Tylyt pakit ja muut vastaavat baari/deittailukokemukset

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on kommentoitu, kuinka pakit on kuviteltuja, jos on menty vain juttelemaan tavallisia asioita. Kyllä ainakin itse aloitan juttelun ihan tavallisista asioista (miten on ilta mennyt jne), kuin heti aloittaisin syvällisempien juttelun. Ehkä olen sitten vain epätavallinen.

Jos noin ajatellaan, niin kaikki jutustelu on siis aloitteen tekemistä? Kyllä mun mielestäni aloitteesta voidaan puhua vasta siinä tapauksessa, että on ehdotettu siirtymistä esim. toiseen baariin tai uutta tapaamista seuraavana päivänä tms.

Voi, kun voisin tähän ketjuun jotain kirjoittaa.

Nimimerkillä minua ei ole koskaan tultu iskemään (kaksi seurustelusuhdettani ovat alkaneet aloitteestani)

En tiedä soveltuuko tämä tarkalleen tähän ketjuun, sillä olin pakkien antaja, mutta silti törkein tapaus joka minulle on sattunut asiaan liittyen, joten menkööt:

Olin parin ystäväni kanssa baarissa, ja istuimme omassa pöydässämme. Eräs nuori mies tuli pyytämään minua tanssimaan, josta kieltäydyin kohteliaasti: "En mä kiitos nyt tule, kun mulla on tässä kavereiden kanssa juttu kesken", ja hymyilin normaalisti.

Mies lähti ilme värähtämättä pois viereiseen pöytään omien ystäviensä luo, mutta parin minuutin päästä alkoi koko pöydässä ivallinen naureskelu ja vilkuilu minua kohti siinä määrin, että päädyimme ystävieni kanssa vaihtamaan pöytää. Sulkeutumisajan lähestyessä poistuimme ystävieni kanssa tilaamaan taksia, ja sitä odotellessa minua lensi jokin päähän. Vieressäni maassa oli tyhjä oluttölkki, ja taaempana, kasvoillaan kummallinen virne, tämä sama mies jonka kutsusta olin kieltäytynyt.

Olin kerran nuorempana ystäväporukalla ravintolassa ja flirttailin erään ihanan komistuksen kanssa koko perjantai-illan. Mies oli entuudestaan tuttu yhdelle mukana olleista kavereistani. Loppuillasta halailtiin ja pusuteltiin poskille, muttei mitään sen vakavampaa. Lähdin lopulta kotiini yöksi perhoset mahanpohjassa melskaten ja mies meni omaansa.

Seuraavana iltana lähdettiin yhden tyttökaverin kanssa uudestaan ulos ja näin tämän saman tyypin nojailemassa baaritiskiin ja hän näytti katseellaan etsivän väkijoukosta jotain. Ilahduin hänet nähdessäni ja menin luokseen kysyen mielestäni leikkisästi "mitäs se sinä etsit kun nuin pää pyörii", johon hän tylysti "no en ainakaan tuollaista eti minä" luoden samalla päästä varpaisiin ulottuvan halveksuvan katseen minuun. Enpä voinut muuta kuin toivottaa sitten onnea etsintöihin ja käännyin kannoillani. Menin takaisin tyttökaverini luo ja kerroin tapahtuneesta. Tämä tyttö sitten kertoi minulle muutaman viikon päästä tapahtuneesta, että se minun ja tämän komistuksen yhteinen kaveri, joka oli ollut mukana tapaamisiltanamme, oli käynyt vähän "kertomassa totuuksia" minusta tälle miehelle tämän perjantai ja lauantai-illan välisenä aikana.

Koskaan en saanut selville, mitä ne "totuudet" olivat, mutta veikkaan, että yhteisen kaverin motiivit selvisivät kun hän muutaman kuukauden päästä tapahtuneesta keräsi kaiken rohkeutensa ja kertoi olevansa ihastunut minuun. Ei ole varmaan yllätys, että en lämmennyt ja on entinen kaveri nykyään. Ärsyttää vieläkin kun tämä tapaus. Se saatanan hobitin näköinen hottentotti kävi omine lupineen ryssimässä potentiaalisen vuosisadan rakkaustarinan. Noei :) mutta ärsyttää silti, olisi ollut ihanaa saada edes pieni lomaromanssi sen tumman ja pitkän komistuksen kanssa..

