Miksi se lähteminen mihin tahansa on aina niin vaikeaa?
Pitäisi käydä kaupassa ,mutta ei millään jaksaisi lähteä.
Ensiviikolla Ruotsiin mutta ei jaksaisi ajatellakaan pakkaamista puhumattakaan lähtemisestä.
Aina on kyllä kiva lähteä kun päätän vain mennä ,mutta oi miksi tämä lähteminen on niin vaikeaa.
Eilen en olisi millään jaksanut lähteä edes suihkuun mutta menin. Miksi sekin oli niin vaikeaa?
Voiko tämä oikeasti olla normaalia vai onko minulla laiskuus iskenyt?
Kommentit (3)
Ehkä jotain pientä sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai muuten vaan herkkyyttä/introverttia luonnetta taustalla?
Luin otsikon ja olin tulossa vastaamaan, että minulle on vaikeaa edes päästä suihkuun ja siksi tässä vitkuttelen nytkin palstalla...
Nimenomaan tuo siirtymien vaikeus. Kerran sain kamalan itkukohtauksen kun piti lähteä sairaalasta kotiin. Halusin kotiin juu, mutta olin juuri tottunut siellä olemaan!
Mun lapselle on periytynyt samaa taipumusta: ei haluaisi lähteä kouluun, ei haluaisi lähteä koulusta kotiin...
Jos on ollut noin aina, voi olla ihan temperamenttipiirre nimeltä matala sopeutuvuus. Itselläni on tämä, ja aina kauhea sisäinen taistelu että saan pakotettua itseni siirtymiin, olipa siirtymä työstä toiseen tai paikasta toiseen.