Uhmaikä ja kurinpito: Minne on unohtunut tiukka puhuttelu?
Päivittäin täällä keskustellaan sopivista kurinpidollisista toimenpiteistä. Olen seurannut niitä tiiviisti kun olen ehtinyt.
Ihmettelen vaan, että minne on unohtunut tiukka puhuttelu. Olemmeko me ihan 50-lukulaisia kun meidän perheessä käytetyin kuritoimi on: käsistä kiinni, laskeudutaan lapsen korkeudelle, katsotaan silmiin ja kielletään ystävällisesti, mutta hyvin tiukasti lasta tekemästä mitä ikinä tuhmuuksia oltiinkaan tekemässä. Siihen vielä hyvät perustelut. Tarvittaessa lisäselityksiä molemmin puolin. Toistetaan kunnes tehoaa. 90 % kerroista menee jakeluun.
Meillä ainoa käytössä oleva keino. Jäähyjä en käytä (joskus kokeillut, lasta naurattaa), tukkapöllyt ja muut eivät tule mieleenkään. Lelujakaan en ole ottanut pois. (tyttö 3 v 3 kk)
Olenko ainoa, joka uskoo tiukan puhuttelun voimaan?
Kommentit (5)
Juuri kuten kuvailit. On myös tällä hetkellä paras taaperon kanssa.
Tosin on meillä myös jäähy ja lelut pois -käytössä. Molemmat viimeksi mainitut toimivat kyllä paremmin esikoisella. Ennen jäähy toimi myös taaperolla mutta nyt ihan viime aikoina on käynyt niin että poika rupeaa hysteerisesti parkumaan (vaikka siis ihan rauhallisesti yritän hänet passittaa jäähylle) ja huutamaan että " äidin rakas poika" ja sitten kun mä siinä rauhottelen että rakastan toki häntä edelleen niin sitten hän ikään kuni rauhottuu ja unohtaa jo jäähyn ja sen idean...
On mulla kyllä välillä vaikeaa saada katsomaan silmiinkin. Mutta poika on hyvin näköjään oppinun kun eilen riiteli siskonsa kanssa niin sitten tuimalla äänellä sanoi isosiskolleen " nyt näytäpä mulle silmät ja mene arestiin!" Ja isosisko repes kun " katso silmiin" oli saanut vähän uuden muodon...
Eli menen lapsen korkeudelle, vaadin katsomaan silmiin ja sitten keskustellaan.
Jäähy on myös käytössä, silloin kun leikit menee pelkäksi lyömiseksi, niin laitan molemmat jäähtymään. Sen jälkeen anteeksipyyntö ja saa jatkaa leikkejä.
Lelujakin on joutunut takavarikkoon välillä. Yhden kerran olen perunut karkkipäivän ja muutaman kerran lasten ohjelmat. Ne on äärimmäisiä ja tosi toimivia keinoja.
Fyysistä kuritusta ei meilläkään käytetä, sillä en usko sen voimaan. Jäähy ja puhuttelu ovat meillä normaalit kurinpitotoimet ja lapsilta edellytetään anteeksipyyntöä.
Tosin meillä käytetään myös jäähyä ja lelutakavarikkoa, vähän tilanteesta riippuen. Tosin jäähyynkin yhdistän aina tuon puhutteluosuuden ja jäähylle meillä tyttö joutuu lähinnä vain silloin kun hänelle selvästi tekee hyvää päästä vähän rauhoittumaan. Ja lelu joutuu takavarikkoon jos tyttö ei toistuvista kielloista huolimatta usko, että sitä ei heitellä tai jos syntyy ylitsepääsemätöntä vääntöä jostain lelusta; silloin kumpikaan ei saa sitä.
Itse olen käyttänyt tästä puhuttelusta nimitystä pysäytys, koska siinähän kirjaimellisesti pysäytetään lapsen toiminta. Oikeastaan tätä metodia olen käyttänyt sen suurempia miettimättä ihan vauvavaiheesta lähtien kun olen nostellut tyttöjä kiellettyjen puuhien parista ja sanonut jämäkän " Ei" silmiin katsoen.
