Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koirasta luopuminen?
10.02.2017 |
Onko palstalla koiraihmisiä? Kaipaisin ajatustenvaihtoa.
Meillä on 2 koiraa, 10- ja 6-vuotiaat. Ongelmana on tämä vanhempi. Se on pennusta asti ollut hyvin vilkas ja energinen, erittäin älykäs koira. Miinuspuolena jonkin verran rauhaton hermorakenne, eli sille on aina ollut aika vaikeaa rauhoittua jne. No, elämä on sujunut ongelmitta, on harrastettu ahkerasti ja koira on hyvin koulutettu.
Nyt kun ikää on jo 10, alkaa pieniä nivel-ym. kremppoja olla. Mutta pää ei ole hidastunut yhtään. Koiran kroppa ei luonnollisesti kestä enää kovempaa treeniä mutta nuppi kaipaa sitä. On koetettu keksiä aivojumppaa ym. korvaavaa tekemistä mutta ei auta. Koiralla on kaikki stressioireet nykyään: se tuhoaa kotia, nuolee itseään jatkuvasti, tuijottaa maanisesti minua toivoen tekemistä, lähättää, rapsuttaa itseään paljon.
Realiteetit on kuitenkin, että töissä on käytävä. Koirien on oltava ainakin muutama tunti keskenään kotona. Tämä vanhempi nyt repii ja rikkoo kaiken mihin ylettyy. Nuorempana ei siis näin tehnyt. Päivittäin lenkkeillään ihan kunnolla, saavat olla vapaina. Lisäksi on oma aidattu piha missä saavat olla mutta nykyään koira haukkuu pihassa ihan kaikelle pikkulinnuista naapureihin, eli ylireagoi aivan kaikkeen.
Vaihtelevasti sitten "muistellaan vanhoja" eli tehdään aivojumppaa ja tottelevaisuutta. Mikään ei vaan tunnu riittävän kun fyysinen rasitus on keventynyt. Tuntuu että ne hermorakenteen puutteet nyt ajan kuluessa vain korostuvat.
Olen alkanut harkita koirasta luopumista :-( Se tuntuu todella pahalta, koska koira on ikäisekseen varsin terve, fyysisesti. Henkisesti se voi huonosti, enkä tiedä mitä vielä voisimme tehdä. Ei ole realistista viihdyttää yhtä koiraa koko hereilläoloaikaa. Jos taas lisää fyysistä rasitusta nykyisestä, se alkaa ontua. Myös jatkuva tuhoaminen ottaa välillä päähän, vaikka eihän se itselleen mitään voi.
Ajatuksia, vinkkejä?
Joka tapauksessa vuosia ei enää montaa varmasti ole ja eläimeni olen aina hoitanut kunnialla loppuun asti. Tämä tilanne on vaan nyt kovin hankala ja ristiriitainen.
Kommentit (21)
Uusi koti maalta joidenkin eläkeläisten luota (yksinolon minimointi). Ei ratkaise tuota tuijottelua/ aktiviteetin vaatimista.
Itse kokeilisin vielä koirauimalaa. Ei aiheuta lisävahinkoja kropalle, mutta pää väsyy kun lihakset saa kivuttomasti piippuun. Omalle vanhukselle kerta viikkoon riitti aluksi ja sen jälkeen kerta kahteen viikkoon, lopuksi kerran kuussa. Tuhot loppui. Samalla aloin antamaan särkylääkettä. Osa levottomuudesta johtui leposärystä. Kaksi vuotta saatiin lisäaikaa kunnes kunto romahti alaspäin ja oli armeliaampaa luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä menisin eläinlääkärille kertomaan nämä huolet. Ehkä hänellä olisi ehdottaa jotain mieltä rauhoittavaa lääkitystä. Tai jotain muuta mistä voisi olla apua. Jos ei, niin varmaan ell. sitten ehdottaa eutanasiaa.
Eikö lopettaminen olisi paras vaihtoehto? Ei tarvitse vanhan koiran kärsiä tai sopeutua uuteen kotiin
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tarkoitat luopumisella lopetusta etkä uuteen kotiin antamista.
Ilman muuta. Enhän minä rakasta vanhusta uuteen kotiin, eikä se olisi lähtökohtaiseen ongelmaan yhtikäs mikään ratkaisu.
Siksi tämä niin mietityttääkin, kun ratkaisu on lopullinen. Milloin aika on oikea, on niin vaikea päättää.
Päätös on niin paljon yksinkertaisempi, jos koira on parantumattomasti sairas/kivulias. Nyt koira on kuitenkin ns. terve mutta pää vaatisi enemmän kuin vanha kroppa kestää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusi koti maalta joidenkin eläkeläisten luota (yksinolon minimointi). Ei ratkaise tuota tuijottelua/ aktiviteetin vaatimista.
