Mitä aina ihmettelen on se että työttömillä on varaa

Koiraveron? Kallista ruokaa? Voi voi1

Mä ihmettelen miten heillä monesti tuntuu olevan varaa ostaa hinnaltaan jopa kaksikymmenkertainen versio tuotteista jotka vain käyttötavaroita(halvinkin olisi ihan hyvä) tai mukavuusjuttuja joista ei ole minkäänlaista etua tai hyötyä myöhemmin.

Jo heillä on sijoituksia, isovanhemmat maksavat koiran kulut, jotta lapsenlapset eivät joutui luopumaan koirastaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Ja kuka tämän maksaa? Sinä ja minä, me työssä käyvät.

Ihan itse maksavat. Lemmikkejä ei oteta huomioon esim. toimeentulotuessa.

No, sitä joutuu vaan omista ruoka ym hankinnoista karsimaan. En mä ala mun kissoja pois antamaan tai lopettamaan siksi että jäin työttömäksi. Sukan varressa on rahaa kohtuullisiin eläinlääkärikuluihin. Ei me kaikki työttömät olla oltu koko elämää työttömänä. Veroja minäkin olen maksanut.

No ei koiran pitäminen kallista oo meillä ollu. Se raha on vaan sit esim baari-illoista pois, mikä ei oo yhtään huono juttu.

No, jos on niitä koiria niin pitää varmaan pihistää tosi paljon muusta. Voi olla että koiraperheissä sitten syödään tosi halvalla ja ostellaan vaatteita kirppikseltä. Tosiasia on myös se, ettei lapsiin kulu useinkaan niin paljoa rahaa kuin heitä varten saa tukia, joten ne lapsille tarkoitetut rahat voi sitten käyttää muuhun. Itsellä tuilla elävänä + yhden lapsen yh-äitinä arvelen että olisi juuri varaa pitää kissaa mutta yllättävä eläinlääkärikäynti voisi romuttaa talouden täysin, joten olen vielä päätynyt siihen etten sitä kissaa hanki. Olen sen verran eläinystävä etten halua laittaa kissaa lopetettavaksi siksi ettei ole varaa maksaa eläinlääkärikuluja.

Ostettiin koira ennen kuin mieheni jäi työttömäksi. Eikä rakkaasta perheenjäsenestä voi luopua, vaikka välillä tekisi tiukkaakin. Auttaa toisaalta miestä näissä mielenterveysasioissa ja ulkoiluttaa...

Joo siis ei kyllähän köyhiltä pitäisi lemmikit vähintäänkin laissa kieltää. Ja lapset. Ja asunto. Entä ruoka? Kuka sen maksaa? Kuitenkin menee veronmaksajien piikkiin sekin makaroni ja ketsuppi!!!

Kyllä ottaa pannuun!!!

Vierailija kirjoitti:

Pitää lemmikkejä. Monesti, kun lehdissä on jotain sosiaalipornoa työttömistä Mirkusta ja Markusta, heidän 3 lapsestaan, jolla yhdellä on adhd ja toisella muita erityistarpeita ja kahdesta valtavasta koirastaan niin alan haukkomaan henkeäni. Miten työttömillä on varaa pitää lemmikkejä? Varsinkin koiria, jotka syövät paljon ja kalliisti ja joista joutuu maksamaan koiraveroa ja ties mitä. Ja kuka tämän maksaa? Sinä ja minä, me työssä käyvät.

Mä taas ihmettelen miten on vara pitää lapsia. Paljon kalliimmaksi se lapsi tulee kuin koira.

Mun mielestä lemmikin pito on ikäänkuin harrastus ja tapa pitää mielensä kunnossa. Koiranomistaja ehkä jättää käymättä salilla tai leffassa, koska koira on hänelle tärkeämpi.

Uskon, että moni vähävarainen panostaa välillä "arjen luksukseen" vaikka brändituotteita ostamalla - ei ole mahiksia kuitenkaan mihinkään ulkomaanlomaan johon kuluisi monta sataa tai tonnia kerralla, mutta pringlesejä voi sentään välillä ostaa, tai vaikka kalliin meikkivoiteen.

Jaaha, ei päivää ilman kateutta ja katkeruutta työttöämän rikkaasta elämästä. Ilmeisesti ap:n mielestä työttömällä ei saisi olla lapsia, ainakaan vammaisia, ja mielellään eläimetkin pitäisi lopettaa.

Seuraavassa viestissä ap märisee siitä, että jollain työttömällä on huonekaluja asunnossaan, saa suorastaan slaagin jos jollakin on jotain arvokkaita perintöhuonekaluja tai tyylikästä designia.

