Lue keskustelun säännöt.
Kollega elää jotakin ihme luokkasotaa
11.02.2017 |
Mitä ihmettä tässä tekisi, että välit säilyisivät? Ollaan asiantuntijatehtävissä kollegan kanssa. Hän tekee tosi kovan hajuraon "herran ja rahvaan" välillä ja laskee meidät rahvaaseen. Hänen mukaansa johtajamme on riistävä mulkku, mikä ei pidä paikkaansa. Johtajamme on vähän epäkäytännöllinen, mutta fiksu ja kuunteleva tohtori, joka pärjää hyvin virassaan. Ei täydellinen, mutta ihan hyvä.
Henkilöstöpäällikkö on myös kuulemma "lahtari", joka on päässyt duuniinsa epäilyttävin keinoin. No kun ei ole. Onhan hän paikoin tiukka ja "takes no bullshit", mutta kuitenkin ihmisläheinen ja jopa vähän anarkistinen. Hyvällä tavalla.
Nämä olivat vainpari esimerkkiä. Jos nauran vaikka oman tiiminvetäjäni kanssa, kollegani epäilee perseennuolentaa, vaikka kyse olisi vain oikeasti hauskasta jutusta. Lisäksi haluaisin tulla toimeen kaikkien kanssa.
Ideoita, miten ilmaisen työkaverilleni, että hänen ajatuksensa eivät ehkä ole ihan kohdallaan. Hän on muuten fiksu ja hyvä työssään, mutta tämä asenne on kyllä niin uskimaton, että hirvittää. Selvennykseksi, että olemme kumpikin sukumme ekoja akateemisia, mutta niin on johtaja ja henkilöstöpäällikkökin (joskus tämäkin tuli ilmi).
Kommentit (23)
Minä erehdyin joskus edellisessä työpaikassani puolustamaan pomoamme, ettei ylimmästä johdosta tulevat päätökset oli pomomme vika. Hänen on vain pakko pistää niitä käytäntöön tai saisi itse potkut. Enää en samaa virhettä tee vaan nyökyttelen hiljaa sanomatta asiaan juuta enkä jaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseenalaista hänen oma motivaationsa.
Kysy suoraan, onko hän jotenkin väsynyt työhänsä ja alaan, ja sano suoraan että jos ala väsyttää niin paljon, niin kannattasko miettiä jotain vähän helpompaa ja vähemmän kuormittavaa.. Ihan silleen nätisti hymyillen vaan.
Tiedän tasan tarkkaan mitä ajat takaa, kun itsellänikin on muutama vastaavanlainen kolleega. On hiton ärsyttävää tehdä yhdessä töitä, kun kaikki on firmassa väärinpäin, ja vähääkään pomon titteliä osaavat ovat epäpäteviä perseennuolijoita, riistäjiä ja ties vaikka mitä. Koita siinä sitten itse olla motivoitunut ja viihdy työpaikalla, kun toinen vinkuu vieressä kun pistetty sika
Kerro kollegallesi että todellinen vastustaja on islam ja muslimit ja se sota käydään nettifoorumeilla, niin ei tarvi nousta tuolista barrikadeillle pakkaseen.
En tiedä miten vanhoja olette mutta oletan 30v tai vähän alle tai yli. Itse kysyisin että käyttääkö joku tosiaan nykyään arkikielessä lahtari-sanaa. Omasta nuoruudesta jäi mieleen että noita sanoja on käytetty jo ennen syntymääni eli 60-luvulla tai aiemmin ja lähinnä punaisimpien kommunistien toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Hän on Marxinsa lukenut ja sisäistänyt. Suosittelen sinullekin.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävä on taas niin akateeminen, ettei muut oikein edes ihmisiä olekaan ja kaikista mainitaan aina päälimmäiseksi se, mitä maistereita tms. ovat. Hoh hoijaa.
Varmaan jotain auktoriteettikammoa? Kollegasi kannattaisi perustaa oma yritys, siitä voisi vinkata hänelle. Isommassa organisaatiossa työskentely vaatii tosi hyviä sosiaalisia taitoja ja kykyä tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Sitä kollegallasi ei selvästikään ole. Kaikille ei vaan sovi tuollainen työyhteisössä työskentely.
