Millainen asunto myydään ekassa näytössä?
Minkälainen asunto myydään ensimmäisessä näytössä? Tiedätkö sellaisia ja mitä ominaisuuksia asunto sisälsi, jonka luulet vaikuttaneen myyntiin? Oliko omasi vai kaverin? Oma asunto menossa myyntiin ja asia ajankohtainen. Kiinnostaisi kuulla kokemuksia.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Hinta ei välttämättä ole juttu. Edellisessä yhtiössämme myytiin välillä asuntoja ensimmäisellä näytöllä hävyttömään hintaan. Kyseessä oli haluttu ja hyvin hoidettu yhtiö. Näistä nopeasti kaupaksi menevistä asunnoista oli esteetön merinäköala ja yhtiöstä myytiin 1-2 asuntoa vuodessa, eli harvoin tarjolla. Pääsääntö oli sellainen, että kun lapsiperhe lähtee, niin eläkeläispariskunta tulee tilalle. Olivat ehkä myyneet omakotitalon jostain kehyskunnasta ja joutuivat maksamaan vielä välirahaa.
Hävyttömään hintaan verrattuna mihin? Ns. kovakin hinta voi olla sille asunnolle edullinen, ja tuossa tapauksessa saattui hyvin ollakin, kun oli kyseessä haluttu yhtiö ja merinäköala jne.
Jos on ihan tavis asunto, eikä ole sitä merinäköalaa tai muuta vastaavaa tuomasta sitä extrasäväystä, niin kannattaa panostaa ihan perusasioihin. Tutki markkinoita, jotta osaat olla realistinen hintapyynnön suhteen. Asunnon kunto: Joko remppakohde (jolloin se näkyy myös hinnassa) tai sitten siisti ja laadukas muuttovalmis. Muuttovalmiissa tärkeintä on vaaleahko, neutraali (koko valkoinen ei ole neutraali!) sisustus. Ei mitään persoonallisia "ihkuja" ratkaisuja, ei liian kalliita materiaaleja tyyliin keittiöntasot marmoria. Kuitenkin sellainen keskihintainen taso, vältä halvimpia laminaatteja ja muovimattoja yms. Kaiken täytyy olla puhdasta ja siistiä, ei rikkinäisiä ja repsottavia juttuja missään, ja kodikkaan lämmintä. Jos ei ole syntynyt sisustussilmän kanssa, niin ohjenuorana on, että vältä kovia kontrasteja niin materiaaleissa kuin väreissä. Mitä pienempi asunto, sen vähemmän eri materiaaleja (ja eri värejä). Esim. ei eri lattiamateriaalia joka huoneeseen, tai keittiöön kolmea eri pöytätasomateriaalia jne. Valkoinen raikastaa ja poistaa tunkkaista ilmettä, mutta kokovalkoinen on useampien ostajaehdokkaiden makuun liian kliininen. Sitten kuvat. Kuvien täytyy olla realistisia, jos tarkoituksena on myydä asunto, eikä vain juoksuttaa katsojia näytössä. Ei tuhatta "tunnelmakuvaa" yksityiskohdista, kuten tulppaanikimpusta tai saunan löylykauhasta tai siitä hienosta lipastosta ja sen päällä olevista koriste-esineistä. Ostajaa vain raivostuttaa kuvien blogimaisuus, niistä ei saa hyvää yleiskuvaa asunnosta. Koeta saada hyviä yleiskuvia joka huoneesta. Ei kuitenkaan tarvita useaa kuvaa yhdestä ja samasta huoneesta. Pohjakuva on ehdoton. Näillä eväillä ei varmasti tarvitse ainakaan kasvukeskuksissa asuntoa kauaa myydä, sitten on tietysti hankalampaa, jos asunto on jossain sellaisella paikkakunnalla, missä ei ole tulevaisuudennäkymiä.
Meidän rintamamiestalo oli haja-asutusalueella, ja remontti oli pikkuisen kesken. Hinta oli kuitenkin kohdallaan, ja meni eka näytössä. Oltiin itse sitä maalattu ja tapetoitu, ja ylipäätään siistitty siitä kun se itse ostettiin, vielä halvemmalla. Ei se mikään hieno ollut edelleenkään, mutta hinta oli oikea. Oltiin vastaavien myynti-ilmoituksia katseltu jonkin aikaa, ja meillä oli hyvä kuva siitä, mitä siitä on joku valmis maksamaan. Ei tingitty yhtään, vaikka toinen pari taisi luulla että se kuuluu ilman muuta asiaan. Toinen pari ilmoitti heti että he maksaa pyynnin, ja käsirahakuitti kirjoitettiin saman tien keittiön pöydän ääressä ruutupaperille.
