Lue keskustelun säännöt.
Kun en vaan enää jaksa...
10.02.2017 |
En tiedä miksi haluan nyt avautua elämästäni vauvapalstalle, vaikka sen tiedetään olevan itsemurha ja todennäköisesti tulen saamaan vain haukkuja...
Tänään on taas sellainen päivä, jolloin toivoisin pääseväni ajassa kuusi vuotta taaksepäin, aikaan jolloin minulla ei ollut miestä eikä lapsia, minulla oli vain itseni ja oma elämäni.
Viimeiset kaksi vuotta elämäni on ollut pelkkää selviytymistä päivästä toiseen. Lapsia on nyt kolme, kaikki alle kouluikäisiä. Ja kyllä, mietin joskus itsekin, miksi piti tehdä lapsia noin monta. Totta puhuen, esikoinen ja kuopus olivat vahinkoja, tai niin sanottuja "yllätyksiä" vaikka kyllähän minä tiedän, miten niitä lapsia tulee.
Olen ollut kotiäitinä kohta viisi vuotta. Olen pessyt kakkapyllyjä, oksennuksia, vaihtanut vaippoja, pyyhkinyt pissaa lattialta, sohvalta, syöttänyt, juottanut, nukuttanut, siivonnut, pyykännyt, selvittänyt riitoja, kuunnellut rääkymistä ja kiljumista, valvonut öitä ja ajatellut että pääsisimpä pois. Ystävät ovat kaikonneet, mies työtön ja alkoholisoitumassa. Ehkä erokin edessä?Olen käynyt vauva- ja perhekerhoissa, mutten kestä kuunnella kun superäidit hehkuttavat siellä täydellistä elämäänsä ja täydellisiä lapsiaan kalliissa merkkivaatteissaan.
Tänään en ole jaksanut tehdä juuri mitään, olen istunut sohvalla, vauva nukkuu päiväunia sitterissä. Kaksi vanhempaa lasta leikkii legoilla keittiön pöydällä, johon on levinnyt eilistä jäätelöä. Mietin, nautinko elämästäni. En. Ainut, mistä saan tyydytystä, on syöminen ja nukkuminen. Toki rakastan lapsiani yli kaiken, mutta haluaisin välillä jotain muutakin sisältöä elämääni. Se, miksi en aktiivisesti hae muuta sisältöä elämääni, johtuu siitä että koen olevani arvoton, huono, ruma ja tylsä. Joskus haluaisin, että joku hakisi lapset pois vaikka viikoksi, että saisin keskittyä itseeni, nukkua ja selvittää ajatuksiani. Tämäkin on nyt ensimmäinen kerta, kun puen ajatukseni sanoiksi elämäntilanteestäni. Ehkä oloni helpottaa kupillisella kahvia ja jaksan taas iltaan asti?
Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (25)
Miksi tuosta pitäisi paskaa saada niskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse yksin jaksaakaan, Jeesus Kristus on luvannut kantaa taakat puolestasi
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
Matteus 11:28-30 FB38
Sinullahan on asiat hyvin, jos nautit syömisestä ja nukkumisesta. Sullahan on paljon sisältöä elämässäsi! Jos olisit oikeasti masentunut, et nauttisi noista kummastakaan vaan makaisit unettomana sängyn pohjalla.
Nimim. Been there done that
Onnekasi edes jostain nautit!
Suorittanut yh arkea jo 16v. Hajalla olen, mutta pitää jaksaa,
Joten hae apua ajoissa, ettu sulle käy kuin mulle!
Kuulostaa rankalta. Voisitko mistään saada apua lapsien kanssa edes hetkeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevaisuuttanne täytyy miettiä aktiivisesti nyt. Onko sinulla työpaikka ja /tai koulutus. Lapset hoitoon ja töihin ja parisuhdeterapiaan tai harkitusti ero. Tuo ei itsestään pääty hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtahan ne menee kouluun ja aika kuluu.
Sitten mietit kuinka ne lapset olivat pieniä.
Kyllä omasta elämästä ja omasta valinnoista pitää kantaa vastuu. Kuka sinun tosiaan käski tehdä noin monta lasta ja vielä noin nopeasti (kaikki alle kouluikäisiä)? Vaikka olikin "vahinkoja", niin siinäkin vaiheessa voi vielä tehdä ratkaisuja, jotka johtavat toisenlaiseen lopputulokseen. Sinä olet itse elämäntilanteesi valinnut. Siksi et minulta sympatiaa saa ja jos tuntuu, että elämäsi valuu hukkaan, niin sekin on täysin itse aiheutettua. Sinä olet ne lapset tähän maailmaan tehnyt ja nyt sitten saat kantaa seuraukset. Toivottavasti osaat jatkossa ristiä ne jalkasi. Tosin voi sekin olla liikaa pyydetty, kun vastahan siellä (taas) on tuore vauva sitterissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vasta vähän päälle parikymppinen, mutta olen melko varma että sua auttaisi paljon, jos saisit levätä hiukan. Itselläni ei ole lapsia vielä, mutta koita jotenkin järjestää lapsille hoitaja jotta saat levättyä vähän, tai ehkä siivooja.
