Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautuisitte naapurin ivaan?
07.02.2017 |
Meillä on naapurissa perhe, jotka selvästi tekevät pilaa meistä, etenkin minusta. Perheen teini-poika avoimesti nauraa päin ja tuijottaa, ja jää myös tuijottamaan perään. Eikä vastaa jos tervehtii, tuijottaa vaan ivallisesti hymyillen.
Kohtaamiset tuntuvat typeriltä, kun sekä he, että minä tiedän, että tekevät keskenään pilaa meikäläisestä, eikä heillä tunnu enää pokka pitävän kohtaamisissa. Silti pitäisi jaksaa käyttäytyä aikuismaisesti, myös sitä onnetonta teinaria kohtaan.
Ärsyttää silti niin vietävästi, miten te suhtautuisitte? Nauraistte ja tuijottaisitte takaisin? Lakkaisitte tervehtimästä? Vai mitä?
Kommentit (31)
Varmaan sanoisin tavallisella äänellä "terve idiootti/idiootit" ja sitten hämmentyneenä "anteeksi, ajattelinko minä ääneen" sitten vaan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat omituinen perhe muutoinkin. Perheen äiti taas välttelee katsekontaktia, ei vastaa tervehdyksiin, ei tule samaan aikaan hissiin yms. Isänsä taas on samanlainen naureskelija kuin poikansa, mutta juttelee.
Laittaisin käyttäytyjän puutteellisuuden piikkiin.
Kuulostaa joltain mielenterveysongelmaperheeltä :D
Vierailija kirjoitti:
Typeryksiä. Hymyilet vain aurinkoisesti ja tervehdit tavatessasi ja olet kuin et huomaisikaan. Oletko jutellut muiden naapureiden kanssa, käyttäytyykö perhe samalla lailla myös heitä kohtaan?
En ole viitsinyt kysyä. Jotenkin se myös vähän hävettää että juuri minä olen pilkan kohteena. Olo on kuin koulukiusatulla. Ihmettelen sitä että joku jaksaa. Itse en jaksaisi panostaa niin että joka kerran jonkun tietyn ihmisen kohdatessani jäisin tuijottamaan ja nauramaan. Se vaatii jo energiaa ja tahdonvoimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieslukija kirjoitti:
Kuulostaa joltain mielenterveysongelmaperheeltä :D
Niinpä. Hauskaa onkin, että isänsä on psykologi :)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sanoisin tavallisella äänellä "terve idiootti/idiootit" ja sitten hämmentyneenä "anteeksi, ajattelinko minä ääneen" sitten vaan normaalisti.
Itsensä samalle tasolle typistäminen toimiikin aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieslukija kirjoitti:
Kuulostaa joltain mielenterveysongelmaperheeltä :D
Onko siinä sinusta jotain hauskaa? Tuskin he ovat itse ongelmiaan pyytäneet.
Etkö ole vielä ymmärtänyt suomalaisuuden vahvinta ydintä, sitä saa mitä tilaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muuten vaikuttavat terveiltä, niin tokaisisin jotain sellaista kuin: "Hola, joillain se on hymy persiissä päivästä toiseen."
Jos taas kuuluvat väestönosaan "vähän onnelliset", kannattaa sivuuttaa lievimmän riesan periaatteella eikä olla näkevinään.
Vierailija kirjoitti:
Jos muuten vaikuttavat terveiltä, niin tokaisisin jotain sellaista kuin: "Hola, joillain se on hymy persiissä päivästä toiseen."
Jos taas kuuluvat väestönosaan "vähän onnelliset", kannattaa sivuuttaa lievimmän riesan periaatteella eikä olla näkevinään.
Inhottavaa on juuri se, että ovat naapureita, joten heitä tulee kohdattua lähes päivittäin. Ihmettelen, että kehtaavat käyttäytyä niin. Ja perheen isä tosiaan on psykologi. Mutta niinhän se vanha sanonta menee; "suutarin lapsilla ei ole kenkiä".
Itselleni on tosi vaikeaa käyttäytyä ns. huonosti. Pitäisi ennemminkin pinnistellä ettei tervehtisi tai että sanoisi jotain typerää, perääntuijottamisesta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäyityisin normaalisti niin kuin en huomaisikaan. Ehkä jopa ylitsevuotavan ystävällisesti. Hymyilisit leveästi ja tervehtisit.
Jos silti käytös jatkuu pidempään niin joko totaalinen ignooraus tai aitten asian esille nostaminen.
