Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään täällä läheistä ystävää, joka kohtelee muita ihmisiä huonosti? Miten oppisin suhtautumaan?
10.02.2017 |
Minulla on useampi läheinen miespuolinen ystävä, itse olen siis nainen. Uusin ystävyyssuhteeni alkoi treffitilanteesta, ja muuttui ystävyydeksi kun suhdetta ei syntynyt. Olemme sittemmin jutelleet kummankin uusista treffailuista. Ongelmani on seuraava: koen kovaa tarvetta arvostella ystäväni tapaa kohdella tapailemaansa naista. Ymmärrän, ettei asia kuulu minulle vaan on noiden kahden ihmisen välinen, mutta samalla minun on vaikeaa seurata sivusta sitä, kuinka mies mm. taivuttelee totuutta tälle naiselle mieleisemmäksi ja kieltäytyy lopettamasta muiden naisten tapailua samaan aikaan. Nainen reagoi raivoamalla ja laittamalla suhteen poikki, mutta jonkin ajan kuluttua meno jatkuu.
Mies ei tee mielestään mitään väärin, eikä pidä siitä kun kerron ettei tuo suhde vaikuta kovin kunnioittavalta tai jatkamisen arvoiselta. Hänen valintansahan se onkin. Olen nyt aikani asiaan puuttunut ja tänään totesin, että ei maksa vaivaa ja pilaan vielä ystävyytemme jos jatkan samalla linjalla.
Kaikki muut ihmiset ystäväpiirissäni ymmärtävät automaattisesti tällaiset asiat samalla tavalla, joten en ole koskaan aiemmin ollut vastaavassa tilanteessa. Olen herkkä ihminen, ja minuun koskee joskus ihan fyysisesti, kun olen kuunnellut ystäväni kertovan suhteestaan. En haluaisi kuitenkaan olla niin suvaitsematon, että tämän vuoksi katkaisisin koko ystävyyden. Miten ihmeessä oppisin olemaan puuttumatta ja arvostelematta? Ymmärrän että en voi muuttaa ystävääni mieleisekseni. En vain osaa olla tuntematta tuskaa hänen puolestaan, ja tämän naisosapuolen puolesta yhtä lailla. Samalla tiedän, ettei minun tuskitteluni auta yhtään ketään.
Kellään rakentavia neuvoja tällaiseen tilanteeseen?
Kommentit (32)
Minä melkein katkaisisin välit, koska luulen, että tuollaiset ystäväsi kaltaiset ihmiset ovat läpimätiä muutenkin. Jos hiljaa hyväksyt ystäväsi valinnat, niin annat signaalin, että se on ok, ei nyt niin paha juttu, vaikka oikeasti onkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltähän lapsistasi tuntuisi, kun tuskittelisit väärin tehnyttä miestäsi ja vääntelehtisit käsiäsi hänen puolestaan... Tuntisit ihan tuskaa hänen puolestaan, kun olisikin mennyt tekemään pahaa lapsillenne. Olet outo, ap. Hae apua.
5Tämä insestispekulaatio on sinun esille ottamasi aihe, joka ei liity varsinaiseen aiheeseen mitenkään. Suosittelen sinua hakemaan itsellesi apua, jos ihan tosissasi oletat että minä avaukseni perusteella hyväksyisin ihan mitä tahansa väkivaltaistakin käytöstä ja jopa omiin lapsiini kohdistettuna.
Ap
Turha provosoitua nyt, havainnollistin vain sitä, että kaikilla ei ole mitään vapaata mahdollisuutta valita, antaako toisten kohdella itseään väärin vaiko eikö. Jos et kykene puolustamaan tällaisia ihmisiä, en arvostaisi sinua kovinkaan korkealle.
5Minulle on selvä asia, että lapsia tulee suojella. Myös muita kuin omia lapsiani, ja myös lievältä kaltoinkohtelulta, kaikissa tilanteissa ja täysin ehdottomasti.
Tässä keskustelussa on kysymys ihmisistä, jotka ovat kaikki yli 40-vuotiaita. Tuleeko minun mielestäsi suojella itselleni tuntematonta aikuista naista katkaisemalla välit ystävääni, vaikka käytännössä tällainen "suojelu" ei vaikuta ko. naisen tilanteeseen mitenkään? Hyväksyn kaikenlaiset vastaukset tähän ja itse olen kahden vaiheilla asiassa. Erityisesti olisin kiinnostunut vastauksista, jotka perustellaan hyvin.
