Miten suhtautuisitte naapurin ivaan?

Sori nyt vaan mutta kuulostaa siltä että se on ap jolla heittää nupissa. Miksi ihmeessä joitain naapureita kiinnostaisi naureskella hänen asioilleen? Vainoharhaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä varmaan oikeesti ikäänkuin näyttäisin korttini, eli kun ensi kerran nauraisivat ja tuijottaisivat, niin sanoisin ihan suoraan, että tollanen tuntuu ihan oikeesti tosi pahalta. Yleensä jos näyttää pahan mielensä avoimesti ja avoimesti sanoo miten asiat oikeesti on niin toinen usein tajuaa, että ei ollutkaan niin hauskaa.

Ilmeisesti äitinsä käyttäytyy kuin huonostikäyttäytyvä teininsäkin, eli teinillä ei ole auktoriteettia, jolta katsoa hyvää mallia. Tunteet niillä kaikilla varmaan kuitenkin on ja niihin voi vedota. Jos ei auta, niin oma on todellakin häpeänsä. Mutta uskon, että auttaisi sanoa ihan suoraan miltä tuntuu. Vaikka aika hullua, että vielä aikuiset ihmiset tuollaista kiusaamista harrastaa, mutta näitähän kuitenkin tapahtuu.

'

Kyllä, hullultahan se tuntuu. Etenkin kun selvästi huomaa, että isänsä on täysin tietoinen tilanteesta ja poikansa käytöksestä, mutta ei puutu siihen lainkaan. Vaikka nauraisivat koko perhe kippurassa selän takana, niin voisi poikaansa opastaa, että kasvotusten käyttäydytään asiallisesti. Ei ne psykologitkaan aina osaa kasvattaa. Nupissa voi heittää nuppitohtorillakin.

Jos kävisin psykologilla ja saisin tietää miten hänen perheellään on tapana käyttäytyä, vaihtaisin psykologin toiseen heti. Hyi olkoon! Kyllä pitää sen verran olla selkärankaa miehessä, että osaa jälkikasvulleen laittaa rajat. Ellei ole itse mukana vitseissä kun ovi kalahtaa kiinni. Täytyy olla aika tyhjää elämässä, jos tuollaiset on huvit.

Voithan kysyä tilanteeseesi psykologin mielipidettä, "mitähän tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, kun naapurissani asuu..." :D

No ihan selvästi isä on mukana vitseissä ja mikäpäs siinä, kunhan tekisivät sen tosiaan vain selän takana. 

Kysy eikö niillä ole oikeesti mitään sisältöä elämässään kun parhaat huvinsa näyttää saavan naapureiden kiusaamisesta/ilkkumisesta. 

No jaa, vaikuttaa niin häiriintyneeltä perheeltä, että kun ensi kerta repeävät ja isäkin on siinä, niin katsoisin silmiin ja kysyisin, että "Onko teillä kaikki ihan kunnossa?" "Taitaa psykologi tarvita kolleegansa kuunteluapua ja pahasti." "Heittääkö päässä vai mikä teitä apinoita vaivaa?"

Ehkä meni vähän yli, mutta vaan myötätunnosta aapeetä kohtaan :). 

En varmasti katsoisi enää edes päin saati hymyilisi yhtään. En moikkaisi, en vaikka he moikkaisivat. Olisin kun en kuulisikaan tai saattaisin vaan sanoa, etten viitsi asioida heidänkaltaistensa kanssa.

Oletko jotenkin erikoinen ulkonäöltä tai tavoiltasi, pukeutuminen onko erikoinen jne?

Öh, no kuulostaa hieman oudolta mutta jos muuten ette ole missään tekemisissä niin en välittäisi. Minullakin on välillä epämiellyttäviä tai outoja naapureita, yleensä hymyilen heille ja saatan tervehtiä mutta eipä se minua hetkauta mitä vastaavat takaisin vai vastaavatko mitään.

Jos olisin sinä niin en välittäisi noista naapureista vaan jatkaisin elämääni aivan normaalisti. Voit jatkaa tervehtimistä kuin ennenkin mutta älä kiinnitä sen enempää huomiota. Anna niiden naureskella ja tuijottaa. Jos et välitä tilanteesta niin ei tarvitse olla vaivaantunutkaan tilanteesta. Luulen että perhe, varsinkin se teinipoika huomaa kuinka vaivaantunut olet ja sen takia jaksaa jatkaa päivittäin. Kuvittele vaikka että olet heidän yläpuolella ja he ovat huonosti kasvatettuja pikkulapsia (koska niin he ainakin käyttäytyvät). Ei lastenkaan seurassa ruokita huonoa käytöstä vaan ollaan kuin heitä ei olisi olemassakaan.

