Väkivaltainen kosto fantasia.
Joskus haaveilen hyökkääväni jotain varakasta valtaapitävää vastaan ja uhata häntä väkivallalla tyyliin "nyt ei rahat ja valta auta".
Tietenkään noin en tee, en kykene fyysisesti, enkä henkisesti. Mutta miksi fantasioin asialla. Työtön sairas ja velkainen olen.
Kommentit (7)
Minun mielestäni on huvittavaa, että Suomessa kehtaa joku itkeä luokkaeroista tai syyttää muita ihmisiä/valtiota omasta huonosta tilanteestaan. Jossain Jenkeissä tuo ehkä olisi jossain määrissä oikeutettua, kun parhaat koulut ja laadukas opiskelu maksavat siellä paljon rahaa. Suomessa kuitenkin valtio kustantaa jokaisen yksilön opiskelut vaikkapa aivokirurgiksi asti ja siihen kylkeen vieläpä katon pään päälle ja taskurahaa monta sataa per kuukausi takataskuun. Mutta sitten joku raukka kehtaa syyttää muita tai valtiota omasta tilanteestaan. Siis muita ihmisiä, jotka ovat painaneet duunia ja tehneet kovaa työtä opintojensa eteen samaan aikaan kun se raukka on huidellut nuorena kaupungilla ja vetänyt päihteitä. Sitten myöhemmin tulee yllätyksenä, kun onkin persaukinen ja velkainen alkoholisti, samaan aikaan kun se vaivalla päntännyt luokkakaveri juhlii itsenäisyyttä linnan juhlissa. Suomessa ainut henkilö joka on syyllinen omaan persaukisuuteen löytyy sieltä peilistä. Katso sinne ja kosta, jos haluat.
Tuttavan lapsi opiskelee kirurgiksi eikä hän ainakaan yhteiskunnan tukia saa. Lainaa saa ja käy työssä. Hmm ..
Minä olen puhunut tuollaista joskus mutta omistani asioistani en avaudu sinulle. En ole koskaan uneksinut tallomisesta rumasti maallanne. Jos olen nukkunut huonosti olen ilmeisesti uneksinut jostain mikä on oikeudenmukaista muidenkin unettomuuden takia.. mikä tähän tulee on puhuminen. Koska et uneksi jos puhut. Jos et ole puhunut et ole uneksinutkaan koska et voi tietää mitä joku toinen ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni on huvittavaa, että Suomessa kehtaa joku itkeä luokkaeroista tai syyttää muita ihmisiä/valtiota omasta huonosta tilanteestaan. Jossain Jenkeissä tuo ehkä olisi jossain määrissä oikeutettua, kun parhaat koulut ja laadukas opiskelu maksavat siellä paljon rahaa. Suomessa kuitenkin valtio kustantaa jokaisen yksilön opiskelut vaikkapa aivokirurgiksi asti ja siihen kylkeen vieläpä katon pään päälle ja taskurahaa monta sataa per kuukausi takataskuun. Mutta sitten joku raukka kehtaa syyttää muita tai valtiota omasta tilanteestaan. Siis muita ihmisiä, jotka ovat painaneet duunia ja tehneet kovaa työtä opintojensa eteen samaan aikaan kun se raukka on huidellut nuorena kaupungilla ja vetänyt päihteitä. Sitten myöhemmin tulee yllätyksenä, kun onkin persaukinen ja velkainen alkoholisti, samaan aikaan kun se vaivalla päntännyt luokkakaveri juhlii itsenäisyyttä linnan juhlissa. Suomessa ainut henkilö joka on syyllinen omaan persaukisuuteen löytyy sieltä peilistä. Katso sinne ja kosta, jos haluat.
Miksi kehitysvammainen tai lievästi kehitysvammainen ei pääse lääkikseen?
Aivan. Joitan on siunattu opiskelulahjoilla ja joitain ei. Onko oikeutettua että vammaiset joutuvat kitumaan pienillä eläkkeillä?
Miksi lääkäriä palkitaan siitä että hänellä oli hyvät lahjat koulunkäyntiin?
Rahat pois ja köyhille!
Vierailija kirjoitti:
Ruuvimeisseli, taltta vai ristipää[/quote
Jämäkkä ja terävä talttapää oli :)
Uusia metodeitani en paljasta jos vaikka jäisin sen vuoksi joskus tulevaisuudessa kiinni.
Naisia ei yleensä raaoista väkivaltarikoksista ensimmäisenä epäillä.
Olet jollain tavalla vihainen/katkera, pidät tiettyjä ihmisiä syyllisinä johonkin ongelmaan elämässäsi?
Mullakin on joskus tollaisia ajatuksia suht pienistäkin asioista, esim. vanhoja koulukavereita kohtaan, jotka syrjivät minua, mutta eivät koskaan esim. fyysisesti satuttaneet, mutta kuitenkin syytän heitä jostain: huonosta itsetunnostani esimerkiksi?
Tai lähipiirissä olevalla ihmisellä on elämässään kiusantekijä, jonka takia myös minun ja tämän läheiseni on vaikeaa olla tekemisissä keskenämme. Tunnen vihaa, että vaikeuttaa elämääni, en tiedä mitään konkreettista ja järkevää keinoa tilanteen parantamiseksi, joten joskus "haaveilen" tai näen unta väkivaltaisesta tavasta päästä ongelmasta eroon, ehkä väkivalta on siksi haave, että se ratkaisee jotain ehkä vain tunnetasolla tai koston muodossa, mutta todellisuudessa väkivaltaa ei kuitenkaan haluaisi itse väkivallan eikä myöskään seurausten vuoksi harrastaa. Todellisuudessa tietää väkivallan olevan typerää, joten se jää vain ajatukseksi.
Joskus kaikkein suurimmilla kärsimyksen hetkillä, kun olen kokenut itseni saastaisen rumaksi ja sanoinkuvaamattoman vastenmieliseksi ulkomuodoltani, olen haaveillut jonkun kauniin ihmisen tappamisesta, ehkä sisällä on halu purkaa vääryydentunnetta ja tuskaa ja sitä ei oikein voi tehdä muuten kuin kuvittelemalla mielessään väkivaltainen tapa purkaa se, koska ajatus väkivallasta vastaa siihen mielessä olevaan tunteeseen. Se on tapa käsitellä ja antaa tunteen tulla turvallisesti ulos omassa mielessään, koska sitä tunnetta ei onnistu vain sulkemaan johonkin rasiaan. Se vain yrittäisi tulla ulos entistä voimakkaammin.
Oikeasti kuitenkin noissa ajatuksissa kohde on aivan väärä (välttämättä oma tunne ei olekaan kenenkään syy) tai kohteen syyllisyys johonkin on liioiteltu.