Lue keskustelun säännöt.
Ovatko itsariajatukset turn-off?
14.02.2017 |
Jos siis kerron niistä ihastukseni kohteelle, ovatko mahdollisuuksieni rippeetkin menneitä? Ilmeisesti tunteet eivät ole molemminpuolisia, joten en kestä tätä tilannetta, joten siis itsari houkuttaa minua ratkaisuna pois tästä pahasta olosta.
Kommentit (38)
Itsaria harkitseva on itsekeskeinen, enrgiasyöppö minäminä-ihminen joten on turn-off. Hoida kuuppasi kondikseen. Ainoa joka voi sut ehjätä olet sinä itse ja vain sisäsyntyinen motivaatio johtaa pysyvään muutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siis kerron niistä ihastukseni kohteelle, ovatko mahdollisuuksieni rippeetkin menneitä? Ilmeisesti tunteet eivät ole molemminpuolisia, joten en kestä tätä tilannetta, joten siis itsari houkuttaa minua ratkaisuna pois tästä pahasta olosta.
Miksi edes kysyt näin typeriä?
Koska en todellakaan tiedä.
Tietenkin tiedät. Kerjäät täällä vain sääliä ja huomiota näillä jutuillasi.
En oikeasti tiedä, mutta kuten sanoinkin, hän reagoi hieman negatiivisesti sellaiseen angstiseen käytökseen ja myönteisemmin sellaiseen rentoon, kivaan tunnelmaan. On vain niin paha olla, että en tiedä, miten saisin olla hänen lähellään. Jos hän edes säälistä tapaisi mut, jos kerron, miten paha mun on olla ilman häntä. Tosin ehkä viimeisetkin mahdollisuuksien rippeet tuhoutuisivat sen myötä.
Okei, olet todellakin avun tarpeessa, jos ajatusmaailmasi on tosiaan noin epäterve ja ripustautuva. Tee itsellesi palvelus ja soita itse 112. Kerro nämä ajatuksesi, niin sinut sitä kautta ohjataan oikeaan hoitoon.
Pystyvätkö ihmiset yleensä olemaan niin järkeviä rakastuessaan? Mä en oikeastaan enää halua mitään muuta kuin hänen lähelleen...koko ajan.
Tunteesi eivät ole normaalia "rakastumista", vaan pakkomielteistä maniaa, joka ei ole hyväksi sinulle eikä tuolle toiselle ihmiselle. Hae apua, ihan oikeasti. Emme halua lukea lähitulevaisuudessa lööpeistä, kuinka olet mennyt vahingoittamaan itseäsi tai - vielä pahempaa - tuota tilanteeseesi viatonta toista henkilöä, koska sairastuneessa mielessäsi elämää ei muka voi olla jos "rakkauden kohde" ei vastaa tunteisiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siis kerron niistä ihastukseni kohteelle, ovatko mahdollisuuksieni rippeetkin menneitä? Ilmeisesti tunteet eivät ole molemminpuolisia, joten en kestä tätä tilannetta, joten siis itsari houkuttaa minua ratkaisuna pois tästä pahasta olosta.
Miksi edes kysyt näin typeriä?
Koska en todellakaan tiedä.
Tietenkin tiedät. Kerjäät täällä vain sääliä ja huomiota näillä jutuillasi.
En oikeasti tiedä, mutta kuten sanoinkin, hän reagoi hieman negatiivisesti sellaiseen angstiseen käytökseen ja myönteisemmin sellaiseen rentoon, kivaan tunnelmaan. On vain niin paha olla, että en tiedä, miten saisin olla hänen lähellään. Jos hän edes säälistä tapaisi mut, jos kerron, miten paha mun on olla ilman häntä. Tosin ehkä viimeisetkin mahdollisuuksien rippeet tuhoutuisivat sen myötä.
Okei, olet todellakin avun tarpeessa, jos ajatusmaailmasi on tosiaan noin epäterve ja ripustautuva. Tee itsellesi palvelus ja soita itse 112. Kerro nämä ajatuksesi, niin sinut sitä kautta ohjataan oikeaan hoitoon.
Pystyvätkö ihmiset yleensä olemaan niin järkeviä rakastuessaan? Mä en oikeastaan enää halua mitään muuta kuin hänen lähelleen...koko ajan.
Tää ketju on hyvä esimerkki, tämä viimeisin viesti kylmäävänä lopputulemana ssiitä, miten stalkkerit ajattelevat. Ihan sama miten monta kertaa ja monin tavoin sanottaisi, että soita 112, olet sairas, ainoa mitä tämä henkilö tekee on junnaa tuossa sairaassa, yksipuolisessa tunteessaan. Yksinkertaisesti kammottavaa.