Ap
Minä ymmärsin aloituksesi niin, että niitä miehen väärin kohtelemia naisia pitäisi suojella. En tajua, mitä asia eli miten mies heitä kohtelee sinua muuten liikuttaa. Kun itsekin sanoit, ettet sinä sille mitään voi. Et varmaan voikaan. Miksi siis pitää nyt miettiä, voitko sinä olla miehen ystävä? Eikö se miten hän muita kohtelee ole siinä aivan epäoleellista?
5
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama, jos pohtisit, puuttuako koulukiusaamiseen vai ei. Olet paikalla, jossa näet vääryden tapahtuvan, ja olet myös paikalla, jossa voit siihen puuttua.
Keskustele suoraan, miksi on väärin kohdella toista ihmistä noin. Sano suoraan, että se on väärin.
Mutta lopulta et voi elää ystäväsi etkä sen toisen naisen elämää. Jatka vain rohkeasti omaa elämää ja pyri elämään hyvin ja oikein. Ehkä se avaa silmät.
Tämä oli hyvä vertaus mielestäni. (Olen kouluaikoinani puuttunut koulukiusaamiseen sellaista havaitessani, juuri siitä syystä että minulle oli mahdollista tehdä niin, koska statukseni luokassa oli riittävän korkea.)
Olen sanonut ystävälleni useita kertoja, mitä ajattelen tilanteesta ja millä perusteella. Viimeksi jutellessamme huomasin, että alan jankuttaa samoja asioita uudelleen ja uudelleen, ja että se ei johda mihinkään muuhun kuin ystävyyden viilenemiseen. Jos ystävyys loppuu, en enää ole asemassa jossa voisin puuttua asiaan. Lopputulos on siis silloin sama kuin siinä tapauksessa että katkaisisin ystävyyden tähän paikkaan.
Mies on siis kyllä kuullut mielipiteeni ja ymmärtänyt sen perusteet. Niin kauan kuin yritän jatkaa ystävyyttä, haluan opetella suhtautumaan siten, että en tuntisi niin suurta aggressiota ja tarvetta nalkuttaa asiasta.
Ap
Et hyväksy siis miestä sellaisena kuin hän on? En haluaisi olla sellaisen ihmisen ystävä, jota en hyväksy. Simple as that.
5
En kertakaikkiaan kestäisi nalkuttaa ystävälle. Mitä ihmeen ystävyyttä sellainen muka on? Ystävää tuetaan. Jos ei voi, niin olisin hiljaa tai häipyisin vähin äänin. Mulla ei ole mitään tarvetta päteä miehille tai muillekaan.
Nämä ystäville "hyvää hyvyyttään" jotain jatkuvia "wake up call"eja mielestään tekevät ovat sanonko mistä. Jos ei mesitsi mene perille, niin mä oisin done.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä melkein katkaisisin välit, koska luulen, että tuollaiset ystäväsi kaltaiset ihmiset ovat läpimätiä muutenkin. Jos hiljaa hyväksyt ystäväsi valinnat, niin annat signaalin, että se on ok, ei nyt niin paha juttu, vaikka oikeasti onkin
Minä kun haluaisin ajatella että todellisuus ei ole aivan niin mustavalkoista, että ihmiset voi jakaa siististi kahteen kategoriaan: pyhimykset ja läpimädät.
Tämä mies ei ole missään tapauksessa läpimätä, vaan hänessä on paljon hyvää. Olen tosi valikoiva sen suhteen, keitä otan ystävikseni, ja tämän miehen kanssa olen ystävystynyt hyvistä syistä. En halua kevyin perustein ja mustavalkoisesti ystävyyttä kuopata, vaan ainoastaan sitten jos olen käynyt läpi kaikki mahdolliset suhtautumisvaihtoehdot ja mikään ei tunnu toimivalta.
