Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa lapsia vasta vuosien päästä
10.02.2017 |
Mulla on ollut aivan järjetön vauvakuume viimeisen vuoden ajan. Olen 24-vuotias ja ollaan seurusteltu 26-vuotiaan mieheni kanssa 3 vuotta. Molemmilla vakituiset työpaikat, kiva asunto, auto, pari koiraa, säästöjä ja muutenkin elämä mallillaan. Ollaan puhuttu lapsista useasti ja molemmat halutaan kaksi lasta. Toissapäivänä mies kuitenkin pamautti, että hän haluaa ne ehkä 5-10 vuoden päästä. Mikäs kiire miehellä muutenkaan tällaisissa asioissa, mutta itse haluan suht nuorena lapset. Olen miettinyt tätä asiaa yksikseni nyt nämä päivät ja ero se lähinnä mielessä pyörii, vaikka suhde muuten on ihan mallillaan.
Onko muilla ollut vastaavia tilanteita ja mihin lopputulokseen päädyitte?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samantapainen tilanne, aluksi mies oli sitä mieltä että haluaa lapsia piakkoin sitten jossain vaiheessa se muuttui "sitten joskus viiden vuoden päästä" kunnes lopulta se oli "mä en haluakkaan lapsia" mutta ihmisellä on oikeus muuttaa mielipidettään, mies meni vaihtoon.
Ymmärrän sinua. Itsekin halusin lapsen/lapset nuorina ja onhan siinä paljon myönteisiä puolia. En ehkä jäisi odottamaan, koska "10 vuotta" kuulostaa siltä, että haluaa miettiä asiaa joskus ensi vuosikymmenellä. Toisaalta onhan sinulla aikaa vielä odotella.
No kuka mies nyt haluaisi lapsia 26-vuotiaana, kun muut kaverit rellestää ja reissaa pitkin maailmaa? Itse valmistuin 25-vuotiaana ja 32-vuotiaaksi asti nautin kasvavasta tulotasosta ja elämästä yleisesti.
33-vuotiaana tuli eka lapsi ja koin, että se oli aikaisintaan kun sen aika oli. Ei jäänyt hampaankoloon elämätön nuoruus ja "hyvät vuodet".
Kyllä aika paljon uhraa elämästään, jos tuon ikäisenä lähtee lisääntymään. Ymmärrän miestäsi hyvin. Miehet voivat päättää lisääntyä vaikka 40-vuotiaana, joten ei ole sinänsä mikään kiire. Toki kannattaa miettiä onko realistista, että olette yhdessä vielä vuosien päästä ja mies halukas tekemään lapsia.
Itse tapasin nykyisen vaimoni ja lapsi oli tulossa vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Ja se tuntui hyvältä. Aiemmin ei olisi tuntunut, vaikka oli takana pari pidempääkin ja vakavantuntuista suhdetta; mutta ei tuntunut juuri nuoresta iästä johtuen.
Juttele miehen kanssa, jos vaikka hän ei oikeasti halua lapsia ollenkaan. Kurjaa, jos hän vedättää sinua vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen isä, entinen pallontallaaja kirjoitti:
No kuka mies nyt haluaisi lapsia 26-vuotiaana, kun muut kaverit rellestää ja reissaa pitkin maailmaa? Itse valmistuin 25-vuotiaana ja 32-vuotiaaksi asti nautin kasvavasta tulotasosta ja elämästä yleisesti.
33-vuotiaana tuli eka lapsi ja koin, että se oli aikaisintaan kun sen aika oli. Ei jäänyt hampaankoloon elämätön nuoruus ja "hyvät vuodet".
Kyllä aika paljon uhraa elämästään, jos tuon ikäisenä lähtee lisääntymään. Ymmärrän miestäsi hyvin. Miehet voivat päättää lisääntyä vaikka 40-vuotiaana, joten ei ole sinänsä mikään kiire. Toki kannattaa miettiä onko realistista, että olette yhdessä vielä vuosien päästä ja mies halukas tekemään lapsia.