Hrrrr, hirvittää sen "ihastuksen" eli sairaalloisen pakkomielteen uhria ajatellessa.
En ole ilmaissut ajatuksiani hänelle. Ei hän tiedä sitä, miten rikkinäinen tästä tilanteesta oikeasti olen. Jos olisin saanut vastarakkautta, ei olisi mitään syytä epätoivoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siis kerron niistä ihastukseni kohteelle, ovatko mahdollisuuksieni rippeetkin menneitä? Ilmeisesti tunteet eivät ole molemminpuolisia, joten en kestä tätä tilannetta, joten siis itsari houkuttaa minua ratkaisuna pois tästä pahasta olosta.
Miksi edes kysyt näin typeriä?
Koska en todellakaan tiedä.
Tietenkin tiedät. Kerjäät täällä vain sääliä ja huomiota näillä jutuillasi.
En oikeasti tiedä, mutta kuten sanoinkin, hän reagoi hieman negatiivisesti sellaiseen angstiseen käytökseen ja myönteisemmin sellaiseen rentoon, kivaan tunnelmaan. On vain niin paha olla, että en tiedä, miten saisin olla hänen lähellään. Jos hän edes säälistä tapaisi mut, jos kerron, miten paha mun on olla ilman häntä. Tosin ehkä viimeisetkin mahdollisuuksien rippeet tuhoutuisivat sen myötä.
Okei, olet todellakin avun tarpeessa, jos ajatusmaailmasi on tosiaan noin epäterve ja ripustautuva. Tee itsellesi palvelus ja soita itse 112. Kerro nämä ajatuksesi, niin sinut sitä kautta ohjataan oikeaan hoitoon.
Pystyvätkö ihmiset yleensä olemaan niin järkeviä rakastuessaan? Mä en oikeastaan enää halua mitään muuta kuin hänen lähelleen...koko ajan.
Tää ketju on hyvä esimerkki, tämä viimeisin viesti kylmäävänä lopputulemana ssiitä, miten stalkkerit ajattelevat. Ihan sama miten monta kertaa ja monin tavoin sanottaisi, että soita 112, olet sairas, ainoa mitä tämä henkilö tekee on junnaa tuossa sairaassa, yksipuolisessa tunteessaan. Yksinkertaisesti kammottavaa.
Hrrrr, hirvittää sen "ihastuksen" eli sairaalloisen pakkomielteen uhria ajatellessa.
Näin kirjoittaa ihminen, joka todennäköisesti on onnellisessa parisuhteessa ja saa läheisyyttä ja seksiä ja joka on seurustellut koko elämänsä. Et tiedä minun elämästäni mitään. Ja jos pidät mua luuserina, niin olin sentään avioliitossa useamman vuoden ajan. Erosin lopullisesti tämän ihastukseni vuoksi.
Fakta (ei kovin mukava sellainen mutta kaikki faktat eivät ole) on se, että ihminen joka uhkailee itsemurhalla tms. ei sitä ole tekemässä vaan hän on vain kerjäämässä huomiota. Ihminen joka haluaa itsemurhan tehdä tekee sen ilman, että ilmoittelee siitä muille etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulisiko musta jotenkin parempi ihminen, jos tyytyisin johonkin sellaiseen, joka kelpuuttaa minut? En halua olla niin surkea, että huolisin sellaisen, joka hyväksyy minut. Haluan jotain parempaa ja hienompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siis kerron niistä ihastukseni kohteelle, ovatko mahdollisuuksieni rippeetkin menneitä? Ilmeisesti tunteet eivät ole molemminpuolisia, joten en kestä tätä tilannetta, joten siis itsari houkuttaa minua ratkaisuna pois tästä pahasta olosta.
Miksi edes kysyt näin typeriä?
Koska en todellakaan tiedä.
Tietenkin tiedät. Kerjäät täällä vain sääliä ja huomiota näillä jutuillasi.
En oikeasti tiedä, mutta kuten sanoinkin, hän reagoi hieman negatiivisesti sellaiseen angstiseen käytökseen ja myönteisemmin sellaiseen rentoon, kivaan tunnelmaan. On vain niin paha olla, että en tiedä, miten saisin olla hänen lähellään. Jos hän edes säälistä tapaisi mut, jos kerron, miten paha mun on olla ilman häntä. Tosin ehkä viimeisetkin mahdollisuuksien rippeet tuhoutuisivat sen myötä.
Okei, olet todellakin avun tarpeessa, jos ajatusmaailmasi on tosiaan noin epäterve ja ripustautuva. Tee itsellesi palvelus ja soita itse 112. Kerro nämä ajatuksesi, niin sinut sitä kautta ohjataan oikeaan hoitoon.