Ja kuten tuossa jo joku toikin esille, varmaan taustalla on myös työssä jaksamisen ongelmia. Työ voi tuntua liian vaativalta, ja se henkilöityy sitten esimieheen.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samoja kokemuksia perheeni kanssa keskusteluista. Olen lähtöisin moniongelmaisesta perheestä, jossa äiti oli aikoinaan lopettanut koulut kesken, tehnyt nuorena putkeen kolme lasta ja jäänyt vanhempainlomarahojen päätyttyä elelemään sossun tuilla ja isä puolestaan hankki elantonsa vuorotellen rakennusmiehen palkalla ja vuorotellen työttömyyskorvauksilla sen mukaan, miten pystyi ryyppyreissuiltaan töitä tekemään. Siitä huolimatta, että kumpikin on yhteiskunnassa ollut ikänsä saamapuolella, he marisevat, kuinka herrat kusettavat köyhiä ja rehellisiltä kansalaisilta viedään leipä suusta. Kun joku työssäkäyvä sukulainen rakentaa tienaamillaan rahoilla perheelleen talon, mutistaan, kuinka "eräillä sitä on näköjään rahaa". Olen itse siis kouluttautunut ja hankkinut keskiluokkaisen ammatin. En juuri jaksa pitää yhteyttä vanhempiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä on taas niin akateeminen, ettei muut oikein edes ihmisiä olekaan ja kaikista mainitaan aina päälimmäiseksi se, mitä maistereita tms. ovat. Hoh hoijaa.
Hyi miten oksettavaa. Onko hän oululainen Niina?
Mä ymmärrän kyl erilaisii ihmisii, mut siis sellast tylsämielistä hierarkia-leikkii mitä toistetaan joka toisessa lauseessa mä en edes halua ymmärtää. Ei mua kiinnosta ihmisen varallisuus tai tittelit niin paljoa enempää ku muut asiat, että mua jaksais kiinnostaa. Ja inhoon esim ihmisten parissa vastakkainasettelua ja tollasta, tykkään enemmän ystävällisistä ihmisistä jotka haluaa ymmärtää muita sekä suvaita.
Esim. mua ei motivoi se, että mut laitetaan ku pelle kilpailemaan mun työkaverin kanssa, totaki on koitettu muhun, eikä toiminu. Ja kyseessä vanhanaikainen ns. autoritäärinen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten vanhoja olette mutta oletan 30v tai vähän alle tai yli. Itse kysyisin että käyttääkö joku tosiaan nykyään arkikielessä lahtari-sanaa. Omasta nuoruudesta jäi mieleen että noita sanoja on käytetty jo ennen syntymääni eli 60-luvulla tai aiemmin ja lähinnä punaisimpien kommunistien toimesta.
Siis tuo taitaa olla jokin muoti nyt osalla nuoremmista. Saattaahan tämä olla provokin, mutta ihan ällistyneenä olen kuunnellut parin tyypin uhoamista työpaikalla.
Kaiken pitäisi olla tasa-arvoista, mikä heidän mukaansa on sitä, että kenelläkään ei saa olla mitään päätösvaltaa tai sananvaltaa.
Vaan että jokaisella on sama valta, tyyliin että jos viestintäharjoittelija käskee määrätä, että myynti-ihmisten pitää istua hänen kanssaan paltsussa 3 tuntia koska hän haluaa, vaikka tarvetta ei ole. Että myynti sitten jätetään tekemättä.
Ja että kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa kenelle vain, haistatella vaikka toimarille eikä siihen saa puuttua. Hyvä käytös on kuulemma vanhojen pierujen juttu ja mennyttä maailmaa.
Näille itselleen ei tietysti saa sanoa mistään tai tulee itku ja heidän pitää saada komennella kaikkia ja päättää kaikesta, mutta kenelläkään muulla ei ole tätä oikeutta kun se ei olisi "tasa-arvoista".
Kuka hullu on tällaisia kasvattanut?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samoja kokemuksia perheeni kanssa keskusteluista. Olen lähtöisin moniongelmaisesta perheestä, jossa äiti oli aikoinaan lopettanut koulut kesken, tehnyt nuorena putkeen kolme lasta ja jäänyt vanhempainlomarahojen päätyttyä elelemään sossun tuilla ja isä puolestaan hankki elantonsa vuorotellen rakennusmiehen palkalla ja vuorotellen työttömyyskorvauksilla sen mukaan, miten pystyi ryyppyreissuiltaan töitä tekemään. Siitä huolimatta, että kumpikin on yhteiskunnassa ollut ikänsä saamapuolella, he marisevat, kuinka herrat kusettavat köyhiä ja rehellisiltä kansalaisilta viedään leipä suusta. Kun joku työssäkäyvä sukulainen rakentaa tienaamillaan rahoilla perheelleen talon, mutistaan, kuinka "eräillä sitä on näköjään rahaa". Olen itse siis kouluttautunut ja hankkinut keskiluokkaisen ammatin. En juuri jaksa pitää yhteyttä vanhempiini.
Tuossa se selitys tuollaiselle käytökselle tuli. Siis ap:n kollegan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Varmaan jotain auktoriteettikammoa? Kollegasi kannattaisi perustaa oma yritys, siitä voisi vinkata hänelle. Isommassa organisaatiossa työskentely vaatii tosi hyviä sosiaalisia taitoja ja kykyä tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Sitä kollegallasi ei selvästikään ole. Kaikille ei vaan sovi tuollainen työyhteisössä työskentely.
