Kummin 'tehtävät'? Kummi oli ainakin ennen varahenkilö siltä varalta että lapsesta tulisi vaikka orpo. Tämän lisäksi kummin tuli osallistua
Kummin 'tehtävät'? Kummi oli ainakin ennen varahenkilö siltä varalta että lapsesta tulisi vaikka orpo. Tämän lisäksi kummin tuli osallistua lapsen kristilliseen kasvatukseen. Ei ollut mikään lahja-automaatti. Minulle on merkitty oikeesti suuri määrä kummeja eli olen ollut lapsi jonka kummi kaikki läheiset ovat halunneet olla. Isäni sisko oli sitten ainoa todellinen kummini. Se kuitenkin loppui kun olin noin 6v ja hän meni naimisiin ja sai lapsia ja muutti toiselle paikkakunnalle. Muita kummeja olivat isän vanhemmat, mummo, isän vanhin veli ja vaimo, äidin vanhin veli ja vaimo, mummon lasten kotiopettajatar jne. Oikeina kummeina jotka ei merkitty kummeiksi isän kaksi muuta veljeä ja eno vaimoineen.
Kommentit (28)
Kummin tehtävä on opettaa Orpolle moraalia. M51
Kummin ainoa tehtävä on valvoa, että lapsi kasvatetaan kristinuskoon. Tämä tuppaa nykyään unohtumaan.
Eiköhän kummi itse toteuta kummiuttaan, miten parhaiten näkee ellei toisin ole jo alussa sovittu.
Mutta mielestäni ei voi "olettaa" ainakaan mitään pakollisia lahjoja ja lastenhoitovuoroja kummilta.
Kannattaa tarkkaan miettiä suostuuko kummiksi. Perheillä on niin erilaisia odotuksia kummiudesta. Onko aikaa ja varaa. Herkästi tulee välirikko jos ajatukset eivät ole samanlaiset.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tarkkaan miettiä suostuuko kummiksi. Perheillä on niin erilaisia odotuksia kummiudesta. Onko aikaa ja varaa. Herkästi tulee välirikko jos ajatukset eivät ole samanlaiset.
Jep
On jäänne ajoilta, jolloin ei ollut sosiaaliturvaa. Nykyään turha muodollisuus.
Vierailija kirjoitti:
On jäänne ajoilta, jolloin ei ollut sosiaaliturvaa. Nykyään turha muodollisuus.
Ei omaan lapseen liittyviä vaatimuksia voi kenellekkään ulkopuoliselle alkaa asettaa, oli sitten joku mikä kummi tahansa. Sehän olisi hyväksikäyttöä.
Jotkut kuvittelevat kummilla olevan jotain virallisia velvollisuuksia perheen sosiaaliavuksi.
Surullista, että kummius on menettänyt merkityksensä.
Kummi voisi olla lapsen aikuinen ystävä, joka pitää yhteyttä ja on kiinnostunut tämän asioista. Voisi vaikka neuvoa ja joskus tehdä jotain lapsen kanssa. Vaikka retkeillä tai käydä kahvilassa.
Kummisuhde perustuisi vuorovaikutukseen. Myös lapsi ja nuori voi tuoda iloa ja sisältöä kumminsa elämään. Nuori voi aikanaan muistaa kummiaan, kyläillä ja viedä vaikka taidenäyttelyyn.
Kummini asuivat yli 500 km:n päässä, joten hyvä jos kerran vuodessa nähtiin eikä kristillisestä kasvatuksesta ollut puhettakaan.
Ikävä kyllä uskon, että tänä päivänä on aika harvassa ne, jotka vilpittömästi kokevat kummina olemisen iloksi ja tärkeäksi tehtäväksi. Ellei sitten kyseessä ole lähipiirin lapsi ja perheen kanssa ollaan muutenkin läheisissä väleissä. Veikkaan, että aika moni ei vaan ole kehdannut kieltäytyä kun on kysytty kummiksi.
Vierailija kirjoitti:
On jäänne ajoilta, jolloin ei ollut sosiaaliturvaa. Nykyään turha muodollisuus.
Kummius ei liittynyt alun perin mitenkään sosiaaliturvaan, vaan kastettavan lapsen omat biologiset vanhemmat toimivat lapsen kummeina. Kummeiksi alettiin valita perheen ulkopuolisia ihmisiä vasta myöhemmin.
Kummin ainoa tehtävä on aina ja nyt ollut kristinuskollinen kasvatus
Suomessa siihen ei ole koskaan liittynyt orvon vanhemmuutta tjsp.
Kummi on vain siinä mielessä varahenkilö, että hänen vastuunsa rajoittuu lapsen kristilliseen kasvatukseen silloin kun lapsen vanhemmat kuolevat (tai eivät huolehdi lapsen kristillisestä kasvatuksesta). Tähän tehtävään saattaa sisältyä moraalinen velvollisuus lapsen adoptoimiseen, jos lapsi joutuisi muuten sellaiseen ympäristöön jossa hänen uskonnollisesta kasvatuksestaan ei ole takeita.
Vierailija kirjoitti:
Kummius kuuluu vain uskontoon.
Miksi sitten meitä pyydettiin kummeiksi lapselle, jolle vaan annettiin nimi, nimiäisissä? Emme ottaneet moista luottamuksenosoitusta vastaan, sillä jo ennestään liuta kummilapsia, ei olisi yksinkertaisesti enää rahkeet riittäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jäänne ajoilta, jolloin ei ollut sosiaaliturvaa. Nykyään turha muodollisuus.
Kummius ei liittynyt alun perin mitenkään sosiaaliturvaan, vaan kastettavan lapsen omat biologiset vanhemmat toimivat lapsen kummeina. Kummeiksi alettiin valita perheen ulkopuolisia ihmisiä vasta myöhemmin.
Tuohon voisi vielä lisätä, että kummius ei alun perin liittynyt lapsiin. Kun kristittyjä vainottiin ja seurakuntien toiminta tapahtui salassa, kirkon täytyi jotenkin varmistua siitä, että ne jotka haluavat liittyä kirkkoon ovat tosissaan ja heihin voi luottaa. Jokaisella uudella kirkosta kiinnostuneella täytyikin olla joku kirkkoon kuuluva suosittelija, joka tunsi uuden tulokkaan ja puhui hänen puolestaan. Tämä suosittelija toimi eräänlaisena kummina koko kirkkoon liittämistä edeltäneen kasteopetusajan, joka kesti tyypillisesti 3 vuotta. Kummius kehittyi aikojen saatossa nykyiseen muotonsa, jossa kummius alkaa vasta kirkkoon liittämisen yhteydessä.
Minulla on se käsitys, että kummin tärkein tehtävä on olla todistaja kastetilaisuudessa. Mitään elatusvelvollisuutta ei ole. Lahjojen osto on myös vapaaehtoista. Evankelisluterikaisen opin mukaisen kasvatuksen tukeminen kuuluu kummin tehtäviin. Mutta tukeeko vanhemmatkaan tällaista kasvatusta nykyään, kun suurin osa taitaa olla vaan ns. tapauskovia.
Tietysti vanhemmat voisi sanoa kummiehdokkaalle, että mitä he edellyttävät kummilta niin kummi voi hyväksyä tai kieltäytyä tehtävästä. Ei tarvitse sitten jälkikäteen narista.
Nämä on ajalta kun suomi oli kehitysmaa. Lain mukaan etsitään ensiksi mahdollista huoltajaa lähisuvusta ja jos sieltä ei löydy niin lapsi sijoitetaan 18 ikävuoteen asti
Kummin tehtävä on olla opas uskonnossa eli opettaa raamattua ym.