Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisista puhutaan aina kaunottarina, vaikka heillä olisi muitakin avuja?
06.02.2017 |
Esim. nainen joka keksii lääkkeen syöpään ja sattuu olemaan tavallista nätimpi, häntä kutsutaan mediassa kaunottareksi , eli näin: "Tämä kaunotar keksi lääkkeen syöpään" kun voisi olla vaikkapa "Tämä älykkö/tohtori/professori" keksi lääkkeen syöpään".
Miksi nainen on aina vain ulkonäkönsä vanki?
Kommentit (13)
Kauneus on sellainen asia joka on ilmeinen kaikille joten se on asia jota on helppo kehua ilman että tarvitsee selitellä mitään. Jos ihminen leimataan neroksi tai älyköksi niin se kantaa paljon implikaatioita mukanaan ja saa ihmiset ajattelemaan tyypistä sitä sun tätä, ja asettamaan ennakkoasenteita jotka eivät välttämättä ole tosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska sovinistimiehet arvostavat naisessa vain kauneutta.
Laitapa linkki yhteenkin uutiseen jonkun naistutkijan työstä, jossa häntä tituleerataan kaunottareksi. Muuten tämä aloitus on puppua.
Koska naisella ei ole arvoa tässä yhteiskunnassa jos hän on ruma.
En ole koskaan lukenut, että olisi kutsuttu kaunottareksi mainitsemassasi yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi myös riivinraudan näköisiä naisia kutsutaan kaunottariksi?
Esim. Rihanna, SJP ja Julia Roberts
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan lukenut, että olisi kutsuttu kaunottareksi mainitsemassasi yhteydessä.
Niin se " media " on luultavasti iltapaskalehdet vai mitä ap ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska myös miehet lukevat uutisia ja pyörittävät mediabisnestä. Klikkaisiko kukaan uutista jos siinä ei olisi seksiaspektia?
Ajatelkaa: mun oma äiti oli tällainen. Aina kehui muita (vieraita) tyttöjä, kuinka joku on niin nätti, ja nätit hiukset ja muuta. Minä olin jo lapsena vakavikko, pohdin pienessä ei-niin-kauniissa päässäni älyllisiä, jopa eksistentiaalisia asioita 4-5-vuotiaana.
Yritin päteä itselleni ja äidilleni suorittamalla. Olin luokan priimus, kiitettäviä toin kokeista.
Tällä ei ollut äidilleni mitään merkitystä. Taisi olla päinvastoin hiukan huono asia, että oli "liika fiksu". Parempi olisi ollut olla kätevä käsistään ja/tai kaunis.
Isä sentään joskus kehui ja jakoi aina keväällä pienen "stipendin" hyvästä suorituksesta.
Niin, äitini ei ollut itse mikään ruudinkeksijä, älylliset pohdinnat olivat hälle vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa: mun oma äiti oli tällainen. Aina kehui muita (vieraita) tyttöjä, kuinka joku on niin nätti, ja nätit hiukset ja muuta. Minä olin jo lapsena vakavikko, pohdin pienessä ei-niin-kauniissa päässäni älyllisiä, jopa eksistentiaalisia asioita 4-5-vuotiaana.
Yritin päteä itselleni ja äidilleni suorittamalla. Olin luokan priimus, kiitettäviä toin kokeista.
Tällä ei ollut äidilleni mitään merkitystä. Taisi olla päinvastoin hiukan huono asia, että oli "liika fiksu". Parempi olisi ollut olla kätevä käsistään ja/tai kaunis.
Isä sentään joskus kehui ja jakoi aina keväällä pienen "stipendin" hyvästä suorituksesta.
Niin, äitini ei ollut itse mikään ruudinkeksijä, älylliset pohdinnat olivat hälle vieraita.
Oksettavia tuollaiset pinnalliset tyhjäpäävanhemmat jotka opettavat lapsilleen että kauneus on ihmisen tärkein ominaisuus. Onneksi sinusta ei tullut äitisi kaltaista tyhjäpäätä.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa: mun oma äiti oli tällainen. Aina kehui muita (vieraita) tyttöjä, kuinka joku on niin nätti, ja nätit hiukset ja muuta. Minä olin jo lapsena vakavikko, pohdin pienessä ei-niin-kauniissa päässäni älyllisiä, jopa eksistentiaalisia asioita 4-5-vuotiaana.
Yritin päteä itselleni ja äidilleni suorittamalla. Olin luokan priimus, kiitettäviä toin kokeista.
Tällä ei ollut äidilleni mitään merkitystä. Taisi olla päinvastoin hiukan huono asia, että oli "liika fiksu". Parempi olisi ollut olla kätevä käsistään ja/tai kaunis.
