Joka päivä eläköityy 7 nuorta mielenterveyssyistä
Oikeasti 2300 jäi vuonna 2015 eläkkeelle mielenterveyssyistä. Eikö tämä yhtään kolahda teihin vanhempiin?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Onko syynä lääkkeet, vanhemmuus vai yhteiskunnan kovuus?
Liian helppo elämä, curling-vanhemmat varjelevat ettei mikään pahoita herkän lumihiutaleen mieltä ja lapset saavat kaiken mitä kehtaavat sormellaan näyttää. Sitten aikuisena ei ole valmiuksia kestää vähäisimpiäkään elämän vastoinkäymisiä. Lisäksi päihteet, nimenomaan laittomat sellaiset, kannabis ja kakenlaiset pillerit mitä saadaan käsiin tykitetään suoraan suoneen.
moni nuori ottaa sen eläkkeen tahallaan, ettei tarvitse emnnä töihin saa matkailla intiassa ja saa eenemmän rahaa
Vierailija kirjoitti:
Syynä on se, ettei hoitoa saa. Esim itselleni ei myönnetty enää psykoterapiaan jatkorahoitusta. Psykoterapia ole edennyt hyvin, hoito alkanut toimimaan. Mutta otetaan mieluumin lyhyen tähtäimen säästö kuin pitkän...
Mutta mikä sitten on syynä siihen että jopa kolmasosa nuorista 'tarvitsee' psykoterapiaa tai pitäisi sulkea mielisairaalaan? Ennen, kun elämä oli kovempaa, mielenvikaisia oli korkeintaan yksi tuhannesta.
Syitä lienee useitakin: Liian helppo elämä vierottaa kohtaamasta vähäisiäkään vastoinkäymisiä. Nuoret ovat tottuneet siihen että vanhemmat tai yhteiskunta tai joku varjelee aina kaikelta pahalta eivätkä osaa itse kantaa vastuuta elämästään. Masennukset, kirjainyhdistelmätaudit ja muut mielenhäiriöt ovat muotia, niitä diagnosioidaan hepposin perustein ja aletaan hoitaa mielialalääkkeillä sekä terapialla.
Varmaan se maan synkkyys, jengin ilkeys ja näköalattomuus elämässä vaikka olisikin hoitanut asiansa hyvin.
Höpö höpö nuo helppo elämä jutut. Ei pidä ainakaan omalla kohdallani paikkaansa. Minä uskon että jos karkeasti ajatellaan niin esimerkiksi sää ja yhteisöllisyyden puute ovat isoja juttuja. Lisäksi työ- ja opiskeluelämässä on liian vähän mahdollisuuksia. Itse olen selvinnyt työelämässä sillä että teen osa-aikatyötä silloin kun minulle sopii. Ja minun onneksi työkkäri on antanut minun olla rauhassa monta vuotta. Moni lääkäri on suoraan kysynyt että olenko miettinyt työkyvyttömyyseläkettä. No en ole koska sinnittelen työelämässä vaikka välillä olen monta viikkoa kotona. Jos työkkäri jossain vaiheessa pakottaa kokopäivätyöhön, en tule sitä jaksamaan mutta en myöskään pärjää parin sadan euron saikkurahalla niin siinä vaiheessa voi eläke alkaakin kiinnostamaan. Jos ei yksinkertaisesti muuta vaihtoehtoa pärjätäkseen ole.
67 jatkaa. Minulla masennus on parantunut hyvin. Ahdistus ja uupumus piinaa. Voimavarat ei ole entiset enkä tiedä tuleeko ne koskaan olemaan. 5 vuotta terapiaa kohta takana mutta on oltava armollinen ja todettava että loppuunpalaminen ja ahdistuneisuushäiriö voi olla loppuelämän juttu. Lääkkeet jätin 9 vuoden jälkeen pois, en tiedä oliko hyvä vai huono.
exnarkki kirjoitti:
moni nuori ottaa sen eläkkeen tahallaan, ettei tarvitse emnnä töihin saa matkailla intiassa ja saa eenemmän rahaa
Mitähän huimia summia jotkut kuvittelevat suurimman osan työkyvyttömyyseläkeläisistä saavan. Ei niillä kovin leveää elämää vietetä.
Ja kyllä, tuosta noin vain OTIN eläkkeen, että pääsisin palmun alle makaamaan.
Mikähän kehitysvamma tällä samilla on? Voisi ihan hyvin hakea normityötä koska kokemustahan tolla ainakin on paljon niin ei cv ole tyhjä ja osaa ilmeisesti tehdä töitä kun joutuu noihin ilmaistöihin