Luulen, että haluan erota avopuolisostani, mutta en uskalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä ole väliä haluaako miehesi erota. Riittää kun jompikumpi haluaa. Hommaa ensin asunto ja muuttoauto ja kerro sitten.

Miksi tätä peukutetaan? Onko tuo oikeasti palstalaisten mielestä normaali tai fiksu tapa hoitaa ero? Yhtenä päivänä vaan muuttaa pois ilman ennakkoilmoitusta?

Ihme porukkaa täällä.

Ei ole normaalia vaan ihan kamalaa käytöstä.

Siinä ajassa kun sinä olet toipunut ottamastasi erosta on ex miehesi pannut 10 baarihoroa ja on vakituisessa suhteessa jonkun kanssa. Miesten tunne-elämä ei toimi kuten naisten.

Jos haluat erota, tee se kerralla. Älä kerro todellisia syitä vaan kerro syyksi se, ettet halua olla enää yhdessä. Muuten juutut keskustelemaan asiasta vuositolkulla eikä eroamisilmoitusta oteta tosissaan kuin yhden kerran.

Valmistele käytännön asiat ennen kuin otat asian puheeksi. Jos pelkäät väkivaltaa, hanki tukihenkilö. Älä pitkitä prosessia. Tärkeää lopettaa yhdessä asuminen välittömästi ja huolehtia muidenkin yhteisten asioiden hoidon loppumisesta mahdollisimman pian: pankkitilit, avaimet, lainat

erota voi siististikkin ilman riitoja ja pahaa mieltä,keskustelemal rehellisesti tunteistaan. jos suhde muuttunut esim.sisar ja veli suhteeks. jos asiat pystyy keskusteleen ja sopiin yhdes on helpompi eikä tarvi toista loukata vaikka eroaa.

Haluaisin erota miesystävästäni. Muutimme liian pian yhteen ja tämän vuoden jatkuva yhdessä kotona oleminen on ahdistanut minua entisestään. En uskalla tehdä mitään omia juttujani, esimerkiksi soittaa pianoa tai maalata kun hän on kotona, tämä johtuu kokemuksistani muiden ihmisten kanssa, mutta tuntuu että menetän itseni kokonaan ja ahdistaa ihan hirveästi. Tuntuu kuin olisin kylässä mutta omaa kotia ei ole, haahuilen asunnossa ympäriinsä ja katson kun tunnit kuluu. Kaikki omat tärkeät harrastukset jää kun en vaan kehtaa. Mies on ihana, kiltti, huomaavainen, en haluaisi särkeä hänen sydäntä varsinkaan kun joulukin on ihan pian. Haluan vaan pois täältä.

En vaan kestä, tuntuu että minä olen vain hankala ja ilkeä mutta tulen hulluksi jos en saa asua yksin. Aloin miettiä pois muuttoa ja mies kysyi että tulethan silti vielä tänne viereen nukkumaan vaikka asutaan erillään? Ajattelin että en halua mutta sanoin kyllä. En vaan pysty sanomaan etten rakasta häntä enää niin, vaan haluaisin olla vain ystävät. En haluaisi menettää häntä kokonaan elämästäni mutta tiedän että asia on hänelle varmasti raskas :(

Nostan

Mä mietin että jos mun mies sanoisi haluavansa erota ja ei muuta siitä mieltään, niin haluaisin että hän ei jää siksi yöksi ainakaan siihen. En haluaisi että sillä olisi muuttoauto pihassa myöskään koska sitten se olisi liikaa järjestelyjä selän takana mitä ei kuulu tehdä jos kunnioittaa minua. Haluaisin että hän kysyisi minulta mitä haluan hänen tekevän. Mulla on onneksi muutama niin hyvä ystävä että voisin soittaa ja pyytää tulemaan seuraksi ja tueksi ja haluaisin että mies menee vaikka kaverille kunnes saan vähän omia ajatuksia järjestykseen. Ja haluaisin että mieheni ei halua erota koska joku muu on tullut hänen elämäänsä, koska mielestäni niin ei käy jos suhteessa on kaikki hyvin - ja jos ei ole niin siitä olisi pitänyt heti keskustella. Muuten olisin kyllä loukkaantunut todella paljon koska luottamus oli särjetty jo aikaa sitten vaikken sitä tiennyt. Vaikuttaa kykyyn luottaa ihmisiin jatkossa. 

Miehen lompakko pidättelee montaa itsenäistä, vahvaa ja tasa-arvoista naista suhteessa.

En ymmärrä miksi ihmiset jäävät keskinkertaisiin parisuhteisiin vuosikausiksi. 

Oli pitkä avioliitto, yhteinen asunto, lapset ja auto. Kaikki ovat nyt huomattavasti onnellisempia.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmiset jäävät keskinkertaisiin parisuhteisiin vuosikausiksi. 

Oli pitkä avioliitto, yhteinen asunto, lapset ja auto. Kaikki ovat nyt huomattavasti onnellisempia.

Samaa mieltä. Minun ja äitini vanhemmuussuhde oli hyvin keskinkertainen. Ei mitään järkeä jatkaa sitä enää aikuisiällä.