Lue keskustelun säännöt.
Miehen äiti ja sisar vihjailee mun menneisyydestä! Mitä mä teen?
12.02.2017 |
Mulla on menneisyydessä juttuja, joita mies ei tiedä. Eivät kuulu hänelle ja kaikki on ajat sitten selvitetty ja hoidettu.
Nyt anoppi ja miehen sisar ovat alkaneet vihjailla tietävänsä näitä asioita. Viimeksi eilen anoppi kutsui minua muka "vahingossa" minun entisellä nimelläni, jota mieskään ei tiedä.
Tuli todella vainoharhainen olo.
Miehen sisko kyselee mun entisestä työpaikasta, jossa hänen ei pitäisi tietää mun olleen: "Etkö tosiaan ole ollut siellä ja siellä töissä? Minusta olet maininnut olleesi siellä töissä?"
Ja olin siis siellä töissä mutta toisella nimellä. Enkä ole kertonut tästä kelleen.
Samoin he kyselevät minun sukulaisistani ja kouluistani. "Mä tapasin yhden Sannan joka tuntee sun siskon..." ja sitten merkitseviä katseita. Eihän heidän pitäisi edes tietää että mulla on sisko!
Ovatko he voineet saada selville tällaisia yksityisasioita vai olenko vain vainoharhainen?
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet romani, muttet näytä siltä ja vaihdoit nimeä ettei romanitausta paljastuisi?
Tätä minäkin veikkaan.
Oletko 90-luvuilla levyttänyt Coconut girl? Kertoi olevansa havaijilta ja imago sekä kappaleet olivat saaneet vahvasti vaikutteita havaijilta. Nainen paljastui romanitaustaiseksi.
Kuka ihme nyt alkaisi jonkin taiteilijan alter egon vuoksi vaihtamaan nimensä ja valehtelemaan koko taustansa varsinkin kun taiteilijaurasta on jo melkein 20 vuotta.
Ap:lla ei tunnu olevan sen parempaa syytä koska kyse ei ole mistään laittomasta, ei prostituutiosta eikä mistään oikeasti vakavasta. Varmaankin jotain tyyliin ap:n vanhemmat ovat keskustalaisia ja ap:n poikaystävä kokoomuslainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä menneisyydessäsi on tapahtunut?
Myi pillua huumeita vastaan lieksan assan vessassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä myös sitä mieltä,että ei kukaan ole lähtökohtaisesti tilivelvollinen menneisyydestään. Suomenkin kokoisessa maassa on kyllä mahdollista tehdä elämänmuutos,vaihtaa nimeä ja ympyröitä. Ihmetyttää nämä "minulla on oikeus"-ihmiset. Vasta luin keskustelua,jossa nainen oli verisesti loukkaantunut ja tunsi tulleensa petetyksi,mietti eroa ym.sen takia että miehensä yhdellä kaukaisella sukulaisella oli skitsofrenia ja mies ei ollut kertonut siitä. Uskomatonta.
Voisiko joku alapeukuttaja kertoa, miksi on eri mieltä? En voi käsittää.
Parisuhteessa on aina kaksi. Et voi päättää toisen ihmisen puolesta, millä kertomallasi tai kertomatta jättämälläsi on hänelle merkitystä. Salaiulu on petollista.
Niin, nimenomaan ei voi tietää. Kerron siis sen,mikä on itseni mielestä tarpeellista tai oleellista. Se ei ole mitään salailua. Jos toisella osapuolella on paljonkin tällaisia "deal breakereita", kyllä se on HÄNEN vastuullaan kysyä asiasta. Jos hänelle on "deal breaker" että mummoni sairastaa verenpainetautia,se on hänen vastuullaan kysyä "sairastaako mummosi verenpainetautia".
Mitä helvettiä.
Kyllä mun mies tiesi mun entisen nimen, ja paljon muutakin menneestä. Musta sun kannattaa avata nuo asiat miehen kanssa, ennen kuin helvetti on irti.
Toki se, kuuluuko nuo asiat sun miehesi äidille tai siskolle, on kokonaan toinen asia. Ja menneet on toki menneitä. Mutta kyllä mun mielestä sun pitäs avata nuo asiat miehelle. Usko nyt vaan, kun sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerrot miehellesi rehellisesti, mitä aikaisemmin on tapahtunut ja miksi olet joutunut vaihtamaan identiteettisi, on sinulla huomattavasti helpompi olla. Älä odota, että anoppisi ja kälysi laukovat tietonsa miehellesi. Heidän tietonsa voivat olla väritettyjä - omaksi eduksi. Kerro siis itse, mitään poisjättämättä, mitään lisäämättä, asiat asioina. Jos olet mahdolliset rikkomuksesi sovittanut ja jos miehesi on kypsä aikuinen, hän ei hylkää sinua. Pikemminkin, jos saa tietää asiat mutkien kautta, voi seurauksena ollakin hylkäys.
