Tuli niin ikävä nuoruuden aikaista poikaystävääni, etten tiedä miten tästä pääsee yli
Ihan järjetön ikävä ollut jo jonkin aikaa. Tuntuu lähes fyysiseltä eikä millään mene pois ajatuksista. Miten voikaan olla näin ikävä?!
Ja miten kaikki asiat, musiikki ym., yhtäkkiä muistuttavatkin hänestä. Ihan hullua. Niistä vuosista kun kuitenkin on jo "ikuisuus".
Muilla koskaan mitään vastaavaa?
Kommentit (24)
Minusta tulee kurkunkasvattaja! Takuuvarmat ostajat ja tulonlähde, ei konkurssia.
Ihan hirveän pahalta tuollainen kaipuu varmasti tuntuu. Mutta nyt: Mikä teidät vei erilleen? Kai se nyt joku paha ja pas*kamaisuus sieltä löytyy kun kerran ette yhdessä ole enää.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän pahalta tuollainen kaipuu varmasti tuntuu. Mutta nyt: Mikä teidät vei erilleen? Kai se nyt joku paha ja pas*kamaisuus sieltä löytyy kun kerran ette yhdessä ole enää.
Mun nuoruuden huono itsetunto sen eron syynä oli. Tai niin olen ainakin nyt jälkeenpäin miettinyt, että sen täytyy olla se syy. Se on monimutkainen juttu selittää..
Sen takia varmaan näitä ikäväkausia tuleekin, kun meillä ei ollut mitään pahaa siinä suhteessa eikä kummatkaan lakannut rakastamasta, vaan se ero tuli muuten. Ja vielä minun aloitteesta, niin se saa aina miettimään, että miksi niin tein.
No, ei pitäisi märehtiä, ollutta ja mennyttä, mutta ihan kauhealta tämä taas tuntuu.
ap.
Ei ole arjessa mitään muutoksia tapahtunut. Samaa normaalia arkea tämä on mitä ennenkin.
ap.