Isä sentään joskus kehui ja jakoi aina keväällä pienen "stipendin" hyvästä suorituksesta.
Niin, äitini ei ollut itse mikään ruudinkeksijä, älylliset pohdinnat olivat hälle vieraita.
Vähän samanlainen tarina. Äitini on menestynyt missikisoissakin aikoinaan 1960-luvulla, mutta minusta ei tullut kaunotarta vaan persjalkainen maantienharmaa olento. Älykäs ja matemaattisesti lahjakas kyllä, mutta äidille se ei merkinnyt TYTÖLLÄ mitään. Veljeäni sen sijaan ylistettiin samojen lahjakkuuksien vuoksi. Minusta vaan että voi voi, kun on niin harmaan näköinen, mahtaako miestäkään löytää... Ja tuommoinen hissukkakin vielä, voi voi.
On se ollut äidille vaikea tajuta, että en tosiaan koskaan löytänyt miestä ja vielä pahempaa: en halunnutkaan löytää. Olen ihan liian erakko luonne pariutumiseen. Äidin mielestä taas naisen arvo määräytyy sitä kautta paljonko miehet ihailee ja kuinka kovan "saaliin" saa miehekseen ja lastensa isäksi. Äiti käytti kauneuttaan saadakseen varakkaan ja komean miehen. Se, että olen menestyvä it-alan yrittäjä ei äitiäni kiinnosta yhtään, koska hän on 100% varma että naisihmsien voi tehdä onnelliseksi vain mies ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa: mun oma äiti oli tällainen. Aina kehui muita (vieraita) tyttöjä, kuinka joku on niin nätti, ja nätit hiukset ja muuta. Minä olin jo lapsena vakavikko, pohdin pienessä ei-niin-kauniissa päässäni älyllisiä, jopa eksistentiaalisia asioita 4-5-vuotiaana.
Yritin päteä itselleni ja äidilleni suorittamalla. Olin luokan priimus, kiitettäviä toin kokeista.
Tällä ei ollut äidilleni mitään merkitystä. Taisi olla päinvastoin hiukan huono asia, että oli "liika fiksu". Parempi olisi ollut olla kätevä käsistään ja/tai kaunis.
Isä sentään joskus kehui ja jakoi aina keväällä pienen "stipendin" hyvästä suorituksesta.
Niin, äitini ei ollut itse mikään ruudinkeksijä, älylliset pohdinnat olivat hälle vieraita.Vähän samanlainen tarina. Äitini on menestynyt missikisoissakin aikoinaan 1960-luvulla, mutta minusta ei tullut kaunotarta vaan persjalkainen maantienharmaa olento. Älykäs ja matemaattisesti lahjakas kyllä, mutta äidille se ei merkinnyt TYTÖLLÄ mitään. Veljeäni sen sijaan ylistettiin samojen lahjakkuuksien vuoksi. Minusta vaan että voi voi, kun on niin harmaan näköinen, mahtaako miestäkään löytää... Ja tuommoinen hissukkakin vielä, voi voi.
On se ollut äidille vaikea tajuta, että en tosiaan koskaan löytänyt miestä ja vielä pahempaa: en halunnutkaan löytää. Olen ihan liian erakko luonne pariutumiseen. Äidin mielestä taas naisen arvo määräytyy sitä kautta paljonko miehet ihailee ja kuinka kovan "saaliin" saa miehekseen ja lastensa isäksi. Äiti käytti kauneuttaan saadakseen varakkaan ja komean miehen. Se, että olen menestyvä it-alan yrittäjä ei äitiäni kiinnosta yhtään, koska hän on 100% varma että naisihmsien voi tehdä onnelliseksi vain mies ja lapset.
Huhhuh, onneksi kuitenkin äitisi ajattelutapa alkaa olla ihan vaan vanhanaikaista! Älykkäitä itsenäisiä naisia kun alkaa olla yhä enemmän ja enemmän.
Tätä olen itsekin ihmetellyt. Vaikka naisella olisi mikä vaativa koulutus, ammatti, saavutukset, niin usein ensimmäinen mihin kiinnitetään huomiota on ulkonäkö, varsinkin jos ulkonäkö on nätti tai kaunis.
Minusta se kyllä olisi vähän loukkaavaa jos olisin joku genetiikan tohtori jota haastateltaisiin lehtiin ensisijaisesti työni takia, mutta haastattelut ei keskittyisikään työhön paitsi siinä mielessä että "nainenkin pystyy" tai "nainen voi olla naisellinen ja nätti tutkijanakin"...