Sain hirveästi lohtua eräältä ihmiseltä ja mun on vaikea olla, kun hän lähti
Olen ollut nyt jo kaksi vuotta aivan alamaissa, koska tämä ihminen, jonka läheisyys ja läsnäolo lohdutti minua ei ole lohduttamassa minua enää. Tai tuskin hän tiesi lohduttavansa, koska en itsekään osannut sitä lohtuna pitää, pidinpähän vain hänen läsnäolostaan kovin. Hän on yksi mies, itse olen nainen. Minulla on perhe, sillä miehellä ei ole. En siksi ole puhunut hänelle, miten tärkeä hän on minulle. Se voisi tuntua hänestä hassulta. Hän ei ehkä ymmärtäisi oikein minua.
Miten joltakulta voikin saada niin paljon lohtua elämäänsä? Aivan kuin olisin herännyt eloon aina hänet nähdessäni ja hänestä kuullessani. Kaipaan häntä ja sitä lohdun tunnetta, että kaikki on nyt hyvin -tunnelmaa saadessani tavata häntä.
Kommentit (3)
Hienoa että sait apua!
Minä myös nuorempana kohtasin yhden miehen ja juttelimme. Tämä halasi lohduttavasti ja lähti.
Se halaus auttoi koska olin huonossa tilassa.
Mä jotenkin huomaan, että ei riitä pieni lohtu. Jos tajuan jonkun välittävän minusta melkein suutun jos se jääkin siihen, että vähän vain välitetään... Pitäis olla kiitollinen siitä, että joku ylipäätään pitää minusta, mutta ei se riitä mihinkään. Melkein tekis mieli sillekin sanoa, että mitä sä edes juttelit mulle useammankin kerran, kun en merkinnyt enempää... :'( Mutta en halua olla ilkeä :'( Surullinen kyllä olen sitten vain :'(
ap
Vähän sama juttu. Rakastuin, mutta en halunnut rikkoa perhettä lapsilta, sillä mieheni on hyvä, emme vain enää "sykähdytä" toisiamme. Aikaa kulunut vuosi ja muuta en ole ajatellutkaan.