Koetteko olevanne erityisiä?

Ehkä olet vain jokseenkin narsistinen.

Onko sinulla yhtään ystävää oikeasti?

Minulle ei ole opetettu että olen erityinen. Olen kuitenkin nuoresta saakka ollut melko tarkka havaitsemaan ihmisistä mm. epävarmuutta jota he koettavat piilotella ja sanatonta viestintää, joka on monesti ristiriidassa puheiden kanssa. Minulla on kyllä jonkinlainen ulkopuolisuuden ja erityisyydenkin tunne, tiedä sitten onko se mitenkään poikkeuksellista että jokainen on omassa maailmassaan erityinen. Olen aina ystävällinen, huomioin toiset kohteliaasti jne. mutta kyllä minua aika usein haastetaan ja yritetään päihittää. Ihmiset ovat kai kilpailuhenkisiä? Vaikea sanoa johtuuko se minusta vai ovatko ihmiset aina kaikkia kohtaan samanlaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet vain jokseenkin narsistinen.

Ymmärrän vastauksesi niin, että sinulla ei ole erityisyyden kokemusta? Tai jos on, niin olet oman määritelmäsi mukaan "jokseenkin narsistinen"?

ap.

Ajattelen, että jokainen ihminen on erityinen, ainoa laatuaan, uniikki.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla yhtään ystävää oikeasti?

Minulla on läheisiä ystäviä. Tosin muutama vain, mutta kuitenkin.

ap.

Kyllä se oletus perustuu paljolti siihen että se on yksi olennainen piirre tietyn ryhmän häiriöitä diagnosoitaessa joskaan ei yksin riitä diagnoosiin. Siis tällainen erityinen itsensä erityiseksi kokemisen ajatus ihmisellä itsellään joka on leimaavaa käytöksessä ja tulee esille ko. Ihmisen suhtautumisessa muihin.

Ajattelen olevani erityinen, fanitan omaa ajatusmaailmaani ja elämäntarinaani ikäänkuin. Tajuan kuitenkin, ettei se kaikkia viehätä samalla tavalla ja että suurin osa ihmisistä varmaan luulee kovastikin olevansa jotain, vaikka ketään eivät heidän puuhansa kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei ole opetettu että olen erityinen. Olen kuitenkin nuoresta saakka ollut melko tarkka havaitsemaan ihmisistä mm. epävarmuutta jota he koettavat piilotella ja sanatonta viestintää, joka on monesti ristiriidassa puheiden kanssa. Minulla on kyllä jonkinlainen ulkopuolisuuden ja erityisyydenkin tunne, tiedä sitten onko se mitenkään poikkeuksellista että jokainen on omassa maailmassaan erityinen. Olen aina ystävällinen, huomioin toiset kohteliaasti jne. mutta kyllä minua aika usein haastetaan ja yritetään päihittää. Ihmiset ovat kai kilpailuhenkisiä? Vaikea sanoa johtuuko se minusta vai ovatko ihmiset aina kaikkia kohtaan samanlaisia. 

Luulen, että tuo kilpailuhenkisyys ja toisten jatkuva haastaminen kumpuaan omasta epävarmuudesta. Kyllähän kaikilla ihmisillä on tarve tulla nähdyksi ja kuuluksi. Se on ihan tervettä sinänsä. Toisilla se on vaan paisunut liian suureksi ja näkyy jatkuvana äänessä olemisen, pätemisen, kilpailemisen yms. tarpeena. Olen itsekin havainnut välillä ympärillä tuollaista käyttäytymistä mutta siihen ei pidä vaan lähteä mukaan. Kilpailuun tarvitaan aina kaksi. Voihan siitä myös ääneen mainita, kun sen huomaa, tai yksinkertaisesti välttää tuollaisia ihmisiä.

Tiedän olevani erityinen. En välttämättä hyvällä tavalla, vaan mieluumminkin niin, että koen aina ulkopuolisuutta melkein missä hyvänsä porukassa. Vain aivan parhaiden ystävien kanssa en koe olevani mitenkään vääränlainen.

Olet AP narsistinen,et erityinen. Itse koen olevani erityinen vain siinä mielessä,että todennäköisyydet eivät ole puolellani enkä sovi moneen stereotypiaan. Tämä ei kylläkään ole uskomus,vaan fakta. Minulle on tullut harvinaisia sairauksia eikä elämäntarinani ole tyypillinen. On silti paljon minuakin "erikoisempia ihmisiä" enkä ole mitenkään ainoa laatuani.

