Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minusta ei ole mihinkään. Olematon itsetunto ja valtava itsekriittisyys pilaavat elämäni.
13.02.2017 |
Minulla on aina ollut surkea itsetunto. Lisäksi olen kauhean itsekriittinen. En ole omasta mielestäni ollut koskaan erityisen hyvä missään. Olen mielestäni surkimus, niin ulkoa kuin sisältä. Olen omasta mielestäni keskivertoa tyhmempi, lihavampi, rumempi, tylsempi, kuivakkaampi, hitaampi jne. Todellisuudessa olen varmaankin aika keskiverto tyyppi, mutta vaikka kuinka yritän "järjellä" ajatella tätä, niin en vaan usko siihen. Mielestäni en ole hyvä missään.
Aiemmin elämässäni olen onnistunut luovimaan eteenpäin, olemattomasta itsetunnosta huolimatta (toisin sanoen olen vältellyt kaiken tekemistä). Nyt olen kuitenkin valmistumassa yliopistosta, ja minun olisi aika alkaa etsiä oman alan töitä. Olen tehnyt hanttihommia vuosikausia, mutta päätin opiskella itseni maisteriksi myöhemmällä iällä, koska hanttihommat eivät juuri elättäneet. Koska uskon niin vahvasti, ettei minusta ole mihinkään, en kuitenkaan uskalla hakea oman alani töitä! Tämä on muodostumassa ongelmaksi. Tuntuu, että kaikki ovat niin hirveän hyviä ja aktiivisia ja mukana monessa projektissa. Opiskelukaverit ovat luoneet verkostoja läpi opintojen sillä välin, kun itse olen nyhjöttänyt kotona neljän seinän sisällä.
Onko kukaan onnistunut parantamaan itsetuntoa? Ja hölläämään itsekriittisyyden suhteen? Miten teit sen? Nyt kaikki vinkit otetaan vastaan!
En jaksa enää elää tätä elämää niin, että epävarmuus, itseinho ja vaativuus itseä kohtaan jarruttavat toimiani ja tulevaisuuttani. Haluan muuttua.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtalotoveri tässä. Kaikesta syytän itseäni. Pitäisikö olla täydellinen? Ensimmäinen sellainen maailmassa! Kukaan ei ole ja inhimillisyys on normaalia, myös mokat.
Nyt olen tehnyt itseni kanssa kovaa duunia ja saanut armollisuutta itseöni kohtaan(muita kyllä ymmärrän ja armahdan). Itsemyötätunto on huippujuttu.
Tsemppiä kaikille jotka samaa "taitoa" opettelevat. Kyllä ajan kanssa oppii...
Sun täytyy kaveerata kansanedustajien kanssa, heiltä nuo taidot ja ominaisuudet puuttuvat täysin.
Jos tietää jo itsetuntonsa vääristyneeksi, niin miten vääräksi tietämänsä tahon sanomisilla olisi painoa? Ihan samalla tavalla, kuin että jos tiedät jonkun toisen ihmisen valehtelijaksi, niin et todennäköisesti usko häntä.
Feikkaa kunnes meikkaat. Niin ne kaikki tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huijarisyndrooma. Kaikki muut on parempia kaikessa kuin sinä. Sitä se on kun on ylettömän itsekriittinen ja virheellisesti pitää muita parempana. Johtaa myös jatkuviin pettymyksiin ihmisten kanssa koska he pettävät sinut olemalla huonompia kuin sinä. Kun koet, että olet tehnyt jonkun huonosti tai alisuorittaneesi niin se on paljon parempi kuin muiden hyvä tai erinomainen, mutta silti kärsit huonommuudesta siinä samassa kun toinen pitäisi itseään mestarina.
Minä, olen kyllä jo yläasteelta paininut asian kanssa. Olen yrittänyt muistella että me ollaan ihmisiä vain kaikki, ei kukaan ole täydellinen. Ja puhua itselleni positiivisesti ajatuksissani, mm näytät kivalta, tai nyt olet reipas kun menet salille vaikka väsyttää. Vuosikymmenien työn tuloksena itsetunto nyt keski-iässä paljon parempi, ei täydellinen. Suosittelen aloittamaan heti, ja jatkamaan vaikka tuntuu tosi kornilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaankin kyllin hyvä kuten itse jo totesit. Sun täytyy opetella ajatelemaan itsestäsi positiivisesti. Yleensä tuollaiset introspektioon taipuvaiset ihmiset ovat
viisaita ja mukavaa seuraa, koska heidän kanssaan voi löytää syvällisen,
merkityksellisen yhteyden. Lähde ulos ja toteuta haaveesi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut jossain hyvä mutta minulta puuttui usko itseen ja kunnianhimo. Jos tsemppasin niin onnistuin hienosti mutta se vaati ylimääräisiä ponnistuksia. Itsetuntoa en ole onnistunut mitenkään paikkaamaan 50 vuoteen! Vaikka kuinka yrittäisi itselleen lässyttää niin totuus iskee pohjalta vasten kasvoja kuitenkin.
Sen kuitenkin totean että lain mukaan me kaikki ollaan samalla viivalla ja ihmisarvo on meillä kaikilla. En tiedä lohduttaako aloittajaa yhtään mutta joskus näin kommentin että ihmisen on oikeastaan paras olla ihan keskiverto vaan.
Ylellä menee hyvä dokumentti eli https://areena.yle.fi/1-50472616 Happy worker eli kuinka työ sabotoitiin. Tämä on ehkä yksi syy, miksi tuntee olevansa huonompi kuin muut. Eli kaikilla muillakin saattaa olla samanlaisia tuntemuksia sisällään ammatista, työstä ym. Mutta ne tunteet piilotetaan, eikä niitä käsitellä. Olet vain yksi ratas tahkoamassa yritykselle rahaa, ja yrittäjiä ei kiinnosta toisten onnellisuus, kun se on vähäisempi arvo, kuin olla tuottava. Näin meitä siis opetetaan lapsesta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala puhumaan itsellesi kuin puhuisit ystävälle. Siitä se lähtee.
Sinne vain haikalojen sekaan uiskentelemaan rohkeasti, olet paremmassa asemassa nyt tutkintosi vuoksi. Kuulosti tutulta tuo luonnekuvaelma. Nykyisin en enää välitä tärkeilystä enkä pinnistelystä. En vertaa itseäni muihin, menen näillä loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole verkostoja eikä aiempaa ns. polkupohjaa parempiin töihin, ei niihin välttämättä pääse edes hyvällä itsetunnolla, hyvillä papereilla ja yrittämisellä. Kokemusta on. Jossain muualla päin maailmaa eri tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole verkostoja eikä aiempaa ns. polkupohjaa parempiin töihin, ei niihin välttämättä pääse edes hyvällä itsetunnolla, hyvillä papereilla ja yrittämisellä. Kokemusta on. Jossain muualla päin maailmaa eri tilanne.
Itsekin siis opiskelin vuosikaudet ja sain hyvät paprut. Päädyin samoihin töihin kuin aiemminkin. Edes haastatteluihin ei meinaa päästä.
Alue: Aihe vapaa
:(