Kaverisynttärit ja lahja

Voihan sitä pyytää. Itse hankkisin 10 lahjakortin esim. Prismaan. Voi käyttää sen osana sitten haluaamaansa. Kaverisyntyäreitä on jatkuvasti, joten tuo kymppi on meillä maksimi mitä kaverin lahjaan käytetään.

Jos lahjatoive on monen kymmenen euron arvoinen, on vaatimustaso kyllä törkeän korkea. 10 - 15 e maksimi on oma mielipiteeni, varsinkin jos ei ole ihan parhaasta kaverista kyse. Mutta edes lapseni parhaalta ystävältä en odota kallista lahjaa. Olenkin sanonut, että itsetehdyt lahjat ovat parhaita ts. että on ikäänkuin "uhrannut" aikaa ja vaivaa miettiessään ja tehdessään päivänsankarille yllätystä.

Itse olen opettanut lapselleni, että keskipisteenä oleminen on tärkeintä ja se, että vietetään arjesta poikkeavaa juhlaa.

Tee vain ihan oma ratkaisusi. Ostakoon jokainen lapselleen sitten erikseen sitä, mitä haluaa, kallista tai halpaa.-

No toivetta ei ole pakko noudattaa. Mutta jos tiedät, keitä muita on kutsuttu juhliin, voisit ehdottaa, että hankkisitte porukalla tuon toivotun lahjan niin, että hinta per osallistuja olisi kohtuullinen. Yksi isompi toivottu juttu voi olla mieluisampi kuin monta pientä.

Kutsussako toive on esitetty? 

Kysyt lahjatoivetta ja sitten toteat, että liian kallis. Miksi edes kysyit, jos et tajunnut rajata, että mitä toivoo meidän Riksulta lahjaksi, saa maksaa korkeintaan 10 e. Meidän 8v tyttö vastaisi, että toivoo saavansa lahjaksi hevosen. Ihan tosissaan haluaakin, mutta tietää, ettei saa. Mutta jos kysyjä kysyy, että mitä toivot lahjaksi, niin kyllä hän toiveensa osaa ääneen sanoa miettimättä, voiko sitä saada.

Kuka tiedustee lahjatoivetta kaverisynttäreille? Ymmärtäisin, jos sukulaiselta kysytään.

Minusta tämä nykyajan lasten lahja- ja tavarameininki menee jo ihan yli.

No en todella ymmärtänyt rajata sillä en uskonut että äidiltä tulisi sellainen pyyntö.

Miten olisi vaikka sellainen aineeton lahja, esim. vuohi jollekin afrikkalaiselle tai koulunkäyntitarvikkeet tai rokotukset?

Ai olinko epäkohtelias kun kysyin toivetta? Lähinnä halusin tietää mistä pitäisi ettei mene ihan metsään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä nykyajan lasten lahja- ja tavarameininki menee jo ihan yli.

Siksi me viemmekin vain kortin ja jonkun karkkipussin kaverisynttäreille. Jos ei kelpaa kiukutelkoon yksinään. Yhtään kaverisuhdetta ei ainakaan tämän takia ole katkenut. Vanhempien puheista ei tiedetä, eikä niillä niin väliäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ai olinko epäkohtelias kun kysyin toivetta? Lähinnä halusin tietää mistä pitäisi ettei mene ihan metsään.

Tavallaan menit "henkilökohtaisuuksiin" kun teit koulukaverista läheisemmän mitä hän on. 

Eikö teillä lapset valitse kavereilleen lahjaa? 

Sinäkö sinne synttäreille olet menossa, kun säädät tilanteessa?

Ennen kuin tästä vakioaiheesta lähtee kierroksia nostamaan niin kannattaa ymmärtää, että pienet lapset eivät aina ymmärrä tavaran arvoa/hintaa. Kun heiltä kysytään lahjatoivetta niin he eivät ole tietoisia lahjojen hinnoista ja sanovat vaan sen, mitä mieli tekee. Eivät he tiedä, maksaako joku 2€ vai 40€.