Ylihinnoittelu ei kannata. Talot on vähän kuin debytantit, ensiesiintyminen kerää eniten huomiota. Moni ostaja haravoi tarjonnan joka päivä, ja hänellä on joku hintahaarukka missä hän liikkuu. Tosiostajalla alkaa olla jo aika tarkka tieto siitä, mitä milläkin hinnalla saa. Kun hän huomaa että uusi häntä kiinnostava kohde on tullut tarjolle, hän katsoo että onko hintahaarukassa.
Jos hinta on hyvä, hän lähtee heti liikkeelle, ja jos näkee että on hyvä kohde hyvään hintaan, päätös syntyy heti. Tosiostaja on ehtinyt jäädä nuolemaan näppejään jo pari kertaa koska on jäänyt epäröimään, joten toimii nyt ripeästi.
Jos hinta on ehkä kova siihen nähden mitä tarjotaan, hän ruksii sen yli ja tilaisuus on menetetty. Taas sen hintaista etsivät tulevat paikalle ja pettyvät.
Kun puolen vuoden jälkeen alennatte hintaa, se ei enää auta, koska kaikki ovat jo nähneet että jostain syystä juuri teidän kohde vain roikkuu listoilla, eli siinä täytyy olla jotain vikaa. Ihminen on niin varovainen, ettei koske sellaiseen mikä ei ole muillekaan kelvannut, ajattelee että joku tietää jotain mitä minä en tiedä.
Lopulta myytte ihan alihintaan, ja paikalle tulee adiantunteva ostaja, joka näkee ettei ole mitään vikaa, ja tekee hyvät kaupat, ja myy myöhemmin kalliimmalla.
Jos mä meen kattoon kerrostalosta asuntoa, ensin luen alhaalta minkänimistä porukkaa siellä asuu, joskus on tullu käännyttyä siinä kohtaa jo pois, vaikka asunto ihan kivalta kuvissa näyttikin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkienhan tuo pitäisi tietää.
Hinta-/Laatusuhde kohdillaan, siinä se.
Jos asunto on epäsiisti, täynnä romua tai jos kuvat netissä ovat olleet huonot ei sitä viitsi kukaan edes tulla katsomaan.
Ei, ainakin pk-seudulla tämä tulee vasta toisena. Sijainti, sijainti ja sijainti. Kunnon voi aina huomioida hinnassa, asunnot ovat niin kalliita täällä että edullinen ja vähemmän laitettu voi olla jopa valtti sekin.
Helssinginkeskustan lähellä, kaksio, pieni ja vuokrlaisen paskoma, mutta yhtiössä isot rempat tehty ja yhtiöllä liikehuoneistoja pohjakerroksessa.
Meni heti ja kymmenessä vuodessa hinta nousi 150%.
Sijainti.
Hyvät myyntikuvat.
Onnistuneesti tehty remontti.
Toimiva pohjaratkaisu.
Järkevä hintapyynti.
Näin sanoi meidän asunnon ostanut kun kysyimme mikä sai tekemään pyyntihinnan mukaisen tarjouksen heti ekalta näytöltä.
Tarjouksia tuli heti useita. Ensimmäinen yksityinen näyttö oli sovittuna tunti siitä kun asunnon myynti ilmoitus meni nettiin.
Ja liian halvalla ei mennyt. Remonteista ym huolimatta teimme asuntokaupalla voittoa.
Hinta ei välttämättä ole juttu. Edellisessä yhtiössämme myytiin välillä asuntoja ensimmäisellä näytöllä hävyttömään hintaan. Kyseessä oli haluttu ja hyvin hoidettu yhtiö. Näistä nopeasti kaupaksi menevistä asunnoista oli esteetön merinäköala ja yhtiöstä myytiin 1-2 asuntoa vuodessa, eli harvoin tarjolla. Pääsääntö oli sellainen, että kun lapsiperhe lähtee, niin eläkeläispariskunta tulee tilalle. Olivat ehkä myyneet omakotitalon jostain kehyskunnasta ja joutuivat maksamaan vielä välirahaa.