Mä varmaan oikeesti ikäänkuin näyttäisin korttini, eli kun ensi kerran nauraisivat ja tuijottaisivat, niin sanoisin ihan suoraan, että tollanen tuntuu ihan oikeesti tosi pahalta. Yleensä jos näyttää pahan mielensä avoimesti ja avoimesti sanoo miten asiat oikeesti on niin toinen usein tajuaa, että ei ollutkaan niin hauskaa.
Ilmeisesti äitinsä käyttäytyy kuin huonostikäyttäytyvä teininsäkin, eli teinillä ei ole auktoriteettia, jolta katsoa hyvää mallia. Tunteet niillä kaikilla varmaan kuitenkin on ja niihin voi vedota. Jos ei auta, niin oma on todellakin häpeänsä. Mutta uskon, että auttaisi sanoa ihan suoraan miltä tuntuu. Vaikka aika hullua, että vielä aikuiset ihmiset tuollaista kiusaamista harrastaa, mutta näitähän kuitenkin tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan oikeesti ikäänkuin näyttäisin korttini, eli kun ensi kerran nauraisivat ja tuijottaisivat, niin sanoisin ihan suoraan, että tollanen tuntuu ihan oikeesti tosi pahalta. Yleensä jos näyttää pahan mielensä avoimesti ja avoimesti sanoo miten asiat oikeesti on niin toinen usein tajuaa, että ei ollutkaan niin hauskaa.
Ilmeisesti äitinsä käyttäytyy kuin huonostikäyttäytyvä teininsäkin, eli teinillä ei ole auktoriteettia, jolta katsoa hyvää mallia. Tunteet niillä kaikilla varmaan kuitenkin on ja niihin voi vedota. Jos ei auta, niin oma on todellakin häpeänsä. Mutta uskon, että auttaisi sanoa ihan suoraan miltä tuntuu. Vaikka aika hullua, että vielä aikuiset ihmiset tuollaista kiusaamista harrastaa, mutta näitähän kuitenkin tapahtuu.
'
Kyllä, hullultahan se tuntuu. Etenkin kun selvästi huomaa, että isänsä on täysin tietoinen tilanteesta ja poikansa käytöksestä, mutta ei puutu siihen lainkaan. Vaikka nauraisivat koko perhe kippurassa selän takana, niin voisi poikaansa opastaa, että kasvotusten käyttäydytään asiallisesti. Ei ne psykologitkaan aina osaa kasvattaa. Nupissa voi heittää nuppitohtorillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan oikeesti ikäänkuin näyttäisin korttini, eli kun ensi kerran nauraisivat ja tuijottaisivat, niin sanoisin ihan suoraan, että tollanen tuntuu ihan oikeesti tosi pahalta. Yleensä jos näyttää pahan mielensä avoimesti ja avoimesti sanoo miten asiat oikeesti on niin toinen usein tajuaa, että ei ollutkaan niin hauskaa.
Ilmeisesti äitinsä käyttäytyy kuin huonostikäyttäytyvä teininsäkin, eli teinillä ei ole auktoriteettia, jolta katsoa hyvää mallia. Tunteet niillä kaikilla varmaan kuitenkin on ja niihin voi vedota. Jos ei auta, niin oma on todellakin häpeänsä. Mutta uskon, että auttaisi sanoa ihan suoraan miltä tuntuu. Vaikka aika hullua, että vielä aikuiset ihmiset tuollaista kiusaamista harrastaa, mutta näitähän kuitenkin tapahtuu.
'
Kyllä, hullultahan se tuntuu. Etenkin kun selvästi huomaa, että isänsä on täysin tietoinen tilanteesta ja poikansa käytöksestä, mutta ei puutu siihen lainkaan. Vaikka nauraisivat koko perhe kippurassa selän takana, niin voisi poikaansa opastaa, että kasvotusten käyttäydytään asiallisesti. Ei ne psykologitkaan aina osaa kasvattaa. Nupissa voi heittää nuppitohtorillakin.
Kysy faijalta että miksei lapsesi kunnioita sinua isänä kun käyttäytyy noin huonosti? Sitten poistut. Ammatillinen pähkinä hänelle.
Oletko varma, ettet vain kuvittele? Jos naureskelulla ei ole mitään tekemistä kanssasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan oikeesti ikäänkuin näyttäisin korttini, eli kun ensi kerran nauraisivat ja tuijottaisivat, niin sanoisin ihan suoraan, että tollanen tuntuu ihan oikeesti tosi pahalta. Yleensä jos näyttää pahan mielensä avoimesti ja avoimesti sanoo miten asiat oikeesti on niin toinen usein tajuaa, että ei ollutkaan niin hauskaa.
