Sinkut! Milloin viimeksi olit treffeillä? nautitko yksinolosta?

En ikinä, t: N41v.

Olen 33 enkä ole koskaan käynyt treffeillä. Ajatuskin tuntuu vieraalta. Hengata nyt kahvilassa jonkun randomin kanssa ja yrittää selvittää voisiko tämän tyypin kanssa hengata enemmänkin ja samalla tietty pitäisi yrittää hirveästi markkinoida itseään (ellei se treffikumppani nyt ole suoranaisesti vastenmielinen).

En vaan ole niin sosiaalinen, että musta olisi kiva viettää aikaa kenen kanssa tahansa. Mieluummin olen yksin kuin huonossa/vaivaannuttavassa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

En ole enää sinkku, mutta aiemmin olin 3v sinkkuna. Nautin niin yksinolosta kuin treffeillä käymisestäkin, tottakai - 20v naimisissaolon jälkeen. 😉 Sinkkuna kävin koko ajan treffeillä, vaikka en etsinyt parisuhdetta. Kerroin sen deitti-profiilissani, kuten myös sen että kertapanotkaan ei kelpaa. Hyviä tarjokkaita oli pilvin pimein. 😂 Osan kanssa tapailin parikin kuukautta, osan kanssa vain muutamat treffit. Fiksuja kivoja miehiä, osan kanssa ystävyys jatkuu edelleen.

Sitten, viime syyskuussa tällaiset viattomat 'en etsi parisuhdetta'-treffit muuttuivatkin muutaman tunnin juttelun jälkeen vakavaksi suhteeksi. Sielunkumppani oli löytynyt puolivahingossa. Kosintaan vastasin myöntävästi 10 päivän tuttavuuden jälkeen. Häät on lähivuosina, kiire ei ole, olemme molemmat varmoja että näin 45v:nä meillä on vielä pitkä yhteinen elämä. ❤

Voitko täsmentää, miten sen sielunkumppanin määrittelit, kun jo muutamassa tunnissa niin päätit, ja menit kihloihin 10:ssä päivässä? Olithan jo näemmä tavannut hyviä tarjokkaita paljon. Mikä tässä oli niin erityistä verrattuna muihin?

Minäkään en ole ikinä ollut treffeillä. Yksinäistä on, mutta olen jo tottunut olemaan vain omassa seurassani. Kai sitä pitäisi ruveta crazy cat ladyksi, olisipa edes jotain seuraa, ujokin kun olen.

N24

2013 pyydettiin viimeksi ja onneksi nautin yksinolosta. 

Vierailija kirjoitti:

Huomenna olisi mutta peruutin. Ei siitä kuitenkaan mitään tule. En kestä enää sitä että ollaan vain kavereita. Kun ei sitten olla sitäkään.

Mun treffikumppani perui huomisen tapaamisen... oletkohan se sinä... En jaksanut ees erityisemmin pettyä kun ei ollut mitään odotuksiakaan. Tuntuu ettei siitä mitään kuitenkaan ois tullut, kuten ei aikaisemmistakaan yrityksistä. Käy just noin niinkuin sanoitkin. Hukkaan heitettyä aikaa. On tästä pariutumisesta tullut vaikeaa... en jaksa edes yrittää kiinnostua kiinnostumaan.

Käyttekö te treffeillä tuntemattomien kanssa? Siis esim. Tinderissä tavattujen kanssa. Mä en enää kykene, tuntuu niin kiusalliselta mennä tapaamaan joku ja kartoittamaan, voisiko meistä tulla jotain. Mieluummin tapaisin jonkun jossain muuten vain, ja sitten voitaisiin mennä treffeille jatkamaan juttua.