Riita yhteenmuutosta
Kummallakin on ennestään omana asuntona iso kaksio, joissa kummassakin hyviä huonekaluja. Poikaystävän mielestä hänen keittiönpöytä, tietokonepöytä, sängyt ja tv-taso ja kaikki pitäisi saada sinne. Jos ehdotan jotain mun tavaraa sinne hänen tavaransa sijasta, niin hän sanoo vain, että se ei sinne tule, koska se sitä tätä ja tota.
Esimerkkinä tuo poikaystävän tietokonepöytä. Se on todella iso ja vie paljon tilaa. Siinä on 3 hyllykköä eri kerroksina ja sivuilla lasikaapit koko pöydän pituudelta. Hän sanoi, että koska hänen tietokonepöytänsä tulee asuntoon niin ei enää minun pöytä mahdu. Minun pöytä on kuulemma ruma ja iso, joka vie liikaa tilaa. Faktahan on, että tarvitsen tätä pöytää, koska minulla pitää olla pöytä, jossa säilyttää koulukirjat ja -paperit sekä missä tehdä kouluhommia ja pitää tietokonettani. Sehän ei tule kuuloonkaan, että saisin käyttää poikaystävän tietokonepöytää ja hänen konettaan. Jos siis pöydän haluan niin hänen mukaansa sen pitäisi olla pieni ja huomaamaton ja vanha menisi roskiin.
Ahdistaa ihan helvetisti yhteenmuutto ja kaikki. Meille on kesällä tulossa vauva D: Tekisi mieli ottaa poikaystävän läheltä oma asunto johon muuttaa vauvan kanssa. Stressaa ja ahdistaa muutto ihan todella paljon. Tuntuu, että se asunto tulee olemaan poikaystävän sisustama ja hänellä olisi vain oikeus omaan yksityiseen nurkkaansa, mutta minulla ei, koska "vie liikaa tilaa".
Mitähän tässä tekisi? Suosiolla oma asunto vai yritetäänkö tehdä tavaroiden kanssa kompromissi (mikä voi olla tosi vaikeeta)? Lähinnä tuo tietokonepöytä-jupakka häiritsee hirveästi. Minä 23 ja poikkis 29.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paksulle lompakolle pääset loisimaan?
Tyhmä kysymys. :D Mies on työtön ja minä opiskelen AMK:ssa uutta ammattia ja teen sivussa jo aikaisemman ammatin töitä. Joten se on mies, joka pääsee loisimaan.
Hakeeko mies töitä/ miettii jatkokouluttautumista?
Kyllä minunkin kristallipallo ei hyvää ennusta ja luen rivien välistä, sinun epäröivän ratkaisua.
Ehkä nyt kannattaisi laittaa suhde jäähylle ja edetä hitaasti ja katsotte tilannetta uudelleen vauvan synnyttyä, miten mies selviintyy isyydestä, ettet myöhemmin huomaa, sinulla olevan kaksi lasta huolettavana.
Mies kuulostaa hyvin joustamattomalta, eikä huomioi lainkaan sinun toiveita ja se ei ennusta hyvää parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, täällä monta kokenutta naista neuvoo sinua täydestä sydämestä. odota vaikka että vauva on syntynyt ennen kuin muutat minnekään.
Jos se on tosirakkautta, se ei siihen kaadu. Jos mies haluaa sinut ja vauvan, hän pitää teistä hyvän huolen myös sinun asuntoosi. Selität hänelle, että te jäätte ainakin 200 e/ kk plussalle ellei enemmän, jos ette vielä muuta.
Onko äitisi tai miehen äiti luvannut auttaa?
Äiti on sanonut, että hänen luokseen voin tulla koska tahansa ja muutenkin on suht hyvä tukiverkko :) Mummit ja kaverit auttamassa.
Hienoa! Sitten sinulla ei ole hätää, jos on tukiverkosto.
Sinuna miettisin ja puntaroisin vaihtoehtoja. Vauvan kanssa voi olla raskasta ja jos parisuhde ei toimi, niin elämä on hullun myllyä.
Ehditte sittenkin muuttaa yhteen, kun se sujuu kitkattomasti. Turha tehdä sitä nyt, jos se ei solju mukavasti. Veikaan tosin, ettei sitä yhteenmuuttohetkeä välttämättä tule myöhemminkään ja siksi mies haluaa tehdä sen nyt väkisin.
Muuttaisitteko yhteen, jos vauvaa ei olisi tulossa? Jos ette, niin älä muuta nytkään. Miksi ihmeessä pitäisi. Ukko on kuitenkin vain liimautuneena sen tietokonepöytänsä ääreen.
Ja mies haluaa tottakai muuttaa yhteen, että hän vaikuttaisi ulospäin vastuulliselta isältä. Lisäksi hänen ei tarvitse silloin vasiten tulla katsomaan vauvaa ja jopa tehdä vauvan kanssa jotain, vaan hän voi kätevästi luistaa kaikesta olemalla kuitenkin fyysisesti paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Ja mies haluaa tottakai muuttaa yhteen, että hän vaikuttaisi ulospäin vastuulliselta isältä. Lisäksi hänen ei tarvitse silloin vasiten tulla katsomaan vauvaa ja jopa tehdä vauvan kanssa jotain, vaan hän voi kätevästi luistaa kaikesta olemalla kuitenkin fyysisesti paikalla.