Sillä ei ole mitään merkitystä että onko ap jotenki outo tai oudon näköinen. Ei normaalit, omaan elämäänsä tyytyväiset ihmiset näe mitään tarvetta nauraa toisen ihmisen kustannuksella.

Ala kasvattamaan niitä keskenkasvuisia. Sanot pöllämystyneenä varsinkin slle äidille, että ei noin kuulu käyttäytyä, ettehän te noin voi ihmisten ilmoilla liikkua. Eikö teille kukaan ole vielä käytöstapoja opettanut? Ei sitä voi vaan toisia ihmisiä tuijottaa ja naureskella, ihmiset alkaa pitää teitä vähä-älyisinä, ettei teillä ole kaikki ihan kotona. 

Puhu koko perheelle kuin pikkulapsille, äidillisesti opettaen. :D

Voisin teinille tokaista, että kasva jo aikuiseksi!

On täällä outoja kysymyksiä!

Vierailija kirjoitti:

Öh, no kuulostaa hieman oudolta mutta jos muuten ette ole missään tekemisissä niin en välittäisi. Minullakin on välillä epämiellyttäviä tai outoja naapureita, yleensä hymyilen heille ja saatan tervehtiä mutta eipä se minua hetkauta mitä vastaavat takaisin vai vastaavatko mitään.

Jos olisin sinä niin en välittäisi noista naapureista vaan jatkaisin elämääni aivan normaalisti. Voit jatkaa tervehtimistä kuin ennenkin mutta älä kiinnitä sen enempää huomiota. Anna niiden naureskella ja tuijottaa. Jos et välitä tilanteesta niin ei tarvitse olla vaivaantunutkaan tilanteesta. Luulen että perhe, varsinkin se teinipoika huomaa kuinka vaivaantunut olet ja sen takia jaksaa jatkaa päivittäin. Kuvittele vaikka että olet heidän yläpuolella ja he ovat huonosti kasvatettuja pikkulapsia (koska niin he ainakin käyttäytyvät). Ei lastenkaan seurassa ruokita huonoa käytöstä vaan ollaan kuin heitä ei olisi olemassakaan.

Sillä ei ole mitään merkitystä että onko ap jotenki outo tai oudon näköinen. Ei normaalit, omaan elämäänsä tyytyväiset ihmiset näe mitään tarvetta nauraa toisen ihmisen kustannuksella.

Jatkan vielä että minua on elämäni aikana kiusattu monesti, tai ainakin yritetty. Alussa se on juuri tuollaista hihittelyä ja tuijottelua. Aina on toiminut se, että käyttäydyn aivan kuin en huomaisikaan kiusaajien käytöstä. Hymyilen, juttelen normaalisti muiden ihmisten kanssa tai jopa kiusaajan kanssa jos hän on "kaverini". Jos en tunne kiusaajaa niin en vilkaisekaan heitä ja pidän kasvot peruslukemilla, katson heidän ohi kuin olisivat ilmaa. Olennaista on että kertaakaan ei ole pokka pettänyt, ja näin kiusaajat ovat aina luovuttaneet. Tuntevat lopulta itsensä typeräksi kun yrittävät saada toisen noloksi ja toinen ei edes huomaa heitä. Joskus joku on kiusannut niin että on laukonut minusta typeriä juttuja, itse olen ensimmäisenä nauramassa kippurassa näille typeryyksille, aivan kuin en tajuaisi että joku yrittää loukata minua. Ei ketään kiinnosta kiusata jos kiusattu ei edes tajua että häntä kiusataan.

Kiusaajille on aina tärkeintä, että he saavat huomiota ja varsinkin että he saavat kiusatulle huonon mielen.

Alkaisin ignooraamaan täysin koko perhettä. Mutta olenkin hieman autistinen introvertti. Ymmärrän ettei tavallinen ihminen välttämättä voisi olla naapureita moikkaamatta.

Luultavasti pitävät teitä tietynlaisina. Vähän samalta kuulostaa kuin aihe vapaalla wt-ihmisten pilkkaaminen ja solvaaminen jopa siihen pisteeseen että joku yrittää ottaa yliannostuksen keskiolutta ja tappaa itsensä siihen paikkaan.

Vähän tälläiseltä kuulostaa.

Jessus... ota lääkkeesi ap.