Ystäväni koki juuri noin. Hän itse arveli ensin, että on ilmeisesti narsistinen. Lopulta hän sairastui skitsofreniaan ja ei tajua tilaansa enää lainkaan. On ollut useilla osastojaksoilla.

On paranoidinen skitsofreenikko, joka kokee muiden nyt yrittävän estää hänen erityistehtäväänsä.

Kyllä. Olen ollut sekunnin päässä kuolemasta jo pienenä, siitä ikuiset arvet ja tiedän että minut on silloin ja myöhemminkin pelastettu takaisin jotta voin täyttää tehtäväni.

11 onko sulla useampia harvinaisia sairauksia? Ohis

Minulla on samanlaisia ajatuksia kuin ap:lla. Uskon että meidät on lähetetty maan päälle suorittamaan jotakin suurempaa tehtävää, ja tämä sitten herättää ärsytystä muissa.

Onpa taas tunteettomien vastauksia. Minä tavallaan ymmärrän, mitä ajat takaa. Mutta se, että koet vastarintaa, on sinulle eräänlainen tulikoe. Et saa alkaa vajota sille tasolle, että pahastut siitä. Muutenhan siitä, että sinun olisi määrä olla jotain meille muille, jotka emme ole, ei toteudu.

Tajuatko, mitä tarkoitan? En näe, että aloituksella olisi mitään tekemistä narsismin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän olevani erityinen. En välttämättä hyvällä tavalla, vaan mieluumminkin niin, että koen aina ulkopuolisuutta melkein missä hyvänsä porukassa. Vain aivan parhaiden ystävien kanssa en koe olevani mitenkään vääränlainen.

Kannattaa olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa saa tilaa, tulee nähdyksi ja kuulluksi ja joiden kanssan on hyvä olla. Ihmisten, joiden kanssa saa olla oma itsensä. Ihmisten, joiden seurassa ei tarvitse esittää. Ihmisten, jotka arvostavat ja kunnioittavat sinua.

Haluaisin myös olla tuota, mitä ap avauksessaan kirjoitti. Mutta ei siihen noin vain haluamalla päädytä, jos ei kykene kasvamaan siihen tai ole siellä jo valmiiksi, niin ei tule mitään. Tavallisten ihmisten kostonhalut sun muu alhainen ei saisi koskea ap sinua. Voit joutua harjoittelemaan sitä matkalla erityiseen tehtävääsi, olethan ihminen, eli vajota ihmisten perusluonteen tasolle, mutta siitä on kasvettava ulos, ei voi muutoin keitään auttaa. Näin minä koen.

16

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän olevani erityinen. En välttämättä hyvällä tavalla, vaan mieluumminkin niin, että koen aina ulkopuolisuutta melkein missä hyvänsä porukassa. Vain aivan parhaiden ystävien kanssa en koe olevani mitenkään vääränlainen.

Kannattaa olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa saa tilaa, tulee nähdyksi ja kuulluksi ja joiden kanssan on hyvä olla. Ihmisten, joiden kanssa saa olla oma itsensä. Ihmisten, joiden seurassa ei tarvitse esittää. Ihmisten, jotka arvostavat ja kunnioittavat sinua.

Tämä ehto ei toteudu yhdessäkään työpaikassa. Eli on pakko joustaa ellei halua työttömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän olevani erityinen. En välttämättä hyvällä tavalla, vaan mieluumminkin niin, että koen aina ulkopuolisuutta melkein missä hyvänsä porukassa. Vain aivan parhaiden ystävien kanssa en koe olevani mitenkään vääränlainen.

Kannattaa olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa saa tilaa, tulee nähdyksi ja kuulluksi ja joiden kanssan on hyvä olla. Ihmisten, joiden kanssa saa olla oma itsensä. Ihmisten, joiden seurassa ei tarvitse esittää. Ihmisten, jotka arvostavat ja kunnioittavat sinua.

Tämä ehto ei toteudu yhdessäkään työpaikassa. Eli on pakko joustaa ellei halua työttömäksi.

Ymmärrän, tarkoitin lähinnä sitä vapaa-aikaa ja ystäväpiiriä, jonka kukin meistä voi päättää.