Omatkin lapseni saattoivat ihan pienenä sotkea asioita ja toiveita - eivät omanneet ymmärrystä rahan arvosta tai tienneet paljonko joku juttu maksaa (vaikka opetettu kyllä pikkuhiljaa): Eli kun kaveri kysyi, mitä toivoo lahjaksi, saattoi lapseni vastata jonkun kalliin monen kympin lahjan. Näin vaikka lapseni kyllä tiesivät, että kavereille viedään/saadaan jotain pientä ja isovanhemmilta saattaa saada jotain isompaa. Siten kun kotona puhuttiin, että mitä mummolta toivotaan, saattoi lapseni selostaa, että ei mummon sitä tarvitse tuoda kun X tuo jo sen. Tähän tietysti selvitin, että ei X tuollaista tuo kaverisynttäreille, se ei ole ihan kaverisynttärilahjan tasoa. Johon lapsi totesi, että tuo se, koska se sanoi niin. Ja jälleen selostin, että ei tuo - X:llekin vanhemmat kyllä selostaa ao tavaran hinnan kotona kun hän vanhemmilleen kertoo, että tuo ostetaan lapselleni. Tämä on oppimista ja hahmottamista.

Näin on varmaan tässäkin tapauksessa. Lapsesi on kysynyt kutsun saatuaan, mitä toivoo synttärilahjaksi kutsuja. Kutsuja on sitten lapsenomaisesti vastannut. Kuten lapset tekee. Kukaan ei kuitenkaan odota, että tällaista lahjaa ostettaisiin. Varmaan sinä olet ainoa, joka tuohon luuloon menee mukaan. Tai sitten odotat taivastelua, kuinka kaverisynttäreille ei kelpaa köyhän lapsi, tai kuinka lapset ovat kiittämättömiä, tai kuinka vaaditaan niin paljon j akuink amopo karannut käsistä synttäreiden suhteen. Ei ole. J ajonkun toki kuuluu todeta, että lahja ajo siinä riittävästi kun tekee itsa kortin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin tästä vakioaiheesta lähtee kierroksia nostamaan niin kannattaa ymmärtää, että pienet lapset eivät aina ymmärrä tavaran arvoa/hintaa. Kun heiltä kysytään lahjatoivetta niin he eivät ole tietoisia lahjojen hinnoista ja sanovat vaan sen, mitä mieli tekee. Eivät he tiedä, maksaako joku 2€ vai 40€.

Omatkin lapseni saattoivat ihan pienenä sotkea asioita ja toiveita - eivät omanneet ymmärrystä rahan arvosta tai tienneet paljonko joku juttu maksaa (vaikka opetettu kyllä pikkuhiljaa): Eli kun kaveri kysyi, mitä toivoo lahjaksi, saattoi lapseni vastata jonkun kalliin monen kympin lahjan. Näin vaikka lapseni kyllä tiesivät, että kavereille viedään/saadaan jotain pientä ja isovanhemmilta saattaa saada jotain isompaa. Siten kun kotona puhuttiin, että mitä mummolta toivotaan, saattoi lapseni selostaa, että ei mummon sitä tarvitse tuoda kun X tuo jo sen. Tähän tietysti selvitin, että ei X tuollaista tuo kaverisynttäreille, se ei ole ihan kaverisynttärilahjan tasoa. Johon lapsi totesi, että tuo se, koska se sanoi niin. Ja jälleen selostin, että ei tuo - X:llekin vanhemmat kyllä selostaa ao tavaran hinnan kotona kun hän vanhemmilleen kertoo, että tuo ostetaan lapselleni. Tämä on oppimista ja hahmottamista.

Näin on varmaan tässäkin tapauksessa. Lapsesi on kysynyt kutsun saatuaan, mitä toivoo synttärilahjaksi kutsuja. Kutsuja on sitten lapsenomaisesti vastannut. Kuten lapset tekee. Kukaan ei kuitenkaan odota, että tällaista lahjaa ostettaisiin. Varmaan sinä olet ainoa, joka tuohon luuloon menee mukaan. Tai sitten odotat taivastelua, kuinka kaverisynttäreille ei kelpaa köyhän lapsi, tai kuinka lapset ovat kiittämättömiä, tai kuinka vaaditaan niin paljon j akuink amopo karannut käsistä synttäreiden suhteen. Ei ole. J ajonkun toki kuuluu todeta, että lahja ajo siinä riittävästi kun tekee itsa kortin.