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna tajua näitä "menneet ei kuulu kenellekään" -tyyppejä.
Jos asia on sellainen, ettei puoliso sitä hyväksy, niin silloinhan se juuri kuuluu. Jos asia olisi puolisolle yhdentekevä, niin sitten sitä ei varmaankaan tarvitsisi kertoa. En minä ainakaan haluaisi mennä naimisiin ja hankkia lapsia miehen kanssa, joka on esim. käynyt maksullisissa.
Kerran vuosia sitten olen käräyttänyt tällaisen "menneet on menneitä"-naisen uudelle miehelleen. Naisella oli taustalla tietynlaista seksuaalikäyttäytymistä, esim. ryhmäseksiä. Mielestäni olisi ollut väärin, että kunnollinen mies joka ei tuollaista hyväksy, alkaa suhteeseen naisen kanssa kun ei tiedä hänen taustojaan. Varmaan jostain löytyy sellaisiakin kumppaniehdokkaita, joilla on esim. vastaava tausta tai muuten hyväksyy asian. Mutta jos asia on jollakin "deal breaker", niin mielestäni on oikeus tietää.
Miinuksista päätellen täällä on aika moni hieman rillutellut nuoruudessaan ja ajatellut, että sitten myöhemmin voi perustaa perheen kunnon kumppanin kanssa ilman että kumppani saa ikinä tietää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan näin, että jos googlettaa mun entisen nimen, tulee sivukaupalla juttua liittyen asioihin, jotka on ihan laillisia mutta jakaa mielipiteitä. Ja mun mies ei hyväksy niitä enkä minäkään enää kannata niitä. Olen halunnut ottaa etäisyyttä.
Kauheaa. Et kai vain ole myynyt kahvikapseleita verkostomarkkinoinnissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ajatteli että voisit pitää salassa enitisen nimesi, ja lähisukulaisesi.
Viimeistää perunkirjoituksissa tulee sitten ylläri.
Ajattelitteko yrittää yhteistä lasta ? Neuvolassa jo ensi käynnillähän nuo selviää. ( tai sitten lapsettomuus hoidoissa)
oletko ollut maksullinen jokapojan matrassi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, missä piireissä olet oppinut tuon salailun? Se ei nimittäin ole normaalia. Ihmiset eivät välttämättä tuomitse ja hylkää sinua, vaikka saisivat tietää sellaista mistä eivät pidä. Onko perheesi hylännyt sinut ja nyt pelkäät että sama tapahtuu uudelleen?
Nyt keksin. Olit puhelin-tyttö? Juttu-seuraa aikuisille..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ikävä tilanne. Vaan jos minulle selviäisi että siskoni mies olisi ennen ollut joku muu vaikka jonkun tutun tutun tutun vihjaamana (ihmiset on sellaisia että ne kyllä vihjaa jos jotain aihetta on). Niin ottaisin selvää, kokeilisin vihjailemalla reagointia, ja tilanteen tullen läväyttäisin kysymyksen että miten selität sen kun tämä ja tämä kuuluu olevan sen ja sen mukaan sinun perhettä. Ja kyselisin varmasti paljon muutakin. Mielestäni mätäpaiseet on puhkottava, ja aloittaja tuntuu sellainen olevan.
Itse elin avioliitossa, jossa mies hakkasi. En ymmärrä miten tämä onnistui, miksi en lähtenyt aikaisemmin, mutta kun olin raskaana ja mieheni löi vatsaani, tajusin tämä on tässä.
Menin yöksi ystävälleni, aloin miettimään vaihtoehtoja. Olin tätä ennen käynyt lääkärissä ja poliisilla. Avioero laitettiin samantien vireille.
Ystäväni kummit asuivat pohjoisessa ja ystäväni soitti heille ja sanoivat nyt tarvitsen apua.
Heillä on pieni majatalo ja pääsin sinne hanttihommiin ja sain katon päälle.
Lapsi kun syntyi, ilmoitin isä on tuntematon ja koska avioero oli vireillä, tämä meni läpi.
Tästä on yli 15 v aikaa, en tiedä miten se tänä päivänä onnistuisi. Tuskin.
Otin kutsumanimeksi toisen nimen, en liittynyt fb.hen ja tapasin paikallisen miehen, menimme naimisiin, mies adoptoi lapseni ja saimme 2 yhteistä lasta.
En ole näinä kaikkina vuosina nähnyt yhtään tuttua entisestä elämästäni.
Pidän satunnaisesti yhteyttä muutamaan ystävääni mutta heitä ei houkuttele pohjoinen ja minulla ei ole mielenkiintoa käydä etelässä, joten näin jatketaan.
