Sinkut! Milloin viimeksi olit treffeillä? nautitko yksinolosta?

Siitä taitaa olla noin vuosi, kun viimeksi kävin treffeillä. Nautin yksinolosta, mutta kaipaan kyllä sitä ihastumisen kutkuttavaa tunnetta... 

Ei ole pitkään aikaan tullut sellaista oikein sykähdyttävää henkilöä vastaan. Toisaalta en ole kovin aktiivisesti sellaista etsinytkään. 

Saatan käydä treffeillä parikin kertaa viikossa. Se on mielestäni aivan liikaa, mutta en osaa sanoa kauniille naisille ei. Välillä yritän keksiä tekosyitä, miksi en ehtisi lähteä treffeille. Varsinkin, jos vaikuttaa siltä, ettei meillä tulisi olemaan paljon yhteistä. Osa alkaa treffien jälkeen tekstailla ja haluaa uusille treffeille. Pitäisi varmaan lopettaa tinderin käyttäminen, kun olen saattanut itseni tällaiseen tilanteeseen. Olen uskaltautunut treffailemaan vasta hiljattain, kun olen alkanut kaipaamaan parisuhdetta. Olen aidosti todella yllättynyt siitä, että sen etsiminen vaatii näinkin paljon vaivaa. Viihdyn kyllä myös yksin, ja ahdistun todella helposti suhteessa. Olen iloinen siitä, että naiset haluavat lähteä kanssani ulos, vaikka välillä kyllä ihmettelen miksi.

Syksyllä, ehkä syyskuussa. Jos niitä nyt voi treffeiksi sanoa. Yksin on mukavaa, en jaksa käydä treffeillä.

En ole koskaan ollut treffeillä. Ajatus treffeistä ei ole koskaan tuntunut omalta. Siis se, että mennään jonnekin tai tehdään jotain sillä oletuksella, että voitaisiin olla toisistamme kiinnostuneita ja meille voisi syntyä parisuhde. En kaipaa parisuhdetta, joten treffeillä käyminen tuntuisi toisen osapuolen huijaamiselta. Olen aina tykännyt elää yksin ja jatkan sitä niin kauan kuin se tuntuu parisuhde-eloa mieluisammalta vaihtoehdolta :) -N34

Huvittavasti saa alapeukkuja nämä sinkkuutta kehuvat kommentit :D

Siitä on jo vuosia, ja enää en treffeille aio mennäkään. Nautin yksinolosta, juuri nytkin.

Tosin eihän se täysin yksinoloa ole, jos palstailee. Toisaalta tuskin palstailisin jos ulkoiset puitteet olisivat kuten tahtoisin. Voisin olla tekemässä muutakin, mutta seuraavaksi kokkaamaan..

Sinkkumies

2009 maaliskuussa taisin käydä yksillä. Viihdyn tosi hyvin yksin, en halua kotiini ketään. Kavereita tapaan kodin ulkopuolella. Kaipaan elämääni tärkeintä toista ihmistä, mutta ei hajuakaan kuka se voisi olla ja missä lymyilee.

N37

En luultavasti (?) käy treffeillä, mutta saatan kyllä tehdä jotain kivaa (esim. mennä konserttiin, juoda olutta tai viiniä, matkustella, katsoa elokuvia, kokkailla, jutella koko yö, valokuvata luontoa, käydä museossa, jne) miespuolisten kavereiden kanssa joita kohtaan minulla saattaa olla tunteita. En pidä treffien käsitteestä, enkä ole seurustelevaa tyyppiä, joten en halua luokitella tapaamisiamme treffeiksi, koska ne eivät tule omalta puoleltani johtamaan mihinkään muuhun kuin ystävyyteen. Jos olisin treffeillä, ahdistuisin heti. On helpompaa vain tavata miehiä rennosti kaverimielessä, silloin ei ole turhia odotuksia eikä miehelle tule pettymyksiä. Joskus kylläkin tykkään flirttailla erittäin hienovaraisesti, jos tunnen johonkin vapaana olevaan miespuoliseen kaveriini vetoa, mutta se on kaiketi väärin, koska en halua mitään muuta. Rakastan yksin elämistä niin paljon, etten ole siitä vielä valmis luopumaan. Olen elänyt sinkkuna nyt yli 15 vuotta, joten olen jo niin tottunut yksinelon luksukseen, että parisuhde ja deittailu tuntuu pikemminkin rasitteelta, jota en halua riesakseni.