Pystyvätkö ihmiset yleensä olemaan niin järkeviä rakastuessaan? Mä en oikeastaan enää halua mitään muuta kuin hänen lähelleen...koko ajan.
Tää ketju on hyvä esimerkki, tämä viimeisin viesti kylmäävänä lopputulemana ssiitä, miten stalkkerit ajattelevat. Ihan sama miten monta kertaa ja monin tavoin sanottaisi, että soita 112, olet sairas, ainoa mitä tämä henkilö tekee on junnaa tuossa sairaassa, yksipuolisessa tunteessaan. Yksinkertaisesti kammottavaa.
Hrrrr, hirvittää sen "ihastuksen" eli sairaalloisen pakkomielteen uhria ajatellessa.
En ole ilmaissut ajatuksiani hänelle. Ei hän tiedä sitä, miten rikkinäinen tästä tilanteesta oikeasti olen. Jos olisin saanut vastarakkautta, ei olisi mitään syytä epätoivoon.
No tuohan on vieläkin karmivampaa, että kaikki olisi hyvin, jos ihastus vastaisi tunteisiisi. Jotenkin aiemmin kuvittelin, että olet ollut jo pidempään masentunut ja kokenut kauheita asioita (koulukiusaaminen, raiskaus, perheväkivalta, potkut koulusta / töistä tms.), ja että tuo viileästi suhtautuva ihastus olisi vain "viimeinen niitti". Mutta sinähän olet aivan kaheli, epäilen jopa vähän narsistiseksi. Oma tahto saatava läpi keinolla millä hyvänsä, vaikka toisen osapuolen säälistä, ei liikuta mikään muu kuin oma hyvä olosi ja se, että saat, mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siis kerron niistä ihastukseni kohteelle, ovatko mahdollisuuksieni rippeetkin menneitä? Ilmeisesti tunteet eivät ole molemminpuolisia, joten en kestä tätä tilannetta, joten siis itsari houkuttaa minua ratkaisuna pois tästä pahasta olosta.
Miksi edes kysyt näin typeriä?
Koska en todellakaan tiedä.
Tietenkin tiedät. Kerjäät täällä vain sääliä ja huomiota näillä jutuillasi.
En oikeasti tiedä, mutta kuten sanoinkin, hän reagoi hieman negatiivisesti sellaiseen angstiseen käytökseen ja myönteisemmin sellaiseen rentoon, kivaan tunnelmaan. On vain niin paha olla, että en tiedä, miten saisin olla hänen lähellään. Jos hän edes säälistä tapaisi mut, jos kerron, miten paha mun on olla ilman häntä. Tosin ehkä viimeisetkin mahdollisuuksien rippeet tuhoutuisivat sen myötä.
Okei, olet todellakin avun tarpeessa, jos ajatusmaailmasi on tosiaan noin epäterve ja ripustautuva. Tee itsellesi palvelus ja soita itse 112. Kerro nämä ajatuksesi, niin sinut sitä kautta ohjataan oikeaan hoitoon.
Pystyvätkö ihmiset yleensä olemaan niin järkeviä rakastuessaan? Mä en oikeastaan enää halua mitään muuta kuin hänen lähelleen...koko ajan.
Tää ketju on hyvä esimerkki, tämä viimeisin viesti kylmäävänä lopputulemana ssiitä, miten stalkkerit ajattelevat. Ihan sama miten monta kertaa ja monin tavoin sanottaisi, että soita 112, olet sairas, ainoa mitä tämä henkilö tekee on junnaa tuossa sairaassa, yksipuolisessa tunteessaan. Yksinkertaisesti kammottavaa.
Hrrrr, hirvittää sen "ihastuksen" eli sairaalloisen pakkomielteen uhria ajatellessa.
Näin kirjoittaa ihminen, joka todennäköisesti on onnellisessa parisuhteessa ja saa läheisyyttä ja seksiä ja joka on seurustellut koko elämänsä. Et tiedä minun elämästäni mitään. Ja jos pidät mua luuserina, niin olin sentään avioliitossa useamman vuoden ajan. Erosin lopullisesti tämän ihastukseni vuoksi.
Jo vuosia yksin, että väärin meni. Edelleen, olet kammottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siis kerron niistä ihastukseni kohteelle, ovatko mahdollisuuksieni rippeetkin menneitä? Ilmeisesti tunteet eivät ole molemminpuolisia, joten en kestä tätä tilannetta, joten siis itsari houkuttaa minua ratkaisuna pois tästä pahasta olosta.
Miksi edes kysyt näin typeriä?
Koska en todellakaan tiedä.