Fyysistä kuritusta en edelleenkään hyväksy enkä myöskään lapsen mollaamista ja haukkumista. Tunnustan kyllä joskus väsyneenä karjaisevani kovallakin äänellä, mutta ylenpalttista huutamista en harrasta.
Näitä kirjoituksia aiheesta luettuani aloin itsekin miettiä, että miten meillä oikein lapsia kasvatetaan ja mitä kurinpitotoimenpiteitä meillä on. Meillä kyllä toimii se vanha " UHKAILU, KIRISTYS JA LAHJONTA" -LINJA...
Aika hyvin myös meillä tuo tiukka puhuttelu tehoaa. Toki 3 lapsen perheessä desibelit nousee joskus yli sallitun rajan sekä aikuisilla että lapsilla eli valitettavasti menee huutamisen puolelle turhan usein.
Pienimmälle, 1v4kk kieltäminen on tietysti sitä ei-sanaa paljon vielä. Haen pois kun kiipeää pöydälle tai heittää kaukosäätimen ja sanon tiukasti ei.
Isompien kohdalla (4,5v ja 5,5v) täytyy käyttää eri keinoja.
Meillä harvoin enää riidellään leluista vaan riidat koskee sitä kuka pääsee ensin suihkuun, saa ensin ruokaa jne. ja niistä ovat sisarukset välillä tukkanuottasillaan. Tiukka " seis" ja selityys mitä tapahtui ja anteeksipyyntö päälle auttaa. Usein alkaa selittely " niin mutku toi aloitti" , olen vastannut yleensä et joo, mut se on fiksu kuka lopettaa. Yleensä riita loppuu siihen. äärikeinot on sitten se uhkailu, kiristys ja lahjonta....
Joskus pienempänä tunnustan antaneeni luunapin tai ottaneeni niskavilloista kiinni kun ei enää ole mikään puhe auttanut. En ole ylpeä siitä ja itsellä oli tosi kurja olo kun olin kimmastunut jostain niin kovasti etten pystynyt hillitsemään itseäni. Ja se on totta mitä joku aiemmissa viesteissä totesi, että se on loputon suo jos lähdet antamaan tukkapöllyä tms. niin ne " lievemmät" rangaistukset menettää tehoaan. Juuri näin. Eli mitä pidemmälle vie rangaistuksen niin sitä vähemmän niillä lievillä on tehoa. Ja senhän sitten jokainen tajuaa mihin se johtaa.
Hyvä vielä niin kauan, kun uhkailu sillä, että isi tulee ja komentaa kohta - auttaa ;D
Mutta kun vaihtoehdot ovat joko, läimäykset ja tukkapöllyt ja huuto, tai kukkahattumainen lässytys, periksi antaminen, curling jne.
Meillä ei käytetä ruumiillista kuritusta, eikä huudeta, MUTTA ei meillä asioita katsota läpi sormien ja nätillä äänellä vain pyydetä lasta lopettamaan... Kyllä meillä puhutellaan napakkaan sävyyn ap:n kuvailemalla tavalla. Jopa niin, että viedään omaan huoneeseen, istutetaan tuolille, kyykistytään samalle tasolle, ja puhutaan vakavaan sävyyn. Joskus jopa otetaan sievästi leuasta kiinni jos katse harhailee. Tämäkin määrätietoisesti, mutta hellästi että lapsi tietää, että olen tosissani. Lasta ei retuuteta, ei huudeta, ei mollata, ei nolata, ei alisteta tms.
Tämä ei tietenkään ole ainut väkivallaton kasvatuskeino, mutta erittäin toimiva meillä. Ja huom. toimivan siitä tekee, se että sitkeästi sitä käytetään välttäen ruumiillista kuritusta. Lapset kun tuppaavat olemaan aika fiksuja ja kun rangaistukset kovenevat, ne " pienemmät" rangaistukset menettävät tehoaan. Siis selkäsaunan jälkeen tukkapölly ei enää olekaan niin tehokas....