Olen ollut 3 vuotta sinkkuna ja treffaillut lukemattomia miehiä koko sinkkuajan melko aktiivisesti. Varmaan itsessänikin on jotain vikaa, kun tuntuu, ettei millään jutuista ole oikein nähtävää tulevaisuutta. Toisaalta nautin valtavasti uusiin ihmisiin tutustumisesta ja treffeillä käymisestä, sinkkunakin olen viihtynyt oikein hyvin.

Oikeastaan vasta nyt ihan viime kuukausina olen alkanut kaivata parisuhdetta ja treffeihin onkin tullut enemmän sellainen hakufiilis. Viimeksi olin treffeillä keskiviikkona.

Vuosi sitten oli viimeiset treffini. Tämä oli aktiivisen tinderi ja muiden sovelluksen käytön tulos. Todella paljon turhaa aikaa käytin.

Sen jälkeen ei ole kiinnostanut. Niin mulkeroita naisia kohtasin. Hyviä naisia ei vain ole vapaana.

Itsestäni pariutuminen ei ole kiinni sillä minulla on kaikki ominaisuudet mitä nainen voi vaatia. Ellei itse ole timanttisella kropalla varustettu naislentokapteeni joka on 100% lojaali.

Odotankin seuraavaa kierrosta kun naiset huomaavat 30 vuoden jälkeen että hups rivät olekkaan enää kaikkien miehien ihanne naisia.

Terv mies, 28v

Suhteen päättymisestä 8kk.vikat treffit marraskuussa. Poliisimies, joja haisi öljyltä ja ei panostanut laittautumiseen yhtään. Kirsikkana kakun päällä halusi että vedän hänen nänneistään (kyllä, etehdyin vastaamaan suudelmaan), jolloin hän alkoi vikisemään. Oli naurussa pidättelemistä. Tämän jälkeen lopetin lyhyen urani Kinderissä ja poistin sen kokonaan.

En vain syty kenestäkään. Mahdollisuus että ihana mies löytyisi tinderistä..

En ole enää sinkku, mutta aiemmin olin 3v sinkkuna. Nautin niin yksinolosta kuin treffeillä käymisestäkin, tottakai - 20v naimisissaolon jälkeen. 😉 Sinkkuna kävin koko ajan treffeillä, vaikka en etsinyt parisuhdetta. Kerroin sen deitti-profiilissani, kuten myös sen että kertapanotkaan ei kelpaa. Hyviä tarjokkaita oli pilvin pimein. 😂 Osan kanssa tapailin parikin kuukautta, osan kanssa vain muutamat treffit. Fiksuja kivoja miehiä, osan kanssa ystävyys jatkuu edelleen.

Sitten, viime syyskuussa tällaiset viattomat 'en etsi parisuhdetta'-treffit muuttuivatkin muutaman tunnin juttelun jälkeen vakavaksi suhteeksi. Sielunkumppani oli löytynyt puolivahingossa. Kosintaan vastasin myöntävästi 10 päivän tuttavuuden jälkeen. Häät on lähivuosina, kiire ei ole, olemme molemmat varmoja että näin 45v:nä meillä on vielä pitkä yhteinen elämä. ❤

Huomenna olisi mutta peruutin. Ei siitä kuitenkaan mitään tule. En kestä enää sitä että ollaan vain kavereita. Kun ei sitten olla sitäkään.

