Jaksatko juosta yhteen pötköön kaksi kilometriä?

Päätin aloittaa taas lenkkeilyn, edellisestä kerrasta onkin vuosia kun on tullut oltua raskaana tässä välillä.

Hankin koiran tänä keväänä, oltuani sitä ennen 5v täysin sohvaperunana. Aluksi vain kävelin mutta pian teki mieli kokeilla hölkkääkin.

Tiedän, ettei tämä ole saavutus eikä mikään, mutta olen juuri juossut varmaan ekaa kertaa elämässäni 5km yhteen menoon ja olen siitä tosi innoissani ja ylpeä. =)

Aina välillä tulee lenkillä mieleen et olis kiva juosta, mut en jaksa kuin jonkun 100m kerrallaan. Kävelemään pystyn vaikka kuinka pitkän matkan. Lapsena juoksin aina joka paikkaan kun en malttanut kävellä.

Hävettää, etten jaksa juosta edes kahta kilometriä reippaalla vauhdilla, mutta ehkä se tästä...

Elvyttelin juoksuharrastusta tammikuussa ja nyt menee jo tuntikin - voisi mennä kauemminkin! Kiloja on karissut tällä juoksemisella ja ruokavaliolla -11!

Muutaman sadan metrin jälkeen ei enää henki kulje.

jospötkö on vaikka 10km pitkä, kyllä sillä matkalla jaksanen juoksuaskelia ottaa kahden kilometrin edestä.



Sori, oli pakko! ;)

Eilen aamulla kävin juoksemassa ja huomenna taas uudestaan.

Minäkin aloitin ekaa kertaa elämässäni juoksemisen reilu vuosi sitten, lisäten samalla kaikkea muutakin liikuntaa. En enää juokse säännöllisesti, mutta ehkä parin, kolmen viikon välein käyn juoksemassa n. 5-6 km. Lisäksi ratsastan, golfaan, jumppaan ja sauvakävelen, vähintään 3 kertaa viikossa tai tulee ihan huono olo.



Paino ei ole tippunut, mutta muuten olo on huikea :-)

Minäkin hengästyn 100 metrin jälkeen niin ettei vaan pysty jatkamaan! Ja samoin minäkin jaksan kävellä vaikka kuinka paljon.



En ole koskaan pystynyt juoksemaan paljon, pitäisikö siinä heti alkaa hengittämään nopeammin? Olisiko minulla se virhe, että yritän olla hengästymättä ja sitten en saa tarpeeksi happea?

Oikeasti juoksua-juoksua jaksan varmaan sata metriä, sitten alkaa vauhti hyytyä.

En ole varmaan ikinä juossut niin paljon kerralla. Alkaa keuhkoputkeen sattua niin pirusti, että on pakko lopettaa muutaman sadan metrin jälkeen.



On huono kuntokin, mutta silloinkin, kun oli hyvä, en juossut, koska se sattui niin paljon.

mutta normaalisti ehkä just tuon pari kilsaa.

Se vaatii aerobista, pitkäkestoista liikuntaa. Itse kuljin viime talven sisäpyöräilyssä (spinning) 3-4 kertaa viikossa ja luulen, että siinä syy, miksi juokseminenkin sujuu nykyään niin vaivatta! Minullakin oli ennen sama ongelma : hengästyin heti niin, että olin takahtua! Nyt väsyy ennemmin jalat kuin hengitys-ja verenkiertoelimistö. :) Eilen kävin eka kerran tälle kesää rullaluistelemassa ja olipa sekin eri tavalla vaivatonta, kun ei juurikaan hengästyttänyt (mitä nyt ylämäissä!) . Nautinnollista!



t. 8

Sitten opin juoksemaan ihan pienillä sipsuaskelilla, älkää heti yrittäkö juosta liian kovaa. Ihan kävelyvauhti riittää aluksi! Sitten jaksaa pitkäänkin ja pian huomaa, että hei, vauhtiahan voi jo lisätä! =)

Juostessa pätee sama kuin kävellessä; ei saa hengästyä niin ettei pysty puhumaan. Tosin annan kyllä itseni hengästyä enemmän, mutten nyt sentään niin että kuolema tulee. =D



T: Se, joka löhösi 5v ja sitten osti koiran.

Juoksen pari-kolme kertaa viikossa 4-5km lenkkejä ja pisimmillään olen juossut tänä keväänä 7,5km. Juokseminen on kiva tapa nollata pää.

niin jaksan. Kylmiltään (pari vuotta AINAKIN taukoa juoksemisessa) vetäisin joku aika sitten sellaisen 5km lenkin ja sekään ei vielä tuntunut kuolettavan pahalta. Pitäisi mennä taas ja taas ja taas.... niin sais joskus rapakunnosta rapa-osan pois :-)

esim. rankalla pururadalla ja jaksan kävellä vaikka 10 km kevyesti, mutta heti kun yritän alkaa juosta, mahaan rupeaa pistämään niin pirusti. Mistähän sekin johtuu? :(

Jo parista juoksuaskeleesta hengästyn niin että pakahdun. Ilmeisesti en hengitä olenkaan juostessa. Pitäisi mennä johonkin hengitys/juoksukouluun. Kävelen helposti 3-5xvk 10-15km reippaita lenkkejä tai pyöräilen 30-50km.

Torstaina juoksin viimeksi (n. 5 km).



Kaksi vuotta sitten aloitin lenkkeilyn uudestaan (teininä tuli urheiltua enemmän), sitä ennen en todellakaan olisi jaksanut.