Itse tapasin nykyisen vaimoni ja lapsi oli tulossa vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Ja se tuntui hyvältä. Aiemmin ei olisi tuntunut, vaikka oli takana pari pidempääkin ja vakavantuntuista suhdetta; mutta ei tuntunut juuri nuoresta iästä johtuen.
Tuo on sinun kokemuksesi, kaikilla ei ole noin. Oma mieheni tuli isäksi 22-vuotiaana ja on aina ollut hyvä sä, viettää 90% vapaa-ajastaan lapsen kanssa ihan omasta tahdostaan. On urasuuntautunut, ei rellestä. Pitkiä työpäiviä ja uran rakentamista voi tehdä kahden vanhemman perheessä vuorotellen. 4-kymppisenä lapset ovatkin jo lähellä täysi-ikäisyyttä.
Kiertoilmaus sille että mies ei halua lapsia koskaan.Niiden vuosien päästä se ilmoittaisi saman 5v. myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttele miehen kanssa, jos vaikka hän ei oikeasti halua lapsia ollenkaan. Kurjaa, jos hän vedättää sinua vuosikausia.
Luuletko että mies sanoisi sen suoraan kun ero tulisi heti?
Mun mies haluisi lapsen nyt ja mä EHKÄ tässä viiden vuoden sisällä. Ollaan kolmekymppisiä. Mies ei juurikaan ajatellut lasten hankkimista kunnes alkoi 30 lähestyä. Lapset on oikeesti loppuelämän sitoumus ja ne rajoittaa lähes kaikkea mitä teet tästä eteenpäin. Ja myös kalliiksi tulevat. Katsele nyt vielä pari kolme vuotta ja laita sitten mies kiertoon jos olette vielä eri vaiheissa asian suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiertoilmaus sille että mies ei halua lapsia koskaan.Niiden vuosien päästä se ilmoittaisi saman 5v. myöhemmin.
Tai haluaa, mutta ei ap:n kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies lykkää asiaa pari vuotta kerrallaan kunnes nainen huomaa ettei ole enää hedelmällinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele miehen kanssa, jos vaikka hän ei oikeasti halua lapsia ollenkaan. Kurjaa, jos hän vedättää sinua vuosikausia.
Luuletko että mies sanoisi sen suoraan kun ero tulisi heti?
Jos mies on aikuinen, hän sanoo. Keskenkasvuiset pikkupojat ovat asia erikseen. Onko se ero sitten yhtään helpompi 10 vuoden kuluttua, jos/kun mies vihdoin tunnustaa? Pilaa siinä myös naisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies haluisi lapsen nyt ja mä EHKÄ tässä viiden vuoden sisällä. Ollaan kolmekymppisiä. Mies ei juurikaan ajatellut lasten hankkimista kunnes alkoi 30 lähestyä. Lapset on oikeesti loppuelämän sitoumus ja ne rajoittaa lähes kaikkea mitä teet tästä eteenpäin. Ja myös kalliiksi tulevat. Katsele nyt vielä pari kolme vuotta ja laita sitten mies kiertoon jos olette vielä eri vaiheissa asian suhteen.
Ihme juttu tuo, että lapset rajoittavat elämää ja tulevat kalliiksikin. Onko nykyisin yleistä ajatella noin ja silti haluta niitä lapsia? Miten rajoittaa? Eikö elämä ole silloin enää täyttä elämää kun niitä lapsia tulee? Totta kai lasten myötä elämä muuttuu mutta se kai on täysin normaalia elämän kulkua. Kaikkea ei voi saada yhtä aikaa: kun haluaa ja saa lapsia, elämänon silloin elämää lasten siinä mukana ollessa, ei mitään rajoitettua elämää.
Miten ne lapset muuten rajoittaa sitä elämää, mitä elämästä joutuu jättämään pois lasten myötä? Onko elämä lasten kanssa sitten jotenkin vajavaista, rajottunutta?
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen isä, entinen pallontallaaja kirjoitti:
No kuka mies nyt haluaisi lapsia 26-vuotiaana, kun muut kaverit rellestää ja reissaa pitkin maailmaa? Itse valmistuin 25-vuotiaana ja 32-vuotiaaksi asti nautin kasvavasta tulotasosta ja elämästä yleisesti.