Ilmeisesti äitinsä käyttäytyy kuin huonostikäyttäytyvä teininsäkin, eli teinillä ei ole auktoriteettia, jolta katsoa hyvää mallia. Tunteet niillä kaikilla varmaan kuitenkin on ja niihin voi vedota. Jos ei auta, niin oma on todellakin häpeänsä. Mutta uskon, että auttaisi sanoa ihan suoraan miltä tuntuu. Vaikka aika hullua, että vielä aikuiset ihmiset tuollaista kiusaamista harrastaa, mutta näitähän kuitenkin tapahtuu.
'
Kyllä, hullultahan se tuntuu. Etenkin kun selvästi huomaa, että isänsä on täysin tietoinen tilanteesta ja poikansa käytöksestä, mutta ei puutu siihen lainkaan. Vaikka nauraisivat koko perhe kippurassa selän takana, niin voisi poikaansa opastaa, että kasvotusten käyttäydytään asiallisesti. Ei ne psykologitkaan aina osaa kasvattaa. Nupissa voi heittää nuppitohtorillakin.
Jos kävisin psykologilla ja saisin tietää miten hänen perheellään on tapana käyttäytyä, vaihtaisin psykologin toiseen heti. Hyi olkoon! Kyllä pitää sen verran olla selkärankaa miehessä, että osaa jälkikasvulleen laittaa rajat. Ellei ole itse mukana vitseissä kun ovi kalahtaa kiinni. Täytyy olla aika tyhjää elämässä, jos tuollaiset on huvit.
Voithan kysyä tilanteeseesi psykologin mielipidettä, "mitähän tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, kun naapurissani asuu..." :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan oikeesti ikäänkuin näyttäisin korttini, eli kun ensi kerran nauraisivat ja tuijottaisivat, niin sanoisin ihan suoraan, että tollanen tuntuu ihan oikeesti tosi pahalta. Yleensä jos näyttää pahan mielensä avoimesti ja avoimesti sanoo miten asiat oikeesti on niin toinen usein tajuaa, että ei ollutkaan niin hauskaa.
Ilmeisesti äitinsä käyttäytyy kuin huonostikäyttäytyvä teininsäkin, eli teinillä ei ole auktoriteettia, jolta katsoa hyvää mallia. Tunteet niillä kaikilla varmaan kuitenkin on ja niihin voi vedota. Jos ei auta, niin oma on todellakin häpeänsä. Mutta uskon, että auttaisi sanoa ihan suoraan miltä tuntuu. Vaikka aika hullua, että vielä aikuiset ihmiset tuollaista kiusaamista harrastaa, mutta näitähän kuitenkin tapahtuu.
'
Kyllä, hullultahan se tuntuu. Etenkin kun selvästi huomaa, että isänsä on täysin tietoinen tilanteesta ja poikansa käytöksestä, mutta ei puutu siihen lainkaan. Vaikka nauraisivat koko perhe kippurassa selän takana, niin voisi poikaansa opastaa, että kasvotusten käyttäydytään asiallisesti. Ei ne psykologitkaan aina osaa kasvattaa. Nupissa voi heittää nuppitohtorillakin.
Jos kävisin psykologilla ja saisin tietää miten hänen perheellään on tapana käyttäytyä, vaihtaisin psykologin toiseen heti. Hyi olkoon! Kyllä pitää sen verran olla selkärankaa miehessä, että osaa jälkikasvulleen laittaa rajat. Ellei ole itse mukana vitseissä kun ovi kalahtaa kiinni. Täytyy olla aika tyhjää elämässä, jos tuollaiset on huvit.
Voithan kysyä tilanteeseesi psykologin mielipidettä, "mitähän tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, kun naapurissani asuu..." :D
No ihan selvästi isä on mukana vitseissä ja mikäpäs siinä, kunhan tekisivät sen tosiaan vain selän takana.
Kysy mitä virnuilevat, jotta sinäkin saat nauraa. Sitten kysyt onko pojalla muitakin pakko-oireita kuin tuijottaminen ja kysyt meneekö heidän mielenterveysongelmat kauaskin taaksepäin heidän suvussaan, kun olet huomannut hänen isässään samoja oireita.
Sitten vaan kysyt eikö siihen ole sopivaa lääkitystä vai eikö lääkkeet tehoa. Ja siitä joka kerta vaan kysyt miten on olo, onko parannusta tapahtunut. Kerrot välillä, että nyt näyttää paremmalta ja välillä sanot, että vaikuttaa kun hänen tilansa heikkenisi.
Kohta ei uskalla kohdata edes sinua. Voin luvata. Muista, hyökkäys on aina paras puolustus!
Typeryksiä. Hymyilet vain aurinkoisesti ja tervehdit tavatessasi ja olet kuin et huomaisikaan. Oletko jutellut muiden naapureiden kanssa, käyttäytyykö perhe samalla lailla myös heitä kohtaan?