Ja kuten tuossa jo joku toikin esille, varmaan taustalla on myös työssä jaksamisen ongelmia. Työ voi tuntua liian vaativalta, ja se henkilöityy sitten esimieheen.
Juu, tämä olisi hänelle sopiva ”rangaistus”. Vieläpä sen kokoinen yritys, että tarvitsisi palkata työntekijöitä. Täten hän olisi kohta itse
se ”toisten selkänahasta riistävä porvari”, joka on syntynyt kultalusikka suussa eikä tarvitse tehdä mitään ja fyrkkaa vain virtaa ja pitäisi verottaa tuommoisilta kaikki pois jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten vanhoja olette mutta oletan 30v tai vähän alle tai yli. Itse kysyisin että käyttääkö joku tosiaan nykyään arkikielessä lahtari-sanaa. Omasta nuoruudesta jäi mieleen että noita sanoja on käytetty jo ennen syntymääni eli 60-luvulla tai aiemmin ja lähinnä punaisimpien kommunistien toimesta.
Siis tuo taitaa olla jokin muoti nyt osalla nuoremmista. Saattaahan tämä olla provokin, mutta ihan ällistyneenä olen kuunnellut parin tyypin uhoamista työpaikalla.
Kaiken pitäisi olla tasa-arvoista, mikä heidän mukaansa on sitä, että kenelläkään ei saa olla mitään päätösvaltaa tai sananvaltaa.
Vaan että jokaisella on sama valta, tyyliin että jos viestintäharjoittelija käskee määrätä, että myynti-ihmisten pitää istua hänen kanssaan paltsussa 3 tuntia koska hän haluaa, vaikka tarvetta ei ole. Että myynti sitten jätetään tekemättä.
Ja että kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa kenelle vain, haistatella vaikka toimarille eikä siihen saa puuttua. Hyvä käytös on kuulemma vanhojen pierujen juttu ja mennyttä maailmaa.
Näille itselleen ei tietysti saa sanoa mistään tai tulee itku ja heidän pitää saada komennella kaikkia ja päättää kaikesta, mutta kenelläkään muulla ei ole tätä oikeutta kun se ei olisi "tasa-arvoista".
Kuka hullu on tällaisia kasvattanut?
Epäonnistuneet vanhemmat. Ei tuollaisia muuten tule. Normaali ihminen oppii tuollaisesta pois jo siinä 5-vuotiaana.
Sanon itse työntekijänä: työpaikkojen ei pitäisi olla vastakkainasettelun paikkoja, vaan yhteistyön. Jos jokainen omalta osuudeltaan tekisi yhteistyötä yhteiseksi hyväksi, se olisi kaikkien etu ja yrityskin menestyisi parhaiten. Koskee tietysti jokaista porrasta, eikä panostusta voi vaatia vain osalta porukkaa. Mutta siitä pitäisi päästä eroon, että työnantaja on joku vihollinen, jota pitää yrittää lypsää ja huijata mahdollisimman paljon, ja että laiskottelu ja lusmuilu sopii hienosti niin kauan kuin ei jää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Sanon itse työntekijänä: työpaikkojen ei pitäisi olla vastakkainasettelun paikkoja, vaan yhteistyön. Jos jokainen omalta osuudeltaan tekisi yhteistyötä yhteiseksi hyväksi, se olisi kaikkien etu ja yrityskin menestyisi parhaiten. Koskee tietysti jokaista porrasta, eikä panostusta voi vaatia vain osalta porukkaa. Mutta siitä pitäisi päästä eroon, että työnantaja on joku vihollinen, jota pitää yrittää lypsää ja huijata mahdollisimman paljon, ja että laiskottelu ja lusmuilu sopii hienosti niin kauan kuin ei jää kiinni.
Ja onhan työpaikoilla nyt ihan pakosti joku hierarkia että asiat tulee tehtyä. Kirjoitin tuon esimerkin siitä, mitä meillä oikeasti on myynti kärsinyt siitä, kun joku harjoittelija vaatii että hänen pitää saada pakottaa muut tapaamiseen, ainoana syynä että kokee itsensä tärkeäksi. Ei mikään yhteistyö toimi niin, että ei ole mitään koordinaatiota tai järkeä tekemisissä.
Onhan tuo nyt ihan hemmetin noloa. Itse laittaisin välit poikki jo tuollaisen henkilön idioottimaisuuden takia. Ja kertoisin sen. Vaikuttaa kyllä mt-tapaukselta kun elää harhoissa jossa kuvittelee olevansa jossain yli sadan vuoden takana. Kannattaa suositella työnantajalle että laittaa kävelemään.
Laitat vain välit poikki. Ja kerrot HR:llä että tyypillä viiraa pahasti päästä.
Hän on Marxinsa lukenut ja sisäistänyt. Suosittelen sinullekin.