Lue keskustelun säännöt.
Nyt ahdistaa niin ettei henki kulje. Ihmisiä vaan kuolee mun ympärillä.
13.02.2017 |
Seurasin äitini taistelua aivosyöpää vastaan 1,5 vuotta jonka hän hävisi.
Nyt sain tietää että setäni sairastaa keuhkosyöpää. Ei voida leikata (ilmeisesti levinnyt) eikä sädettää. Sytoja saa vaan.
Kun sain tuon tiedon, niin alkoi niin karmea ahdistus ettei henki meinaa kulkea. Tärisen kauttaaltaan.
Äitini sairastuttua alkoi sairaudenpelko.
Miten helvetissä tässä enää pysyy tervejärkisenä? Ois työ ja perhe hoidettavana. Tekis mieli vaan kadota tai itsekin kuolla pois, niin ei ois enää huonoja uutisia ja ahdistusta, mutta...perhe ja lapsi...
Kommentit (9)
Mulla kuolee aina 3 tuttua peräkkäin. Se on ihan hirveetä odottaa, että kukas lähtee seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kuolee aina 3 tuttua peräkkäin. Se on ihan hirveetä odottaa, että kukas lähtee seuraavaksi.
Niinhän ne sanoo "ei kahta ilman kolmatta". En halua edes ajatella kuka on kolmas... hyi kamala.
Ap
Setä on sen verran jo laajaa sukua/lähipiiriä, että todennäköisyydet menee ihan kohdilleen. Ilmeisesti ovat jo yli kuusikymppisiä?
Osanotto äitisi kuoleman johdosta, omakin äitini menehtyi syöpään ihan liian aikaisin.
Pysähdyttävää ja puhuttelevaa!
Pitäisi muistaa olla AINA valmiina lähtemään täältä.
Usein kuolema tulee yllättäen ja kukaan meistä ei tiedä millon on oma vuoro siirtyä ajan rajan toiselle puolelle.
Mulla meni appiukko, täti ja isä kaikki vuoden sisällä. Appiukko äkillisesti ( oli kyllä sairauksia pohjalla ) sepsikseen, täti pitkän syöpätaistelun jälkeen ja isä kuukaudessa syöpään. Oli melkoisen rankka vuosi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisissa suvuissa kuollaan syöpään ja toisissa sitten ongelmana ovat sydän- ja verisuonitaudit. Syöpiä on meilläkin ollut, tosin vain yksi - äitini - tähän mennessä kuollut "liian nuorena". Kenelläkään ei ole ollut sydänongelmia tai aivoverenvuotoja tms.
Tiedän tuon tunteen. Olen kateellinen niille joiden ei ole tarvinut kokea tai myötäelää syöpä elämää. En tiedä mitään kamalampaa.
Itse olen myös saattanut läheisen hautaan. Hänen syöpätaistelu oli niin epäreilu. Uusi 3 kertaa, juuri kun luuli olevansa terve.
Itsellä tässä juuri vastasyntynyt nukkuu sylissä, huomenna minulta lähtee 3 koepalaa kasvaimista patologille. Olen luvannut pitää mielenterveyteni siihen saakka että tulokset saa. Yöt menee valvossa. Pelkään syöpää, todella. Enkä vain itselläni vaan pelkään milloin pommi räjähtää kenenkin kohdalla. Pelkään että lapseni sairastuu syöpään. Itken kun näen naapurin kävelevän koiransa kanssa ikkunani edestä. Hän elää jo 1/2 vuotta kauemmin kuin sai elinaikaa. Syöpää ei voi enää parantaa, vain hidastaa... Vihaan tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon tunteen. Olen kateellinen niille joiden ei ole tarvinut kokea tai myötäelää syöpä elämää. En tiedä mitään kamalampaa.
Itse olen myös saattanut läheisen hautaan. Hänen syöpätaistelu oli niin epäreilu. Uusi 3 kertaa, juuri kun luuli olevansa terve.Itsellä tässä juuri vastasyntynyt nukkuu sylissä, huomenna minulta lähtee 3 koepalaa kasvaimista patologille. Olen luvannut pitää mielenterveyteni siihen saakka että tulokset saa. Yöt menee valvossa. Pelkään syöpää, todella. Enkä vain itselläni vaan pelkään milloin pommi räjähtää kenenkin kohdalla. Pelkään että lapseni sairastuu syöpään. Itken kun näen naapurin kävelevän koiransa kanssa ikkunani edestä. Hän elää jo 1/2 vuotta kauemmin kuin sai elinaikaa. Syöpää ei voi enää parantaa, vain hidastaa... Vihaan tätä.
Tsemppiä sinulle, muuta en voi sanoa. Olis mukava jutella/kirjoitella jonkun kanssa joka tietää mistä puhuu.
Äitini sairastaessa kävin työterveyshoitajan luona muutaman kerran ja aina mua vaan taputeltiin nauraen olkapäälle "sä oot vahva nainen, kyllä se tän kestät". Joo, kiitos etten saanut edes siellä olla heikko. Isän takia piti/pitää jaksaa ja näyttää iloista naamaa.
Hitto tekis vaan mieli haistattaa pitkät kaikelle...
Ap
Hae terapiaa, se on halvempaa kuin duunin menetys