Tarinan opetus on se, että en ainakaan itse usko enää vilpittömästi jos joku kaveri tai tuttu tulee meuhkaamaan jostakin henkilöstä, että "sekin on sellainen ja sellainen..."

Nykyään otan itse selvää millaisia ihmiset on, koska minullekin kävi näin.

Nainen sanoi, ettei ole kiinnostunut minusta, koska en ole uskovainen

Musta aloitteen tekemistä on muukin, kuin suora ehdotusten tekeminen. Sitä paitsi, jos mies on mukavan oloinen, voin hyvinkin lähteä toiseen baariin, mutta enpä lähtisi jos joku tulisi moista ehdottamaan ihan tyhjästä. Tavallisessa juttelussa nimenomaan katsotaan, ollaanko yhtään samalla aaltopituudella.

Mies tilasi juomat itselleen ja "kauniille daamille". Kun saimme juomat, hän totesi, ettei ole varaa maksaa. Eli minä maksoin, kun olin liian kiltti.

Te, ketkä koette, että vain suoraan ehdotukseen kielteisesti vastaaminen on pakkien saamista, niin antakaa esimerkkejä omasta elämästänne. Ei mulle ainakaan miehet ole tulleet suoraan mitään ehdottelemaan, vaan lähinnä tekemään baarissa "mikä meininki" -tyyppisiä heittoja...

Vierailija kirjoitti:

Te, ketkä koette, että vain suoraan ehdotukseen kielteisesti vastaaminen on pakkien saamista, niin antakaa esimerkkejä omasta elämästänne. Ei mulle ainakaan miehet ole tulleet suoraan mitään ehdottelemaan, vaan lähinnä tekemään baarissa "mikä meininki" -tyyppisiä heittoja...

tää kiinnostaa muakin!

Eikö pakit oo aina tylyt niiden saajasta käsin katsottuna? Vai onko joku kokenut kivat pakit?

Menin yökylään miehen luo, jonka olin tavannut pari kertaa aiemmin, hän itse kutsui minut. Katsoimme elokuvaa ja kun se loppui, vihjasin että väsyttää jo ja voisi mennä nukkumaan. Mies sanoi, että ok mene vain. Kävin sitten hammaspesulla ja kun tulin mies oli puhelimella. En ole varma, mutta näytti kuin olisi ollut tinderissä. Kävin vielä kysymässä aikooko hän tulla pian nukkumaan ja sanoi vain, ettei vielä tule. En tiedä mihin aikaan sitten vihdoin tuli nukkumaan mutta kyllä oli tyhmä olo.

Vierailija kirjoitti:

Eikö pakit oo aina tylyt niiden saajasta käsin katsottuna? Vai onko joku kokenut kivat pakit?

Ei ole. Minusta on ihanaa saada "Kiva jos oot kiinnostunut, mutta mä en valitettavasti ole" tai "Ei kiitos"+hymy-tyylisiä pakkeja. On tullut saatua sen verran törkeitäkin! Kohteliaat ihmiset ovat ihania :)

Luin tylypahkan deittailukokemukset tms. No kai se hairy potter on tullut koettua.

Olin ollut pitkään yksin, ja kavereiden kanssa lähdettiin viettämään iltaa. Baarissa tapasin ihan mukavan pojan, ja jostain kumman syystä päädyttiin mun luokse. Yleensä en tuntemattomien kanssa tee mitään, mutta lähenevä joulu sai minut kaipaamaan läheisyyttä..

Heti päästyämme minun luokseni mies alkoi käyttäytymään _todella_ kusipäisesti. Nauroi minulle (kun näki puolialasti), heitti läppää ulkonäöstäni ja antoi suoralta kädeltä pakit. Nousi sängystä ja soitti ystävälleen (joka oli siellä baarissa myös), että hän tulee sinne nyt panemaan (tyttö siis tämä kaveri). Seuraavaksi soitti taksin, ja kysyi osoitettani. Annoin tietysti väärän osoitteen, heitin miehen tavarat pakkaseen, ja kun mies meni niitä hakemaan, suljin oven perässä ja muserruin. Sen verran pahaa teki.

Ensinnäkin; olen ihan normaali. Olen hoikka, ja ihan nätti. En ole mikään petolinnunpersereikä, joka meikit pestyään näyttää kuolemalta. Eikä minua ikinä ole kohdeltu noin. Ei ikinä. Ja se oli viimeinen kerta kun baarista tapasin ketään..