33-vuotiaana tuli eka lapsi ja koin, että se oli aikaisintaan kun sen aika oli. Ei jäänyt hampaankoloon elämätön nuoruus ja "hyvät vuodet".
Kyllä aika paljon uhraa elämästään, jos tuon ikäisenä lähtee lisääntymään. Ymmärrän miestäsi hyvin. Miehet voivat päättää lisääntyä vaikka 40-vuotiaana, joten ei ole sinänsä mikään kiire. Toki kannattaa miettiä onko realistista, että olette yhdessä vielä vuosien päästä ja mies halukas tekemään lapsia.
Itse tapasin nykyisen vaimoni ja lapsi oli tulossa vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Ja se tuntui hyvältä. Aiemmin ei olisi tuntunut, vaikka oli takana pari pidempääkin ja vakavantuntuista suhdetta; mutta ei tuntunut juuri nuoresta iästä johtuen.
Tuo on sinun kokemuksesi, kaikilla ei ole noin. Oma mieheni tuli isäksi 22-vuotiaana ja on aina ollut hyvä sä, viettää 90% vapaa-ajastaan lapsen kanssa ihan omasta tahdostaan. On urasuuntautunut, ei rellestä. Pitkiä työpäiviä ja uran rakentamista voi tehdä kahden vanhemman perheessä vuorotellen. 4-kymppisenä lapset ovatkin jo lähellä täysi-ikäisyyttä.
Mitä sitten? Luen tuon usein perusteena perheen perustamiseen nuorena. Mitä sillä ajetaan takaa verrattuna siihen, että lapset olisivat esim. kymmenen?
NB: Mun mielestä ihmiset saa perustaa tai olla perustamatta perheen silloin kun tahtovat. Mutta mielenkiinnosta vaan kysyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele miehen kanssa, jos vaikka hän ei oikeasti halua lapsia ollenkaan. Kurjaa, jos hän vedättää sinua vuosikausia.
Luuletko että mies sanoisi sen suoraan kun ero tulisi heti?
Jos mies on aikuinen, hän sanoo. Keskenkasvuiset pikkupojat ovat asia erikseen. Onko se ero sitten yhtään helpompi 10 vuoden kuluttua, jos/kun mies vihdoin tunnustaa? Pilaa siinä myös naisen elämän.
Ai mies löytää helposti ei-lapsia haluavan naisen joita on pikkuruinen vähemmistö? Ei löydä,joten iso osa miehistä päätyy valehtelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies haluisi lapsen nyt ja mä EHKÄ tässä viiden vuoden sisällä. Ollaan kolmekymppisiä. Mies ei juurikaan ajatellut lasten hankkimista kunnes alkoi 30 lähestyä. Lapset on oikeesti loppuelämän sitoumus ja ne rajoittaa lähes kaikkea mitä teet tästä eteenpäin. Ja myös kalliiksi tulevat. Katsele nyt vielä pari kolme vuotta ja laita sitten mies kiertoon jos olette vielä eri vaiheissa asian suhteen.
Ihme juttu tuo, että lapset rajoittavat elämää ja tulevat kalliiksikin. Onko nykyisin yleistä ajatella noin ja silti haluta niitä lapsia? Miten rajoittaa? Eikö elämä ole silloin enää täyttä elämää kun niitä lapsia tulee? Totta kai lasten myötä elämä muuttuu mutta se kai on täysin normaalia elämän kulkua. Kaikkea ei voi saada yhtä aikaa: kun haluaa ja saa lapsia, elämänon silloin elämää lasten siinä mukana ollessa, ei mitään rajoitettua elämää.
Miten ne lapset muuten rajoittaa sitä elämää, mitä elämästä joutuu jättämään pois lasten myötä? Onko elämä lasten kanssa sitten jotenkin vajavaista, rajottunutta?