Ja ei sun siellä vauva- tai perhekerhoissa tarvitse käydä missä sulla ei ole kiva olla.
Selvitä myös toi homma miehesi kanssa. Hankkikaa apua tuohon alkoholiongelmaan, tai potkaise sitä pyllylle ja jos se ei ryhdistäydy niin heitä pellolle, sano että sulla on tarpeeksi rankkaa 3 pienen lapsen kanssa, et tarvitse enää yhtään painolastia lisää!
Ja pidä huolta omista terveistä elintavoista, ne auttaa yllättävän paljon.
Kyllä se elämä sitten taas hymyilee, nyt sua vaan väsyttää koska sulla on niin paljon tekemistä eikä niin paljon tekemistä missä oikeasti rentoutuisit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sa08 kirjoitti:
Ei tarvitse yksin jaksaakaan, Jeesus Kristus on luvannut kantaa taakat puolestasi
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
Matteus 11:28-30 FB38
Olisi minusta joskus ihan asiallista ja huomioonottavaa miettiä milloin näitä omia vakaumuksellisia lainauksiaan laukoo. Mistä lähtien Jeesus on auttanut kakkavaippojen vaihtamisessa ja oksennusten siivoamisessa tai muuttunut joksikin ihme piristeeksi, jolla jaksaa mitä vain yksitoikkoisuutta ja lohduttomuutta?
Olen itsekin ihan peruskristitty, mutta joskus nämä tällaiset ottaa päähän kun ihmisellä on hätä.
En voi kuin sanoa, että empatiat AP:lle. Tarvitsisit hetken itsellesi kerätä voimia isoihin ratkaisuihin ja niiden toteuttamiseen, mutta ymmärrän, että helpommin sanottu kuin tehty. Paljon voimia toivotan silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten miehellä on tuossa aikaa ja varaa alkoholisoitua? Tietty sulla on rankkaa. Muutaman vuoden päästä helpottaa, mutta sinnekin asti pitäisi jaksaa raunioitumatta. En osaa antaa neuvoja. Ainoastaan tuo ettei tuosta mitää tule jos suhde ei ole kunnossa sen isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole mummolaa?
No tuskin löytyy. Sopii nimittäin kuvioon, että kolme lasta väännetään tiheällä tahdilla ilman tukiverkkoa ja mieskin työttömänä.
Normimeininki. Et ole ainoa tuossa tilanteessa.
Musta kuulosti, että oisitko masentunut? Saisiko vaikka perhetyäntekijän kautta jotain apua ja vähän aikaa itsellesi? Edes pari tuntia sillon tällön varmasti tekis jo paljon. Osaan samaistua kyllä, mulla kaksi pientä lasta ja vaikka oon tosi onnellinen näistä, niin varsinkin kun mies iltavuorossa, niin onhan siinä kädet täynnä, lapset toinen vilkas kun mikä ja toinen välillä aika itkuinen. Jos ois kolmaskin vielä, niin kyllähän siinä olis tupella! Ei sulla mitään harrastusta oo, mitä voisit kotona alkaa tekemään lasten kanssa olemisen ohessa? Leipominen, käsityöt, maalaaminen, mitä nyt vaan? Sellainen joku oma juttu, mihin vois aina hetkeksi karata, kun kakaroilta pääsee. Sillä keinoin oon itse jaksanu paremmin arkea, teen melko paljon käsitöitä ja leivon. Älä ajattele sitä kerhoa noin, ota joskus puheeksi se, että on raskasta, ja aivan varmasti siellä on joku muukin jolla on, se helpottaa kun saa ymmärrystä ja myötätuntoa edes. Ei ne muutkaan oo sen kummempia äitejä, sama väsymys se on monella niitten merkkivaatteittenki takana. Onko sulla ammattia, mihin palata tai hakeutua kunhan lapset kasvaa vähän, pienin on ilmeisesti vielä vauva jos sitterissä nukkuu? Jos hakisit jotain apua ja koittasit saada jotenki mielesi paremmaksi nyt, ja sitten kun mahdollista, niin muksut hoitoon ja töihin tai vaikka opiskelemaan?
Voimia ja tsemppauksia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole mummolaa?
No tuskin löytyy. Sopii nimittäin kuvioon, että kolme lasta väännetään tiheällä tahdilla ilman tukiverkkoa ja mieskin työttömänä.
Tarinan kaikkitietävä kertoja varmaan.
"Myötätuntoa" "hali"