En ole kuitenkaan "hiljaa hyväksymässä" mitään, vaan olen todella suoraan sanonut mielipiteeni tähän asti. Nyt vain on tullut sellainen tunne, että rajansa höykyyttämiselläkin, ja että ystävyydessä tulisi kuitenkin olla kysymys myös toisen tukemisesta ja pyrkimyksestä ymmärtää häntä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En kertakaikkiaan kestäisi nalkuttaa ystävälle. Mitä ihmeen ystävyyttä sellainen muka on? Ystävää tuetaan.
Niinpä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole neuvoja, mutta itselläni on hieman samantyylinen tilanne. Kyse on sukulaisesta, josta kyllä pidän mutta jonka valintoja on hankala hyväksyä. Ympärillä on meitä muita samaa ikäluokkaa olevia sukulaisia ja lisäksi sitten vanhemmat sukulaiset. On ihan selvä asia, että sukulaiset ja varmaan ystävätkin suhtautuvat kielteisesti, mutta kukaan ei sano mitään. On syntynyt sellainen hyssyttelyn ilmapiiri, kuitenkin on koko ajan aistittavissa mitä muut ajattelee vaikkei sano ääneen (ja onpa asiasta varovasti puhuttukin joidenkin kanssa).
Kyseinen ihminen on oikein mukava eikä minulle ole tehnyt mitään pahaa. Tilanne on suurinpiirtein se, että aloitti naimisissa ollessaan uuden suhteen, ei edes yritä sopia lapsiin liittyvistä asioista miehensä kanssa, lapsia pidetään erossa isästään (kunnollinen lapsirakas mies), yhtäkkiä isän tilalla on uusi mies ja oma isä käy ehkä ovelta tuomassa synttäri- ja joululahjat. Myös lapsista näkee sen miten tämä vaikuttaa heihin, mutta he käyttäytyvät ihan samalla lailla kuin aikuiset eli ovat hiljaa ja jännittyneen oloisia.
Just. Sä hyödyt sun "ystävästä" jotenkin ja yrität saada nyt hyväksyntää itsellesi.
No, niin makaa kuin petaa, muista se myöhemmin äläkä ole pettynyt kun kaiken itse pilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole neuvoja, mutta itselläni on hieman samantyylinen tilanne. Kyse on sukulaisesta, josta kyllä pidän mutta jonka valintoja on hankala hyväksyä. Ympärillä on meitä muita samaa ikäluokkaa olevia sukulaisia ja lisäksi sitten vanhemmat sukulaiset. On ihan selvä asia, että sukulaiset ja varmaan ystävätkin suhtautuvat kielteisesti, mutta kukaan ei sano mitään. On syntynyt sellainen hyssyttelyn ilmapiiri, kuitenkin on koko ajan aistittavissa mitä muut ajattelee vaikkei sano ääneen (ja onpa asiasta varovasti puhuttukin joidenkin kanssa).
Kyseinen ihminen on oikein mukava eikä minulle ole tehnyt mitään pahaa. Tilanne on suurinpiirtein se, että aloitti naimisissa ollessaan uuden suhteen, ei edes yritä sopia lapsiin liittyvistä asioista miehensä kanssa, lapsia pidetään erossa isästään (kunnollinen lapsirakas mies), yhtäkkiä isän tilalla on uusi mies ja oma isä käy ehkä ovelta tuomassa synttäri- ja joululahjat. Myös lapsista näkee sen miten tämä vaikuttaa heihin, mutta he käyttäytyvät ihan samalla lailla kuin aikuiset eli ovat hiljaa ja jännittyneen oloisia.
Onpa vaikea tilanne.
Mielestäni olisi tärkeää että jokainen kielteisesti suhtautuva sanoisi sen myös ääneen ainakin kertaalleen. Se olisi vähintä, mitä voisitte tehdä. Ilkeästi ei tarvitse sanoa, vaan neutraalisti esim. tyylillä: "Vaikka tämä ei minulle kuulukaan, haluan sanoa että isän rajaaminen ulos lastensa elämästä on teko joka vahingoittaa lapsia, ja asiaan olisi tärkeää saada muutos vaikka sinulla olisikin mennyt hänen kanssaan välit poikki".