Työttömällä kun ei ole oikeus elää normaalia elämää. Ap:n kaltaiset vihaajat varmaan toivoisivat että työtön istuu yksin tyhjässä kodissa säkki yllään ripotellen tuhkaa päähänsä ja näkien nälkää. Sitten viimein ap olisi tyytyväinen ja hänen elämänsä täydellistä, niinkö?

Luultavasti luopuvat sitten jostain muusta, esim. harrastuksista. Onpahan sitten kotona iloa lemmikistä, kun ei mihinkään pääse kuitenkaan niin ehtii sitä koiraa lenkittää. 

Ja onko tuo nyt edes totta? Yhden lehtijutun perusteella ehkä yleistit vai mihin tämä arvio perustuu? 

Minulla ei ole varaa. Eikä mihinkään muuhunkaan. Toivottavasti tämä nyt piristi päivääsi. Enemmän ne lapset maksaa muille, varsinkin kun pitää lisääntyä kuin kanit. Minulla siis ei ole varaa lapseenkaan.

Koiran ruoka maksaa meillä n.15€/kk,siinäpä ne kulut. Eikä edes ole mitään moskaa, vaan ihan eläinliikkeestä ostettua laadukasta ruokaa. Lisäksi yleensä 4e/kk koulutusnamit. Toki jos koira sairastuisi vakavasti ja vaatisi satojen tai tuhansien eurojen eläinlääkärikulut,oltaisiin lirissä.

Toisaalta koiran hoito tukee mielenterveyttä,auttaa pysymään aktiivisena ja saa ulkoilemaan joka päivä.

Olen työtön joka kesä. Pitäiskö lopettaa koira aina toukokuussa ja ottaa uus elokuussa kun työt taas jatkuu?

Ettei ap:n kaltaisten tarttis vaivata päätään sillä miten TYÖTTÖMILLÄ on varaa siihen tähän ja tohon.

Työttömän tulot on suhteellinen asia. Joidenkin ansiosidonnainen (niin kauan sitä kestää) on paljon parempi kuin toisten työstään saama palkka.

Yhden koiran tai kissan ymmärrän, sehän on voitu ottaa joskus hyvinä aikoina. Mutta sitä en ymmärrä, että niitä on kokonainen lauma. Ei ole ollenkaan tavatonta, että kissoja on muutama ja koiria siihen päälle yksi tai kaksi. 

Ne ruuat varmaan pystyy maksamaan, mutta saavatko nuo lemmikit välttämättä ihan asiallista ruokaa vai syötetäänkö niille jotain halpaa mättöä, josta puuttuu tärkeät ravinteet? Ja onko noilla välttämättä lemmikkivakuutusta? Ahdistaa ajatus, että jonkun pienituloisen lemmikki jää hoitamatta, kun ei ole varaa vielä lääkäriin. Maaseudulla kyllä joltain naapurilta löytyy metsästysase, jolla kärsivän eläimen saa pois päiviltä, mutta kaupungissa ei käy niin helposti.

Olla työtön ei automaattisesti tarkoita sitä, että on köyhä. Monella on säästöjä ja varallisuutta, varsinkin jos työura on kestänyt pidempään.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, ettei esimerkiksi toimeentulotukiasiakkaiden tai muiden vakavasti köyhien kannata haalia itselleen lemmikkejä. Lemmikin hinnan ja ruoan lisäksi voi tulla vaikka mitä yllätyskuluja, jos eläin esimerkiksi sairastuu.

Eräässä vähävaraisten auttamiseen keskittyvässä FB-ryhmässä oli lähes KAIKILLA yksi tai useampi lemmikki. Rahaa ei tietenkään ollut ostaa edes välttämättömiä ruokia tai kissanhiekkoja, monen sadan euron eläinlääkärikulujakin yritettiin nyhtää nyyhkytarinoiden avulla.

Ihmisten järjettömän huono elämänhallinta oli syy, miksi erosin ryhmästä. On eri asia auttaa tilapäisessä tarpeessa olevia ihmisiä esim. ruoan suhteen, mutta en näe syytä rahoittaa elämäntapapummeille rotukoiria yms.

Mä olen ihmetellyt työtöntä kaveriani, joka lähtee kesäksi Välimerelle lastensa kanssa, vuokraavat asunnon. Ja nostaa Kelasta työttömyyskorvausta. Miksei kela valvo? Eihän se ole työmarkkinoiden käytössä, kun on Välimerellä uimassa. Suututtaa itse käydä töissä 8-16 ja kaveri vain kelluu biitsillä. Ja joka kesä sama juttu, jättäytyy työttömäksi. Tätä mä ihmettelen.