Tietenkin tiedät. Kerjäät täällä vain sääliä ja huomiota näillä jutuillasi.
En oikeasti tiedä, mutta kuten sanoinkin, hän reagoi hieman negatiivisesti sellaiseen angstiseen käytökseen ja myönteisemmin sellaiseen rentoon, kivaan tunnelmaan. On vain niin paha olla, että en tiedä, miten saisin olla hänen lähellään. Jos hän edes säälistä tapaisi mut, jos kerron, miten paha mun on olla ilman häntä. Tosin ehkä viimeisetkin mahdollisuuksien rippeet tuhoutuisivat sen myötä.
Okei, olet todellakin avun tarpeessa, jos ajatusmaailmasi on tosiaan noin epäterve ja ripustautuva. Tee itsellesi palvelus ja soita itse 112. Kerro nämä ajatuksesi, niin sinut sitä kautta ohjataan oikeaan hoitoon.
Pystyvätkö ihmiset yleensä olemaan niin järkeviä rakastuessaan? Mä en oikeastaan enää halua mitään muuta kuin hänen lähelleen...koko ajan.
Tää ketju on hyvä esimerkki, tämä viimeisin viesti kylmäävänä lopputulemana ssiitä, miten stalkkerit ajattelevat. Ihan sama miten monta kertaa ja monin tavoin sanottaisi, että soita 112, olet sairas, ainoa mitä tämä henkilö tekee on junnaa tuossa sairaassa, yksipuolisessa tunteessaan. Yksinkertaisesti kammottavaa.
Hrrrr, hirvittää sen "ihastuksen" eli sairaalloisen pakkomielteen uhria ajatellessa.
En ole ilmaissut ajatuksiani hänelle. Ei hän tiedä sitä, miten rikkinäinen tästä tilanteesta oikeasti olen. Jos olisin saanut vastarakkautta, ei olisi mitään syytä epätoivoon.
No tuohan on vieläkin karmivampaa, että kaikki olisi hyvin, jos ihastus vastaisi tunteisiisi. Jotenkin aiemmin kuvittelin, että olet ollut jo pidempään masentunut ja kokenut kauheita asioita (koulukiusaaminen, raiskaus, perheväkivalta, potkut koulusta / töistä tms.), ja että tuo viileästi suhtautuva ihastus olisi vain "viimeinen niitti". Mutta sinähän olet aivan kaheli, epäilen jopa vähän narsistiseksi. Oma tahto saatava läpi keinolla millä hyvänsä, vaikka toisen osapuolen säälistä, ei liikuta mikään muu kuin oma hyvä olosi ja se, että saat, mitä haluat.
Ei noilla aiemmilla negatiivisilla asioilla ole mitään merkitystä. En ole koskaan saanut potkuja mistään. Opiskelut jne. ovat menneet hyvin. Olin väkivallan kohde avioliitossani ja exäni petti vuosikaudet. Luulin, että se ihastukseni hyväksyi minut, vaikka olenkin vajavainen. Se hänen rakkautensa olisi korjannut kaiken. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut mitään niin ihanaa kuin ne hetket hänen kanssaan. Unohdin kaiken pahan maailmassa sillä hetkellä. Olisin aloittanut uuden, onnellisen elämän hänen kanssaan ja palvonut häntä. Millään muulla ei olisi enää ollut väliä. En olisi välttämättä enää halunnut olla sukulaistenkaan kanssa tekemisissä. Vain rakkaani kanssa ja ehkä parin hyvän kaverin kanssa. Mulla ei olisi tosiaan enää ollut merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siis kerron niistä ihastukseni kohteelle, ovatko mahdollisuuksieni rippeetkin menneitä? Ilmeisesti tunteet eivät ole molemminpuolisia, joten en kestä tätä tilannetta, joten siis itsari houkuttaa minua ratkaisuna pois tästä pahasta olosta.
Miksi edes kysyt näin typeriä?
Koska en todellakaan tiedä.
Tietenkin tiedät. Kerjäät täällä vain sääliä ja huomiota näillä jutuillasi.
En oikeasti tiedä, mutta kuten sanoinkin, hän reagoi hieman negatiivisesti sellaiseen angstiseen käytökseen ja myönteisemmin sellaiseen rentoon, kivaan tunnelmaan. On vain niin paha olla, että en tiedä, miten saisin olla hänen lähellään. Jos hän edes säälistä tapaisi mut, jos kerron, miten paha mun on olla ilman häntä. Tosin ehkä viimeisetkin mahdollisuuksien rippeet tuhoutuisivat sen myötä.