En ole koskaan ollut treffeillä tai muilla vastaavilla sovituilla tapaamisella vastakkaisen sukupuolen kanssa, edes kaveripohjalta.

Nautin yksinolosta. Haluaisin joskus maistaa toisenlaistakin elämää, mutta haluan tulevaisuudessakin olla enimmäkseen yksin, joten en tiedä olisiko sellaiseen elämään tutustuminen vain toisen hyväksikäyttöä ja harhaanjohtamista. En halua olla epärehellinen, mutten myöskään jaksaisi "selittää" tätä asiaa muille.

N 25

Joulukuussa 2014. Silloin tapasin erään jonka kanssa nähtiin viime kesän loppuun asti seksisuhteen merkeissä. Minä sitten lopulta vaan kyllästyin ja lopetin suhteen. 

Kyllä tämä yksinolo on ihan ok. En ole vielä koskaan ollut oikeassa parisuhteessa ja olen jo seitsemän vuotta asunut omillani, tottunut itsenäiseen elämäntyyliin. 

Joskus oisi toki kiva jos olisi joku jonka kanssa jakaa niitä elämän hienoja kokemuksia ja jutella arkipäiväsiä asioita kun kotiin tulee, mutta no. Toisaalta tää on ihan jees näinkin. Kaikkeen tottuu, ehkä liiankin hyvin. 

N25

Elokuussa 2007 pyysin yhtä miestä ulos ja hän kävi kanssani kerran kahvilla.

Sen jälkeen olen saanut vain kieltäviä vastauksia. Ja miehet eivät ole ulos pyytäneet.

En viihdy yksin enkä varsinkaan tykkää asua yksin. Mutta koko ajan törmää asenteisiin, että kauan sinkkuna olleet kannattaa kiertää kaukaa, koska ovat niin kaavoihinsa kangistuneita ja nipottavat varmasti maitopurkinkin siirtämisestä jääkaapissa... Harmittaa nuo puheet, koska omalla kohdallani totuus on aivan toinen, mutta kukaan ei anna mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Saatan käydä treffeillä parikin kertaa viikossa. Se on mielestäni aivan liikaa, mutta en osaa sanoa kauniille naisille ei. Välillä yritän keksiä tekosyitä, miksi en ehtisi lähteä treffeille. Varsinkin, jos vaikuttaa siltä, ettei meillä tulisi olemaan paljon yhteistä. Osa alkaa treffien jälkeen tekstailla ja haluaa uusille treffeille. Pitäisi varmaan lopettaa tinderin käyttäminen, kun olen saattanut itseni tällaiseen tilanteeseen. Olen uskaltautunut treffailemaan vasta hiljattain, kun olen alkanut kaipaamaan parisuhdetta. Olen aidosti todella yllättynyt siitä, että sen etsiminen vaatii näinkin paljon vaivaa. Viihdyn kyllä myös yksin, ja ahdistun todella helposti suhteessa. Olen iloinen siitä, että naiset haluavat lähteä kanssani ulos, vaikka välillä kyllä ihmettelen miksi.

Mistä alapeukut? Teenkö väärin, kun treffailen useita ihmisiä samaan aikaan? Mistään vakavasta ei kuitenkaan ole kyse. 

En nauti. Olin viimeks joskus ehkä 2 tai 3 vuotta sitten kesällä. Jäi niin huono fiilis siitä treffeistä, etten oo uskaltanut enää uudestaan kokeilla.

Kai se on yritettävä treffeille päässä. Kesällä olin 4 treffeillä joista kaksi oisi halunnut jatkaa mutta itse en ollut kiinnostunut (liian suuri ikäero ja toisella oli riippuvuuksia). Sitten ne kaksi joista olin itse kiinnostunut ei ollu musta (ei halunneet seurustella ilmeisesti näkeminen ilman sitoumuksia oisi käynyt). En itse sellaista halua. N41v

Taisin olla treffeillä viimeksi noin vuonna 1999. Nautin yksinolosta.