Itse kokeilisin vielä koirauimalaa. Ei aiheuta lisävahinkoja kropalle, mutta pää väsyy kun lihakset saa kivuttomasti piippuun. Omalle vanhukselle kerta viikkoon riitti aluksi ja sen jälkeen kerta kahteen viikkoon, lopuksi kerran kuussa. Tuhot loppui. Samalla aloin antamaan särkylääkettä. Osa levottomuudesta johtui leposärystä. Kaksi vuotta saatiin lisäaikaa kunnes kunto romahti alaspäin ja oli armeliaampaa luopua.
Muuten hyvä, mutta tämä ei ui 😀 Ei millään. Vuosikaudet opetettiin isommallakin treeniporukalla mutta ei.
Jälkeä harrastetaan kyllä. Nuorempana myös hakua ja edelleen huvin vuoksi "piilosta" lähiseudun lasten kanssa.
Ei vaan riitä.
Uusi koti ei ole vaihtoehto minusta. Aika teräseläkeläisiä saisi olla jotka tekisivät vielä enemmän mitä me jo nyt.
Kun on aikaa, opetetaan myös ihan uusia temppuja koiralle ja edelleen oppii erittäin nopeasti.
Pitää vaan olla tarkka, ettei ns. nosta kierroksia liikaa koska ne palautuvat nykyään erittäin hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei siis nykyään onnistu edes vartin kaupassa käynti ilman että kotona on jo jotain sekaisin.
Olemme joutuneet rajaamaan yksinollessa tilan yhteen huoneeseen, niin että näköyhteys toiseen koiraamme kyllä on.
Ap
Ikä tekee tehtävänsä.
Onko koira onnellinen?
Pää toimii mutta kroppa ei. Kroppa toimii mutta pää ei.
Meni kumminpäin tahansa niin koira kärsii.
Kyllä minä rehellisesti miettisin viimeistä matkaa tuossa tilanteessa.
Ajattele itsesi siihen asemaan. Mitä sinä haluaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira pois. Piikille. Kyllä tuossa tilanteessa on ihan hyvä ratkaisu. Sääli hieman itseäsikin, kuka tuollaista jaksaa?
Kuulostaa omaan korvaani nivelrikolta. Oma koirani muuttui 5-vuotiaana ihan yliaktiiviseksi, mikään ei tahtonut riittää vaikka kuinka juoksutin ja aktivoin. Tuntui vaan että meni yhä pahemmaksi tuo vouhotus, agilityssakin rimat lenteli ja koira putosi puomilta. Sitten treenikaveri huomasi koiratanssi treeneissä että koirani ei peruuta normaalisti vaan epäpoikkeavasti ja vinoon. Varasin ajan fysioterapiaan ja siitä se vyyhti lähti sitten purkautumaan. Koira ei ollut koskaan näyttänyt minulle kivun merkkejä, ei ontunut tai mitään, mutta fyssarin käsittelyssä näytti todellisen tilansa ja selvisi että koira on todella kipeä. Otettiin röntgen ja paha nivelrikkohan sieltä löytyi, lisäksi lonkasta oli lohjennut palanen. Alkoi pitkä kuntoutus: venyttelyä, laserhoitoa, kipulääkkeitä, pistoksia ja toki harrastus tyssäsi sitten siihen rankkojen lajien osalta.
Nykyään koira on huomattavasti rauhallisempi, ei tuhoa tavaroita, venkoile joka suuntaan lenkillä saatika vaadi jatkuvasti tekemistä. Jumpataan edelleen ja joka aamu koira syö Luposanin pellettejä kuivaruokansa kanssa. Muuten eletään ihan normaalia koiran elämää.