Okei, olet todellakin avun tarpeessa, jos ajatusmaailmasi on tosiaan noin epäterve ja ripustautuva. Tee itsellesi palvelus ja soita itse 112. Kerro nämä ajatuksesi, niin sinut sitä kautta ohjataan oikeaan hoitoon.
Pystyvätkö ihmiset yleensä olemaan niin järkeviä rakastuessaan? Mä en oikeastaan enää halua mitään muuta kuin hänen lähelleen...koko ajan.
Tää ketju on hyvä esimerkki, tämä viimeisin viesti kylmäävänä lopputulemana ssiitä, miten stalkkerit ajattelevat. Ihan sama miten monta kertaa ja monin tavoin sanottaisi, että soita 112, olet sairas, ainoa mitä tämä henkilö tekee on junnaa tuossa sairaassa, yksipuolisessa tunteessaan. Yksinkertaisesti kammottavaa.
Hrrrr, hirvittää sen "ihastuksen" eli sairaalloisen pakkomielteen uhria ajatellessa.
Näin kirjoittaa ihminen, joka todennäköisesti on onnellisessa parisuhteessa ja saa läheisyyttä ja seksiä ja joka on seurustellut koko elämänsä. Et tiedä minun elämästäni mitään. Ja jos pidät mua luuserina, niin olin sentään avioliitossa useamman vuoden ajan. Erosin lopullisesti tämän ihastukseni vuoksi.
Jo vuosia yksin, että väärin meni. Edelleen, olet kammottava.
Kykysi lukea ihmisiä on sitten hyvin heikko. En koskaan haluaisi mitään pahaa rakkaalleni, vaikka hän ei välittäisikään minusta javaikka hän kohtelisi minua huonosti tai julmasti. Ennemmin kuolisin itse. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siis kerron niistä ihastukseni kohteelle, ovatko mahdollisuuksieni rippeetkin menneitä? Ilmeisesti tunteet eivät ole molemminpuolisia, joten en kestä tätä tilannetta, joten siis itsari houkuttaa minua ratkaisuna pois tästä pahasta olosta.
Miksi edes kysyt näin typeriä?
Koska en todellakaan tiedä.
Tietenkin tiedät. Kerjäät täällä vain sääliä ja huomiota näillä jutuillasi.
En oikeasti tiedä, mutta kuten sanoinkin, hän reagoi hieman negatiivisesti sellaiseen angstiseen käytökseen ja myönteisemmin sellaiseen rentoon, kivaan tunnelmaan. On vain niin paha olla, että en tiedä, miten saisin olla hänen lähellään. Jos hän edes säälistä tapaisi mut, jos kerron, miten paha mun on olla ilman häntä. Tosin ehkä viimeisetkin mahdollisuuksien rippeet tuhoutuisivat sen myötä.
Okei, olet todellakin avun tarpeessa, jos ajatusmaailmasi on tosiaan noin epäterve ja ripustautuva. Tee itsellesi palvelus ja soita itse 112. Kerro nämä ajatuksesi, niin sinut sitä kautta ohjataan oikeaan hoitoon.
Pystyvätkö ihmiset yleensä olemaan niin järkeviä rakastuessaan? Mä en oikeastaan enää halua mitään muuta kuin hänen lähelleen...koko ajan.
Tää ketju on hyvä esimerkki, tämä viimeisin viesti kylmäävänä lopputulemana ssiitä, miten stalkkerit ajattelevat. Ihan sama miten monta kertaa ja monin tavoin sanottaisi, että soita 112, olet sairas, ainoa mitä tämä henkilö tekee on junnaa tuossa sairaassa, yksipuolisessa tunteessaan. Yksinkertaisesti kammottavaa.
Hrrrr, hirvittää sen "ihastuksen" eli sairaalloisen pakkomielteen uhria ajatellessa.
Näin kirjoittaa ihminen, joka todennäköisesti on onnellisessa parisuhteessa ja saa läheisyyttä ja seksiä ja joka on seurustellut koko elämänsä. Et tiedä minun elämästäni mitään. Ja jos pidät mua luuserina, niin olin sentään avioliitossa useamman vuoden ajan. Erosin lopullisesti tämän ihastukseni vuoksi.
Jo vuosia yksin, että väärin meni. Edelleen, olet kammottava.