Fyysisesti paikalla, tietokonepöytään liimautuneena...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paksulle lompakolle pääset loisimaan?
Tyhmä kysymys. :D Mies on työtön ja minä opiskelen AMK:ssa uutta ammattia ja teen sivussa jo aikaisemman ammatin töitä. Joten se on mies, joka pääsee loisimaan.
Hakeeko mies töitä/ miettii jatkokouluttautumista?
Mies "yrittää" hakea töitä. Suhteen alussa oli töissä, mutta firma meni konkurssiin ja ollut jo 3 vuotta työttömänä.... Kouluun ei enää aio mennä sanojensa mukaan. Opiskellut aikoinaan jo kaksi ammattia.
Joku kysyi, että onko meillä ollut sellaista hekumaa yhteenmuutosta. Aikaisemmin oli, mutta tän tavarajutun myötä kaikki tuntuu menevän ihan pipariksi :/
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisitteko yhteen, jos vauvaa ei olisi tulossa? Jos ette, niin älä muuta nytkään. Miksi ihmeessä pitäisi. Ukko on kuitenkin vain liimautuneena sen tietokonepöytänsä ääreen.
Hyvä kysymys. Tuohon vastaisin, että tuskimpa... En usko :D ollaanhan tässä jo 5 vuotta seurusteltu ja on ollut aikaa muuttaa yhteen, mutta kumpikaan ei ole halunnut. Nyt vasta alettiin suunnittelemaan kun vaavi ilmoitti tulostaan...
Jos on jo yhden pöydän takia noin vaikeaa niin miten meinaatte selvitä todellisista perhe-elämän haasteista? Ja kannattaako ruveta tollaselle pummille kotiorjaksi? Toivottavasti asiat järjestyy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paksulle lompakolle pääset loisimaan?
Tyhmä kysymys. :D Mies on työtön ja minä opiskelen AMK:ssa uutta ammattia ja teen sivussa jo aikaisemman ammatin töitä. Joten se on mies, joka pääsee loisimaan.
Hakeeko mies töitä/ miettii jatkokouluttautumista?
Mies "yrittää" hakea töitä. Suhteen alussa oli töissä, mutta firma meni konkurssiin ja ollut jo 3 vuotta työttömänä.... Kouluun ei enää aio mennä sanojensa mukaan. Opiskellut aikoinaan jo kaksi ammattia.
Joku kysyi, että onko meillä ollut sellaista hekumaa yhteenmuutosta. Aikaisemmin oli, mutta tän tavarajutun myötä kaikki tuntuu menevän ihan pipariksi :/
eli suomeksi huomannut pummina olon olevan paljon mukavampaa kuin töissä käymisen/ kouluttautumisen, joka parantaisi hänen asemiaan.
Tässä käy kuitenkin niin että kokeneempien neuvot eivät vaakakupissa paina mitään ja aloittaja muuttaa tuon "miehen" kanssa yhteen. Toivon olevani väärässä.
Ottakaa käyttöön eriväriset tarralaput. Sinulle pinkki ja poikaystävälle vihreä - esimerkiksi.
Kirjoitatte listan valikoitavista kalusteista, joita siis ei voida pitää kahta. Esim. ruokapöytä, ruokatuolit, sohva, sohvapöytä, tv-taso, sänky, lipasto, yöpöytä, ja kumpikin omassa kämpässään laputtaa listan huonekalut että kumman teistä sänky otettaisiin teidän yhteisen kodin sängyksi. Kumpikin laputtaa oman sänkynsä jne, että minun vai sinun. Sitten vertailette tuloksia, ja katsotte että onko reilua jako että toiselta säästetään kaikki ja toiselta ei juuri mitään.
Kummallekin lisäksi kaksi ei tätä-tarralappua jolla saa merkata toisen omaisuudesta kaksi asiaa joita ei missään nimessä haluaisi yhteiseen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paksulle lompakolle pääset loisimaan?
Tyhmä kysymys. :D Mies on työtön ja minä opiskelen AMK:ssa uutta ammattia ja teen sivussa jo aikaisemman ammatin töitä. Joten se on mies, joka pääsee loisimaan.
Pliis älä muuta sen kanssa yhteen. Se ei tajua mitä vauvan tulo tarkoittaa parisuhteelle ja apua et siltä saa kun sen nainen no 1 on tietokone.
Mun on vaikee ymmärtää sitä, että nykyään tehdään ensin lapsi ja sitten aletaan vasta yrittää vakavampaa suhdetta. Toi tilanne kuulosta inhottavalta, koska "miehellä" ei liene mitään halua/kykyä ottaa myös toinen osapuoli huomioon. Meillä oli ihan toinen tilanne, kun alettiin pohtia yhteen muuttamista. Molemmat tehtiin ns uhrauksia huonekalujen suhteen, laitettiin osa myyntiin ja hankittiin myös uusia. Ollaan menossa nyt keväällä naimisiin ja yhteinen elämä on sujunut hyvin.
Onko teillä sellaista, että innoissanne fiilistelette yhteisestä kodista jne. Tajusin vasta jälkikäteen, että meiltä puuttui sellainen kokonaan. Muutenkin kaikki oli aina jotenkin hankalaa ja vääntämistä. Onneksi elämä on näyttänyt myöhemmin toisenkinlaista antia. Keskity nyt vauvaan ja karsi kaikki hankaloittavat rönsyt.