Mieheni ei ole kertonut edes omille vanhemmilleen ettei vanhin lapsi ole hänen. Tulin kylälle vähin äänin enkä käynyt kuin neuvolassa , kun kävin kirkolla .
Mieheni sisko joskus utelee, vieläkin. Sanon aina minä olen jättänyt paljon ja aloittanut uuden elämän , minä en aio puhua mistään.
Vanhemmilleni soittelen, mutta ensimmäinen mieheni oli unelmien vävy, ei vanhempani ikinä toipuneet erosta, heillä on tarpeeksi lapsenlapsia lähellä ja mieheni vanhemmat riittävät isovanhempina meidän lapsille.
Elämä on hyvin, vaikka taloudellisesti ei olekaan niin hurraamista.
Kyllä, Suomessa voi vaihtaa maisemaa, jos vain haluaa. Mutta se vaatii paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko saanut tuomion, istunut muutaman vuoden vankilassa ja vaihtanut sen jälkeen nimeä? Ja kuvittelet, että pystyt salaamaan tuon Suomen kokoisessa maassa?
En ole tehnyt mitään rikollista, saanut tuomiota tai ollut vankilassa.
Olen vain ollut mukana sellaisissa jutuissa, joita en enää kannata eikä mieheni myöskään niitä hyväksy. Tiedän tämän, koska niistä on puhuttu yleisellä tasolla. Häpeän menneisyyttäni ja enkä halua että kukaan saa selville mun entiset työpaikat. Siksi vaihdoin nimeäkin.
Mun sisko ja vanhemmat on edelleen mukana näissä mun vanhoissa kuvioissa hyvinkin tiiviisti.
En nyt tässä halua avautua enempää. Ap
Aaa, tää on se yks lahko! Hyi helvetti, onneksi erosit siitä.
No jos hänen menneisyydessään on tapahtunut jotain... EI niin hyvää josta ei halua kenenkään tietävän, niin ehkä siksi..?
Voihan se olla niinkin, että mies on persu ja ap taas on nuoruudessaan kuulunut Vasemmistoliittoon/Vihreisiin ja vanhempansa+sisko on edelleen aktiiveja puolueessa. Mies ja sukunsa ei hyväksy vaimon taustaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse elin avioliitossa, jossa mies hakkasi. En ymmärrä miten tämä onnistui, miksi en lähtenyt aikaisemmin, mutta kun olin raskaana ja mieheni löi vatsaani, tajusin tämä on tässä.
Menin yöksi ystävälleni, aloin miettimään vaihtoehtoja. Olin tätä ennen käynyt lääkärissä ja poliisilla. Avioero laitettiin samantien vireille.
Ystäväni kummit asuivat pohjoisessa ja ystäväni soitti heille ja sanoivat nyt tarvitsen apua.
Heillä on pieni majatalo ja pääsin sinne hanttihommiin ja sain katon päälle.
Lapsi kun syntyi, ilmoitin isä on tuntematon ja koska avioero oli vireillä, tämä meni läpi.
Tästä on yli 15 v aikaa, en tiedä miten se tänä päivänä onnistuisi. Tuskin.Otin kutsumanimeksi toisen nimen, en liittynyt fb.hen ja tapasin paikallisen miehen, menimme naimisiin, mies adoptoi lapseni ja saimme 2 yhteistä lasta.
En ole näinä kaikkina vuosina nähnyt yhtään tuttua entisestä elämästäni.
Pidän satunnaisesti yhteyttä muutamaan ystävääni mutta heitä ei houkuttele pohjoinen ja minulla ei ole mielenkiintoa käydä etelässä, joten näin jatketaan.Mieheni ei ole kertonut edes omille vanhemmilleen ettei vanhin lapsi ole hänen. Tulin kylälle vähin äänin enkä käynyt kuin neuvolassa , kun kävin kirkolla .
Mieheni sisko joskus utelee, vieläkin. Sanon aina minä olen jättänyt paljon ja aloittanut uuden elämän , minä en aio puhua mistään.
Vanhemmilleni soittelen, mutta ensimmäinen mieheni oli unelmien vävy, ei vanhempani ikinä toipuneet erosta, heillä on tarpeeksi lapsenlapsia lähellä ja mieheni vanhemmat riittävät isovanhempina meidän lapsille.
Elämä on hyvin, vaikka taloudellisesti ei olekaan niin hurraamista.
Kyllä, Suomessa voi vaihtaa maisemaa, jos vain haluaa. Mutta se vaatii paljon.
Sinun juttusi on siinä mielessä erilainen, että jaatte miehesi kanssa yhteisen salaisuuden. Ap sen sijaan salaa mieheltään oman menneisyytensä ja se on väärin.
Olet avaruusolio siis ALIEN 👽 ihmisen näköinen vain