Kykysi lukea ihmisiä on sitten hyvin heikko. En koskaan haluaisi mitään pahaa rakkaalleni, vaikka hän ei välittäisikään minusta javaikka hän kohtelisi minua huonosti tai julmasti. Ennemmin kuolisin itse. T. Ap
Lopeta se itsesi sääliminen ja muiden kautta eläminen. Hoida se itsetuntosi kuntoon, ei kukaan pysty tai halua kannatella kaltaistasi surkimusta. Sun pitää löytää oma äänesi eikä mennä sen mukaan mitä joku muu EHKÄ susta haluaisi. Ei ihmiset tunne vetoa sellaisiin olmeihin joilla ei ole omia perusteltuja mielipiteitä. Ei se mene niin että olet mieliksi ja kynnysmatto joka ilmansuuntaan. Ei kukaan arvosta sellaista ihmistä vaan pitää tuuliviirinä ja epäluotettavana. Sulle on sanottu täällä jo monta kertaa oman ajattelun ja tyylin kehittämisestä mutta sä mieluummin vaan matkit muita ja olet persoonaton tyyppi joka istuu nurkassa säälimässä itseään. Koita nyt jo tajuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siis kerron niistä ihastukseni kohteelle, ovatko mahdollisuuksieni rippeetkin menneitä? Ilmeisesti tunteet eivät ole molemminpuolisia, joten en kestä tätä tilannetta, joten siis itsari houkuttaa minua ratkaisuna pois tästä pahasta olosta.
Miksi edes kysyt näin typeriä?
Koska en todellakaan tiedä.
Tietenkin tiedät. Kerjäät täällä vain sääliä ja huomiota näillä jutuillasi.
En oikeasti tiedä, mutta kuten sanoinkin, hän reagoi hieman negatiivisesti sellaiseen angstiseen käytökseen ja myönteisemmin sellaiseen rentoon, kivaan tunnelmaan. On vain niin paha olla, että en tiedä, miten saisin olla hänen lähellään. Jos hän edes säälistä tapaisi mut, jos kerron, miten paha mun on olla ilman häntä. Tosin ehkä viimeisetkin mahdollisuuksien rippeet tuhoutuisivat sen myötä.
Okei, olet todellakin avun tarpeessa, jos ajatusmaailmasi on tosiaan noin epäterve ja ripustautuva. Tee itsellesi palvelus ja soita itse 112. Kerro nämä ajatuksesi, niin sinut sitä kautta ohjataan oikeaan hoitoon.
Pystyvätkö ihmiset yleensä olemaan niin järkeviä rakastuessaan? Mä en oikeastaan enää halua mitään muuta kuin hänen lähelleen...koko ajan.
Tää ketju on hyvä esimerkki, tämä viimeisin viesti kylmäävänä lopputulemana ssiitä, miten stalkkerit ajattelevat. Ihan sama miten monta kertaa ja monin tavoin sanottaisi, että soita 112, olet sairas, ainoa mitä tämä henkilö tekee on junnaa tuossa sairaassa, yksipuolisessa tunteessaan. Yksinkertaisesti kammottavaa.
Hrrrr, hirvittää sen "ihastuksen" eli sairaalloisen pakkomielteen uhria ajatellessa.
En ole ilmaissut ajatuksiani hänelle. Ei hän tiedä sitä, miten rikkinäinen tästä tilanteesta oikeasti olen. Jos olisin saanut vastarakkautta, ei olisi mitään syytä epätoivoon.
Olet täysin vastuussa omista tunteistasi etkä voi vaatia toiselta vastakaikua. Kehittelit tuon "romanssin" täysin omassa päässäsi. Laiminlyöt omaa perhettäsi tuon älyttömän jutun takia ja haudot itsaria, niinkö? Kuinka itsekästä se onkaan?
Terppa hakee sulle lähestymiskieltoa jos alat vainota häntä. Mietipä haluatko tuhota tulevaisuutesi sillä tavalla? Hän ei missään vaiheessa ollut sinun rakkaasi, siihen vaaditaan molemminpuolisuutta mikä tapauksessasi puuttuu täysin. Sinä kehittelit tämän ihan itse joten tunteittesi kohde ei ole vastuussa sun tunteista. Hän on tähän täysin syytön. Olet projisoinut oman kaipuusi ulkopuoliseen viattomaan ihmiseen. Unohda koko juttu ja mene eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siis kerron niistä ihastukseni kohteelle, ovatko mahdollisuuksieni rippeetkin menneitä? Ilmeisesti tunteet eivät ole molemminpuolisia, joten en kestä tätä tilannetta, joten siis itsari houkuttaa minua ratkaisuna pois tästä pahasta olosta.
Miksi edes kysyt näin typeriä?
Koska en todellakaan tiedä.
Tietenkin tiedät. Kerjäät täällä vain sääliä ja huomiota näillä jutuillasi.