Kysyykö joku tosissaan tuollaista? Päivähoitomaksut,ruoka,vaatteet ja muut varusteet lapsille maksavat aika hillittömästi puhumattakaan isommasta asunnosta.Niiden kuskaaminen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies haluisi lapsen nyt ja mä EHKÄ tässä viiden vuoden sisällä. Ollaan kolmekymppisiä. Mies ei juurikaan ajatellut lasten hankkimista kunnes alkoi 30 lähestyä. Lapset on oikeesti loppuelämän sitoumus ja ne rajoittaa lähes kaikkea mitä teet tästä eteenpäin. Ja myös kalliiksi tulevat. Katsele nyt vielä pari kolme vuotta ja laita sitten mies kiertoon jos olette vielä eri vaiheissa asian suhteen.
Ihme juttu tuo, että lapset rajoittavat elämää ja tulevat kalliiksikin. Onko nykyisin yleistä ajatella noin ja silti haluta niitä lapsia? Miten rajoittaa? Eikö elämä ole silloin enää täyttä elämää kun niitä lapsia tulee? Totta kai lasten myötä elämä muuttuu mutta se kai on täysin normaalia elämän kulkua. Kaikkea ei voi saada yhtä aikaa: kun haluaa ja saa lapsia, elämänon silloin elämää lasten siinä mukana ollessa, ei mitään rajoitettua elämää.
Miten ne lapset muuten rajoittaa sitä elämää, mitä elämästä joutuu jättämään pois lasten myötä? Onko elämä lasten kanssa sitten jotenkin vajavaista, rajottunutta?
Tuota ajettaluprosessia kutsutaan vastuullisuudeksi ja sen soisi yleistyvän roimasti. Ei olisi sitten niin paljon niitä 5 lapsen kouluttamattomia yh:ita valittamassa miten rahat ei riitä, tai että yhteiskunnan (eli niiden kykenevien) tehtävä on maksaa tämä yksilötason kyvyttömyys ajatella päivää pidemmälle.
Elämä on täyttä elämää, jos haluaa lapsia ja niitä tulee. Lapset kuitenkin rajoittavat elämää tässäkin tapauksessa. Itse rakastan lapsiani, mutta tottakai se rajoittaa valintoja. Kaksi lapsetonta kaveriparikuntaa lähtivät keskenään viime kesänä Yhdysvaltoihin pitkälle road tripille ja jos meillä ei olisi lapsia, olisimme varmuudella olleet samalla reissulla. Nyt emme halunneet laittaa lapsia kesällä kahdeksi viikoksi muualle hoitoon ja lähteä keskenemme reissuun, joten lähdimme perheenä muualle. Mutta kyllä tuo perihauska road trip ja uusien paikkojen näkeminen olisi ollut myös kivaa. Jos esimerkiksi kokee, että tuon kaltaista rajoitusta ei pysty hyväksymään, ei kannata hankkia lasta.
Samoin, jos tulotaso on mallia peruspäiväraha, ei varmastikaan kannata hankkia kolmea lasta ja isoa koiraa. Yksilön pitäisi ymmärtää rajoituksensa ihan itse. Yhteiskunta jeesaa sitten, jos menee odottamattomasti pieleen. Nykyään menee enemmänkin ihan kaukaa ennaltanähtävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele miehen kanssa, jos vaikka hän ei oikeasti halua lapsia ollenkaan. Kurjaa, jos hän vedättää sinua vuosikausia.
Luuletko että mies sanoisi sen suoraan kun ero tulisi heti?
Jos mies on aikuinen, hän sanoo. Keskenkasvuiset pikkupojat ovat asia erikseen. Onko se ero sitten yhtään helpompi 10 vuoden kuluttua, jos/kun mies vihdoin tunnustaa? Pilaa siinä myös naisen elämän.
Ai mies löytää helposti ei-lapsia haluavan naisen joita on pikkuruinen vähemmistö? Ei löydä,joten iso osa miehistä päätyy valehtelemaan.
Miten se uuden naisen löytyminen helpottuu, kun miehellä on ikää 40 v? Tuon asian valeheteleminen tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa ilmi. Et kai luule, että nainen kuittaa valehtelun olankohautuksella ja jatkaa suhdetta hyvillä mielin?
Alue: Aihe vapaa
Senkus panet toimeksi.