Syy siihen miksi koira voi muuttua kipeänä yliaktiiviseksi ja tuhoja tekeväksi on se että koira yrittää käyttää luonnon omaa kipulääkettä: Adrenaliinia. Adrenaliini ajaa koiran tilaan, jossa kipu ei enää tunnu. Oma koirani vaati jatkuvasti frisbeen ja pallon heittoa. Lelun jahtaus -> saalistus -> adrenaliini alkaa virrata -> kipu katoaa ja koira tuntee olonsa paremmaksi sen aikaa kun adrenaliini vaikuttaa. Toki koirallasi voi olla jokin muukin vaiva kuin nivelrikko, mutta adrenaliinin hakemiselta kiputilaan tuo käytös ainakin kuulostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa omaan korvaani nivelrikolta. Oma koirani muuttui 5-vuotiaana ihan yliaktiiviseksi, mikään ei tahtonut riittää vaikka kuinka juoksutin ja aktivoin. Tuntui vaan että meni yhä pahemmaksi tuo vouhotus, agilityssakin rimat lenteli ja koira putosi puomilta. Sitten treenikaveri huomasi koiratanssi treeneissä että koirani ei peruuta normaalisti vaan epäpoikkeavasti ja vinoon. Varasin ajan fysioterapiaan ja siitä se vyyhti lähti sitten purkautumaan. Koira ei ollut koskaan näyttänyt minulle kivun merkkejä, ei ontunut tai mitään, mutta fyssarin käsittelyssä näytti todellisen tilansa ja selvisi että koira on todella kipeä. Otettiin röntgen ja paha nivelrikkohan sieltä löytyi, lisäksi lonkasta oli lohjennut palanen. Alkoi pitkä kuntoutus: venyttelyä, laserhoitoa, kipulääkkeitä, pistoksia ja toki harrastus tyssäsi sitten siihen rankkojen lajien osalta.
Nykyään koira on huomattavasti rauhallisempi, ei tuhoa tavaroita, venkoile joka suuntaan lenkillä saatika vaadi jatkuvasti tekemistä. Jumpataan edelleen ja joka aamu koira syö Luposanin pellettejä kuivaruokansa kanssa. Muuten eletään ihan normaalia koiran elämää.
Syy siihen miksi koira voi muuttua kipeänä yliaktiiviseksi ja tuhoja tekeväksi on se että koira yrittää käyttää luonnon omaa kipulääkettä: Adrenaliinia. Adrenaliini ajaa koiran tilaan, jossa kipu ei enää tunnu. Oma koirani vaati jatkuvasti frisbeen ja pallon heittoa. Lelun jahtaus -> saalistus -> adrenaliini alkaa virrata -> kipu katoaa ja koira tuntee olonsa paremmaksi sen aikaa kun adrenaliini vaikuttaa. Toki koirallasi voi olla jokin muukin vaiva kuin nivelrikko, mutta adrenaliinin hakemiselta kiputilaan tuo käytös ainakin kuulostaisi.
Kiitos, tämä oli mielenkiintoista!
Koira on nuorena kuvattu terveeksi mutta sehän ei kerro nykytilanteesta mitään. Hieronut olen (osaan) mutta itsekin olen jotain kipua välillä epäillyt. Koira kyllä liikkuu rennon näköisesti ja menee makuulle/nousee normaalisti. Nivelravinnetta koira syö mutta ehkä ihan tulehduskipulääkekuuria kokeillaan nyt seuraavaksi. Ei se ota jos ei annakaan.
Ap
Omalla koirallani kuvattiin 2-vuotiaana lonkat B/B, kyynärät 0/0, pari vuotta myöhemmin löytyi tuo paha nivelrikko. Peitsaako koirasi kävellessään? Eli ns kamelikävely, saman puolen taka- ja etujalka liikkuu samaan aikaan samaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin kannattaa tutkituttaa nivelten tilanne, yksinkertaisimmassa tilanteessa kipulääke palauttaa koiran elämänlaadun ennalleen.
Toinen juttu on, että usein sen sijaan että lisää stressikoiralle aktivaatiota ja liikuntaa, parasta onkin tylsyyskuuri. Vähennetään kaikkea aktivoivaa niin että hermoston yliviritystila laskee. Toki, aluksi se näyttää pahenevan koska koira on tottunut ylikierroksiin eikä enää pääse niitä purkamaan, mutta aika pian koira alkaa rauhoittua, jos mitään erityistä fyysistä tai ympäristöön liittyvää stressin aiheuttajaa ei ole.
En ole myöskään sitä mieltä että piikki välttämättä on välttämätön tai hyvä vaihtoehto. Olen itse ottanut takaisin kasvatin ,joka osoitti samantapaista käytöstä kodissaan. Se ei koskaan selvinnyt mikä siellä kodissa koiraa niin stressasi, mutta meillä siitä tuli täysin rauhallinen, mukava koira ihan parissa viikossa. Ehkä se kaipasi muita koiria ympärilleen ja kärsi eroahdistuksesta työssäkäyvien ihmisten ainoana koirana tai jotain, mutta tosiaan, ei osoittanut minkäänlaista hermostunutta eikä häiriökäytöstä meille päädyttyään. Pidin koiran sen loppuiän itselläni, ettei sen tarvitse kokea toista kodinvaihdon stressiä. Eli 14,5 vuotiaaksi kunnes kuoli syöpään.
