töihin kun kerran kuuluu.

Tuntuu, että vaikka fyysisesti on läsnä niin ei henkisesti koska arki on kiitoa paikasta toiseen. Lomalla ehti syödä aamiaisen, mutta nyt ei ehdi kun pitää kiitää töihin.

Alan olla aika loppu , vaikka työn vielä jaksankin , mutta työt seuraavat usein kotiin.

Tuntuu, että pää ei oikein pysy enää kasassa, kun pitää vain koko ajan näyttää ylväältä kun kävelee töihin ja näyttää siltä koko ajan, että olen töissä.

Eikä sairaslomaakaan voi saada, kun en ehkä niin uupunut ole. En vain jaksaisi ainaista rallia työ koti työ.

Joskus mietin, että olisi kiva käydä museoissa, mutta ne menee aina kiinni työaikana.

Töissä tulee tunne, että kuka oikeastaan olen.

Kurjaa, että loman vaikutus häviää niin pian. Olin paljon iloisempi. Ei muuta kuin seuraavaan lomaan äkkikuoleman kautta.