En oikeasti tiedä, mutta kuten sanoinkin, hän reagoi hieman negatiivisesti sellaiseen angstiseen käytökseen ja myönteisemmin sellaiseen rentoon, kivaan tunnelmaan. On vain niin paha olla, että en tiedä, miten saisin olla hänen lähellään. Jos hän edes säälistä tapaisi mut, jos kerron, miten paha mun on olla ilman häntä. Tosin ehkä viimeisetkin mahdollisuuksien rippeet tuhoutuisivat sen myötä.
Okei, olet todellakin avun tarpeessa, jos ajatusmaailmasi on tosiaan noin epäterve ja ripustautuva. Tee itsellesi palvelus ja soita itse 112. Kerro nämä ajatuksesi, niin sinut sitä kautta ohjataan oikeaan hoitoon.
Pystyvätkö ihmiset yleensä olemaan niin järkeviä rakastuessaan? Mä en oikeastaan enää halua mitään muuta kuin hänen lähelleen...koko ajan.
Tää ketju on hyvä esimerkki, tämä viimeisin viesti kylmäävänä lopputulemana ssiitä, miten stalkkerit ajattelevat. Ihan sama miten monta kertaa ja monin tavoin sanottaisi, että soita 112, olet sairas, ainoa mitä tämä henkilö tekee on junnaa tuossa sairaassa, yksipuolisessa tunteessaan. Yksinkertaisesti kammottavaa.
Hrrrr, hirvittää sen "ihastuksen" eli sairaalloisen pakkomielteen uhria ajatellessa.
Näin kirjoittaa ihminen, joka todennäköisesti on onnellisessa parisuhteessa ja saa läheisyyttä ja seksiä ja joka on seurustellut koko elämänsä. Et tiedä minun elämästäni mitään. Ja jos pidät mua luuserina, niin olin sentään avioliitossa useamman vuoden ajan. Erosin lopullisesti tämän ihastukseni vuoksi.
Jo vuosia yksin, että väärin meni. Edelleen, olet kammottava.
Kykysi lukea ihmisiä on sitten hyvin heikko. En koskaan haluaisi mitään pahaa rakkaalleni, vaikka hän ei välittäisikään minusta javaikka hän kohtelisi minua huonosti tai julmasti. Ennemmin kuolisin itse. T. Ap
Lopeta se itsesi sääliminen ja muiden kautta eläminen. Hoida se itsetuntosi kuntoon, ei kukaan pysty tai halua kannatella kaltaistasi surkimusta. Sun pitää löytää oma äänesi eikä mennä sen mukaan mitä joku muu EHKÄ susta haluaisi. Ei ihmiset tunne vetoa sellaisiin olmeihin joilla ei ole omia perusteltuja mielipiteitä. Ei se mene niin että olet mieliksi ja kynnysmatto joka ilmansuuntaan. Ei kukaan arvosta sellaista ihmistä vaan pitää tuuliviirinä ja epäluotettavana. Sulle on sanottu täällä jo monta kertaa oman ajattelun ja tyylin kehittämisestä mutta sä mieluummin vaan matkit muita ja olet persoonaton tyyppi joka istuu nurkassa säälimässä itseään. Koita nyt jo tajuta.
Mutta ei minua koskaan tule kiinnostamaan ihmiset, jotka hakeutuvat seuraani. Vaikka siis olisin kuinka kiinnostava, seurallinen ja aktiivinen muka itse. Sen vuoksi ne minusta kiinnostuvat ovat täysin epärelevantteja. Niissä on silti aina jotain vikaa ja heikkoutta. Haluan olla niiden itseäni kiinnostavien seurassa ja heiltä edes joitain armopaloja. Mun on pakko olla heidän toiveittensa mukainen. Vain sellaisessa on jotain haastavaa ja kiinnostavaa mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siis kerron niistä ihastukseni kohteelle, ovatko mahdollisuuksieni rippeetkin menneitä? Ilmeisesti tunteet eivät ole molemminpuolisia, joten en kestä tätä tilannetta, joten siis itsari houkuttaa minua ratkaisuna pois tästä pahasta olosta.
Miksi edes kysyt näin typeriä?
Koska en todellakaan tiedä.
Tietenkin tiedät. Kerjäät täällä vain sääliä ja huomiota näillä jutuillasi.
En oikeasti tiedä, mutta kuten sanoinkin, hän reagoi hieman negatiivisesti sellaiseen angstiseen käytökseen ja myönteisemmin sellaiseen rentoon, kivaan tunnelmaan. On vain niin paha olla, että en tiedä, miten saisin olla hänen lähellään. Jos hän edes säälistä tapaisi mut, jos kerron, miten paha mun on olla ilman häntä. Tosin ehkä viimeisetkin mahdollisuuksien rippeet tuhoutuisivat sen myötä.