Ei peitsaa, liikkuu minusta etenkin ikäisekseen erittäin hyvin ja letkeästi. Lihaskunto on hyvä ja koira on edelleen hyvin leikkisä, leikkisämpi kuin tuo nuorempi :-D
On myös vähennetty aktiviteetteja pidemmäksikin aikaa mutta ei auttanut. Nyt on siis viimeiset sanotaan 2 vuotta ollut tätä probleemaa pahenevasti. Ei vaan mikään tunnu auttavan, päinvastoin.
Tämä koira on siis aina ollut vähän tällainen, mutta nuorempana sen sai pidettyä tyytyväisenäja ei esim. tuhonnut kotia lainkaan.
Minä en ole äkkipikainen ihminen enkä tee hätiköityjä päätöksiä. Kyllä tähän koiraan on käytetty paljon ajatustyötä ja aikaa. Rakas se on ja aivan ihana koira mutta selkeästi sillä ei ole kaikki hyvin. En ole lopettamassa sitä ihan vähässä mutta nekin ajatukset ovat mielessä kun millään mitä tekee tai jättää tekemättä ei ole vaikutusta. :-(
Vielä jatkan...
Kotona sisällä meillä ei ole koirien kanssa ikinä riehuttu. On aina ollut niin, että sisällä selkeästi ollaan rauhassa ja kaikki leikki, koulutus ym. on siis tapahtunut ulkona tai ainakin siis kodin ulkopuolella.
Nytkään ei koiraa huomioida ollenkaan kun se tuijottaa, läähättää, rapsuttaa jne. Se saattaa tuijottaa minua todella kauan kunnes viimein tajuaa etten katso takaisin tai sano mitään.
Jos istun sohvalla ja vaihdan asentoa niin tämä on jo pomppinut ovelle. Toinen koira tuskin aukaisee silmiään siinä vaiheessa. Jos sanon miehelle jotakin, sama juttu. Sitten se pettyneenä tuijottaa taas kauan ennen kuin asettuu uudelleen. Ja tätä se on aina, oltiinpa vasta käyty vaikka lenkillä tai ei, ei mitään merkitystä.
Koira on kuin sellainen vieteri, koko ajan valmis kimpoamaan johonkin, tietämättä itsekään mihin :-/ Hankala yhtälö, kun painoa kuitenkin noin 40kg.
Olen enemmän ja vähemmän harrastanut koirien kanssa noin 30 vuoden ajan ja mielestäni osaan niitä käsitellä.
Mutta tuo kipuasia täytyy ottaa vielä uudelleen nyt tapetille. On niitäkin eläinlääkäreitä, jotka toteavat vain että "eihän tuo yhtään kipeältä näytä" ja sillä hyvä. Pitää etsiä joku, jota aidosti kiinnostaa.
Ap
Munkin mielestä kuulostaa ihan kipuoireilulta. Tollaisena se ilmeni meidän 10-v koiralla (nivelrikko). Ja jotenkaan sitä älytöntä eroahdistusta, häsläämistä ja riehumista ei olisi osannut yhdistää ensimmäisenä kipuun. Ja kun se niin salakavalasti hiipi pikkuhiljaa, niin ei kävelyssäkään huomannut eroa. Paitsi kun sai kipulääkkeet kohdilleen niin näkyi selvä ero entiseen, kun muutos tuli ihan yhdessä yössä. Kipulääkkeet auttoi hetkeksi, mutta sitten oli pakko lopettaa, kun paheni niin nopeasti eikä enää mikään auttanut.
Ap tässä.
Suureksi järkytykseksi kyseiseltä koiralta löytyi varsin ärhäkkäästi edennyt luusyöpä :-(
Eläinlääkärikin oli aivan ihmeissään, että miten koira oli niin hyvässä kunnossa. Tai siis hyväkuntoisen näköinen. Kipuja sillä varmasti oli ollut.
Nyt ystävä nukkuu ikiunta ilman kipuja.
Sellainen loppu tälle keskustelulle :-(
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Suureksi järkytykseksi kyseiseltä koiralta löytyi varsin ärhäkkäästi edennyt luusyöpä :-(
Eläinlääkärikin oli aivan ihmeissään, että miten koira oli niin hyvässä kunnossa. Tai siis hyväkuntoisen näköinen. Kipuja sillä varmasti oli ollut.
Nyt ystävä nukkuu ikiunta ilman kipuja.
Sellainen loppu tälle keskustelulle :-(
Otan osaa! Itse ajatellut luopua parivuotiaasta sisälle öisin kuseskelevasta koirasta. Katsotaan auttaako kastraatio, jos ei niin sitten radikaalimmat vaihtoehdot.
Alue: Aihe vapaa
Toivottavasti tarkoitat luopumisella lopetusta etkä uuteen kotiin antamista.