Nimimerkki, nykyään onnellisesti naimisissa, kahden lapsen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Eikö pakit oo aina tylyt niiden saajasta käsin katsottuna? Vai onko joku kokenut kivat pakit?

Ei ole, menin iskemään komeaa miestä baarissa ja hän katsoi minua päästä varpaisiin hymyillen, näytti vasenta nimetöntään ja sanoi että on todella imarreltu, mutta hänellä on vaimo ja lapsi kotona. :) Jutusteltiin sitten niitä näitä ja lähdin matkoihini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö pakit oo aina tylyt niiden saajasta käsin katsottuna? Vai onko joku kokenut kivat pakit?

Ei ole, menin iskemään komeaa miestä baarissa ja hän katsoi minua päästä varpaisiin hymyillen, näytti vasenta nimetöntään ja sanoi että on todella imarreltu, mutta hänellä on vaimo ja lapsi kotona. :) Jutusteltiin sitten niitä näitä ja lähdin matkoihini.

Ihana! :D

Ei nyt niinkään pakit mutta sinnepäin:

Olin toisen naishenkilön kanssa kapakassa, ja seuraamme liittyi kolmas. Sitten tuli neljäs henkilö, joka oli mies. Tämä kolmas nainen sitten esitteli tuon miehen meille, ensin seurassani ensin olleelle naiselle. Mies ja hän kättelivät. Sitten miehelle esiteltiin minut. Nostin kättäni, mutta mies ei kätellytkään minua, vaan sanoi: "En uskalla."

Tästä on muutama vuosi, mutta mietin vieläkin että miksi.

Ei tarvitse mainita itseänne "puolustelevina tekijöinä" että olette normaalin näköisiä, ette lihavia tai rumia, sillä jonkun häpeällinen käytös on ihan yhtä häpeällistä vaikka toisena osapuolena olisi 200kg, ruma ja epänormaalin näköinen henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on kommentoitu, kuinka pakit on kuviteltuja, jos on menty vain juttelemaan tavallisia asioita. Kyllä ainakin itse aloitan juttelun ihan tavallisista asioista (miten on ilta mennyt jne), kuin heti aloittaisin syvällisempien juttelun. Ehkä olen sitten vain epätavallinen.

Kuka muka oikeasti aloittaa keskustelun toisen kanssa seuraavaan tyyliin:

"Moi, etsin seurustelukumppania ja ajattelin tulla juttelemaan, koska näytit hyvältä ja vaikutat kivalta"

"Oon täällä löytääkseni tulevan aviomieheni/naiseni, tutustutaanko?"

Mä taidan olla tällainen tapaus:D Sosiaaliset taidot jäi opettelematta lapsena kiitos koulukiusaamisen, niin jostain piti lähteä liikkeelle. En itse esim. vielä 30v. tajunnut, että miksi tuo olisi outoa. 

Menin vähän päälle parikymppisenä kaverin synttäreille, jonne tuli entuudestaan tuntemattomia kaverin miespuolisia ystäviä. En ollut siellä etsimässä miestä, mutta kaverini oli ilmeisesti vihjannut noille miehille, että olen sinkku. Jossain vaiheessa sitten huomasin kun he mittailivat minua päästä varpaisiin ja toinen lopulta sanoi: vähän liian mummomainen. Kumpikaan ei siis sitten vaihtanut sanaakaan kanssani, itse olisi ollut kiva tutustua kaverin kavereihin ihan muuten vaan, mutta ilmeisesti olin sitten kaveriksikin liian mummo. Tulkitsin sen niin, että en ollut pukeutunut tarpeeksi paljastavasti.

Vähän huono idea ehkä, mutta olin ajoittain eräällä työpaikalla töissä, jossa oli mukavan tuntuinen mies ja ajattelin että kysyn jos  hän lähtisi kahville. En tiennyt menenkö enää töihin tuohon paikkaan, joten rohkaisin itseni ja etsin yhteystiedot. Sain ihan kohteliaan ei kiitos -vastauksen, mutta olipa kiva mennä sinne sitten vielä töihin, kun hän oli kertonut asiasta jollekin, joka oli kertonut asiasta jollekin jne. Eli varmaan kaikki tiesi tuosta ja sain kuulla siitä v*ttuilua todella paljon, koska valitettavasti mies oli siis varattu. Ei kuitenkaan sormusta tms. eikä koskaan maininnut asiaa.