Miksi fetisisteistä ei puhuta seksuaalivähemmistönä?
Minulla on seksuaalinen fetissi tiettyyn naisen ruumiinosaan jota hluan nuolla ja nuuhkia. Monet ihmiset pitäisivät tätä erityisen outona että kiihotun tästä ja olen tuntenut itseni epänormaaliksi friikiksi. En ole paljastanut tätä fetissiä kenellekään paitsi ex-tyttöystävälleni, joka onneksi sanoi hyväksyvänsä sen. Nyt olen vasta pikkuhiljaa alkanut hyväksymään itseni sellaisena kun olen ja sen tosiasian että muuksi en muutu. Miksi näistä asioista keskusteleminen pidetään jotenkin enemmän tabuna kun esim homoseksuaaliset? Monet fetisistit tunevat häpeää ja pelkoa, eivätkä siksi koskaan tuo mieltymyksiään esiin kumppanilleen, sitten he elävät kumppanin kanssa jossa seksielämä ei ole heistä tarpeeksi tyydytävää. En nyt sano että kumppanilla on mikään velvollisuus toteuttaa toisen fetissit, mutta niistä pitää silti osata jutella.
Kommentit (9)
Koska ketään ei kiinnosta, ja toisaalta taas vähän joka toinen nykyään kehuskelee, että hänellä on jokin fetissi, kun tarkoitetaan fantasiaa, tapaa tai mieltymystä.
99% miehistä on perseeseenpanofetissi, onko ne 99% miehistä seksuaalivähemmistö?
Ihmiset kun kuitenkin ovat jo muutenkin, kuka enemmän ,kuka vähemmän jotain fetisistejä.
Enpä tiedä. Minä olen sujuvasti keskustellut parisuhteessa perversioistani ja niitä on mahdollisuuksien mukaan toteutettu. Kumppania voi vaihtaa, jos seksielämäänsä ei koe tyydyttäväksi tai kumppanin kanssa ei edes pysty asioista keskustelemaan. En ole kokenut häpeää omista mieltymyksistäni.
En tiedä, onko esim. pyllynnuuhkijoita syrjitty työelämässä ja kohtaavatko he väkivaltaa seksuaalisten mieltymystensä takia. Esimerkiksi homoseksuaalit ovat tällaista kohdanneet.
huppista keikkaa