Okei, olet todellakin avun tarpeessa, jos ajatusmaailmasi on tosiaan noin epäterve ja ripustautuva. Tee itsellesi palvelus ja soita itse 112. Kerro nämä ajatuksesi, niin sinut sitä kautta ohjataan oikeaan hoitoon.
Pystyvätkö ihmiset yleensä olemaan niin järkeviä rakastuessaan? Mä en oikeastaan enää halua mitään muuta kuin hänen lähelleen...koko ajan.
Tää ketju on hyvä esimerkki, tämä viimeisin viesti kylmäävänä lopputulemana ssiitä, miten stalkkerit ajattelevat. Ihan sama miten monta kertaa ja monin tavoin sanottaisi, että soita 112, olet sairas, ainoa mitä tämä henkilö tekee on junnaa tuossa sairaassa, yksipuolisessa tunteessaan. Yksinkertaisesti kammottavaa.
Hrrrr, hirvittää sen "ihastuksen" eli sairaalloisen pakkomielteen uhria ajatellessa.
En ole ilmaissut ajatuksiani hänelle. Ei hän tiedä sitä, miten rikkinäinen tästä tilanteesta oikeasti olen. Jos olisin saanut vastarakkautta, ei olisi mitään syytä epätoivoon.
Olet täysin vastuussa omista tunteistasi etkä voi vaatia toiselta vastakaikua. Kehittelit tuon "romanssin" täysin omassa päässäsi. Laiminlyöt omaa perhettäsi tuon älyttömän jutun takia ja haudot itsaria, niinkö? Kuinka itsekästä se onkaan?
Terppa hakee sulle lähestymiskieltoa jos alat vainota häntä. Mietipä haluatko tuhota tulevaisuutesi sillä tavalla? Hän ei missään vaiheessa ollut sinun rakkaasi, siihen vaaditaan molemminpuolisuutta mikä tapauksessasi puuttuu täysin. Sinä kehittelit tämän ihan itse joten tunteittesi kohde ei ole vastuussa sun tunteista. Hän on tähän täysin syytön. Olet projisoinut oman kaipuusi ulkopuoliseen viattomaan ihmiseen. Unohda koko juttu ja mene eteenpäin.
En ota tuohon muuta kantaa kuin että ei niillä mun sukulaisillani tai perheenjäsenillä ole niin suurta merkitystä minulle. En ole muutenkaan heille tärkeä. En vaadi vastakaikua, vaan nöyrimmin toivon ja rukoilen sitä. Haluan rakkaalleni vain hyvää, enkä ole koskaan käyttäytynyt ilkeästi häntä kohtaan. Mutta mietin, pitäisikö mun avautua fiiliksistäni...noh ehkä siis ei.
Haluaisin kyllä, että hän tietäisi, että kuolisin hänen vuokseen. Haluaisin, että hän tietäisi, että rakastin häntä niin paljon. Ei minulla ole mitään muuta ilmaista häneen rakkauttani kuin kuolla pois täältä maailmasta häntä häiritsemästä tai sitten muuttaa pois Suomesta, jotta en enää olisi täällä hänen "tiellään". Haluan että hän on onnellinen. Ainakin näiden kommentoijien viesteistä on tulkittavissa, että rakkaani ei välitä minusta, eikä koskaan tulisi rakastamaan minua.
Ottamatta kantaa ap:n epätoivoiseen rakkauteen, olette aika jyrkkiä. Kyllä aika monet ihmiset ovat alkaneet parisuhteeseen masentuneen ja siten itsemurhasuuntautuneen kanssa. En tiedä moniko on onnellinen. Joissakin - ei varmaan terveimmissä yksilöissä - itsemurha-ajatukset aiheuttaa myös hoivavietin heräämistä.
Omalla kohdallani, jos ihminen josta välitän suunnittelisi itsemurhaa, yrittäisin auttaa häntä ja olisin tukena parhain mahdollisin tavoin. Jos ihminen josta en välitä suunnittelisi itsemurhaa, yrittäisin ohjata hänet avun piiriin sekaantuen henkilökohtaisesti tilanteeseen mahdollisimman vähän. Jos siis saisin tietää jonkun minulle jo valmiiksi rakkaan itsemurha-ajatuksista, se ei sammuttaisi tunteitani. Ja jos en välitä jostakusta, itsetuho ei saa tunteitani myöskään heräämään.
Eivät ainakaan mikään turn-on. Itsemurha-ajatukset tarkoittavat, että mieli on sairastunut. Tarvitset niihin apua. Älä seurustele ennenkuin olet hoitanut itsesi kuntoon. Kukaan ei jaksa seurustella ihmisen kanssa, joka jatkuvasti hakee (puolison käyttäytymisestä) syitä tappaa itsensä.