Jos muutosta ei tapahdu sittenkään, kun olette mielipiteenne ilmaisseet, en tiedä mikä neuvoksi. Teidän tapauksessanne on kuitenkin paljon ihmisiä jotka olette kaikki yhtä mieltä asiasta, ja mielipiteen ilmaiseminen voisi hyvin vaikuttaa ainakin jotenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole neuvoja, mutta itselläni on hieman samantyylinen tilanne. Kyse on sukulaisesta, josta kyllä pidän mutta jonka valintoja on hankala hyväksyä. Ympärillä on meitä muita samaa ikäluokkaa olevia sukulaisia ja lisäksi sitten vanhemmat sukulaiset. On ihan selvä asia, että sukulaiset ja varmaan ystävätkin suhtautuvat kielteisesti, mutta kukaan ei sano mitään. On syntynyt sellainen hyssyttelyn ilmapiiri, kuitenkin on koko ajan aistittavissa mitä muut ajattelee vaikkei sano ääneen (ja onpa asiasta varovasti puhuttukin joidenkin kanssa).
Kyseinen ihminen on oikein mukava eikä minulle ole tehnyt mitään pahaa. Tilanne on suurinpiirtein se, että aloitti naimisissa ollessaan uuden suhteen, ei edes yritä sopia lapsiin liittyvistä asioista miehensä kanssa, lapsia pidetään erossa isästään (kunnollinen lapsirakas mies), yhtäkkiä isän tilalla on uusi mies ja oma isä käy ehkä ovelta tuomassa synttäri- ja joululahjat. Myös lapsista näkee sen miten tämä vaikuttaa heihin, mutta he käyttäytyvät ihan samalla lailla kuin aikuiset eli ovat hiljaa ja jännittyneen oloisia.
Onpa vaikea tilanne.
Mielestäni olisi tärkeää että jokainen kielteisesti suhtautuva sanoisi sen myös ääneen ainakin kertaalleen. Se olisi vähintä, mitä voisitte tehdä. Ilkeästi ei tarvitse sanoa, vaan neutraalisti esim. tyylillä: "Vaikka tämä ei minulle kuulukaan, haluan sanoa että isän rajaaminen ulos lastensa elämästä on teko joka vahingoittaa lapsia, ja asiaan olisi tärkeää saada muutos vaikka sinulla olisikin mennyt hänen kanssaan välit poikki".
Jos muutosta ei tapahdu sittenkään, kun olette mielipiteenne ilmaisseet, en tiedä mikä neuvoksi. Teidän tapauksessanne on kuitenkin paljon ihmisiä jotka olette kaikki yhtä mieltä asiasta, ja mielipiteen ilmaiseminen voisi hyvin vaikuttaa ainakin jotenkin.
Ap
Kiva kun kommentoit, ap :) Tähän tilanteeseen vaikuttaa varmaan se, että tällainen käytös on kyseiseltä ihmiseltä poikkeuksellista. Normaalisti niin fiksu, ajattelevainen ihminen. Ehkä häntä on myös aina kohdeltu vähän prinsessana, eli ei ole saanut koskaan vanhemmilta sukulaisilta mitään läksytystä (kuten minä jostain rohkeahkosta työpaikan vaihdosta).
Ex-mies oli kuitenkin sellaiset 15 vuotta täysin osa sukua eli lasten lisäksi myös mummut ja papat kaipailee. Mies toki edelleen tapaa lapsiaan ja asuu ihan lähellä eli siinä mielessä ei ole ongelmaa. Mutta kaikki joulunpyhät, synttärit, koulun juhlat yms. on hankalia, kun vanhemmat eivät tule toimeen eikä exä ole tainnut edes tavata lasten uutta isäpuolta. Lyhyt välimatka vielä korostaa tilanteen kummallisuutta, kun pidetään esim. kahdet synttärit ja sitten se autoralli isän ja äidin kotien välillä.
Tämä on vähän sama, jos pohtisit, puuttuako koulukiusaamiseen vai ei. Olet paikalla, jossa näet vääryden tapahtuvan, ja olet myös paikalla, jossa voit siihen puuttua.
Keskustele suoraan, miksi on väärin kohdella toista ihmistä noin. Sano suoraan, että se on väärin.
Mutta lopulta et voi elää ystäväsi etkä sen toisen naisen elämää. Jatka vain rohkeasti omaa elämää ja pyri elämään hyvin ja oikein. Ehkä se avaa silmät.