Toinen vaihtoehto on, että opettelet ymmärtämään lukemaasi.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä pyytää. Itse hankkisin 10 lahjakortin esim. Prismaan. Voi käyttää sen osana sitten haluaamaansa. Kaverisyntyäreitä on jatkuvasti, joten tuo kymppi on meillä maksimi mitä kaverin lahjaan käytetään.

Kannattaako sitä aikuisen ottaa kierroksia lasten välisistä keskusteluista siitä, mitä joku on tai ei ole toivonut synttärilahjaksi. Ei minunkaan alakouluikäinen aina tiedä eroa siitä maksaako joku 3€ vai 30€ - me kun emme kuluta aikaamme tavaroiden hintoja vertaillessa. Varmasti on ihan tyytyväinen kohtuulliseen kaverilahjaan. En minäkään lennosta osaa sanoa, maksaako joku asia pari euroa vai pari kymppiä. Varmaan ihan vahinko vaan toivoa liian kallista - eikä kukaan sitä odota.

Vierailija kirjoitti:

Jos lahjatoive on monen kymmenen euron arvoinen, on vaatimustaso kyllä törkeän korkea. 10 - 15 e maksimi on oma mielipiteeni, varsinkin jos ei ole ihan parhaasta kaverista kyse. Mutta edes lapseni parhaalta ystävältä en odota kallista lahjaa. Olenkin sanonut, että itsetehdyt lahjat ovat parhaita ts. että on ikäänkuin "uhrannut" aikaa ja vaivaa miettiessään ja tehdessään päivänsankarille yllätystä.

Itse olen opettanut lapselleni, että keskipisteenä oleminen on tärkeintä ja se, että vietetään arjesta poikkeavaa juhlaa.

Tee vain ihan oma ratkaisusi. Ostakoon jokainen lapselleen sitten erikseen sitä, mitä haluaa, kallista tai halpaa.-

Olen nähnyt lasten riemastuvan parin euron lahjoista. Lapset kun eivät välttämättä hintoja tiedä tai ymmärrä. Meillä ollut tosin sama käytössä, eli kimppalahjat: Eli 2-4 lasta ostaa yhteislahjan, joka on sitten joku 'isompi'.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tiedustee lahjatoivetta kaverisynttäreille? Ymmärtäisin, jos sukulaiselta kysytään.

Tai saa tiedustella jos ymmärtää puhuvansa lapsen kanssa - tai referoivansa lasten välisiä keskusteluja. Ei niitä kannata liian vakavasti ottaa ja pitää osata suhteuttaa, eikä niistä kannata loukkaantua tai vetää isoja johtopäätöksiä 'kohtuuttomista pyynnöistä'. Lapset eivät aina osaa suhteuttaa asioita tai osaa vielä hintatietoisuutta. Aikuinen osaa kyllä ohjata lahjaostoissa. Ja aikuinen sillä synttärisankarillakin on vanhempana, joka osaa siellä päässä sanoa, että ei nyt oikeasti kaverilta niin kallist atoivota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin tästä vakioaiheesta lähtee kierroksia nostamaan niin kannattaa ymmärtää, että pienet lapset eivät aina ymmärrä tavaran arvoa/hintaa. Kun heiltä kysytään lahjatoivetta niin he eivät ole tietoisia lahjojen hinnoista ja sanovat vaan sen, mitä mieli tekee. Eivät he tiedä, maksaako joku 2€ vai 40€.

Omatkin lapseni saattoivat ihan pienenä sotkea asioita ja toiveita - eivät omanneet ymmärrystä rahan arvosta tai tienneet paljonko joku juttu maksaa (vaikka opetettu kyllä pikkuhiljaa): Eli kun kaveri kysyi, mitä toivoo lahjaksi, saattoi lapseni vastata jonkun kalliin monen kympin lahjan. Näin vaikka lapseni kyllä tiesivät, että kavereille viedään/saadaan jotain pientä ja isovanhemmilta saattaa saada jotain isompaa. Siten kun kotona puhuttiin, että mitä mummolta toivotaan, saattoi lapseni selostaa, että ei mummon sitä tarvitse tuoda kun X tuo jo sen. Tähän tietysti selvitin, että ei X tuollaista tuo kaverisynttäreille, se ei ole ihan kaverisynttärilahjan tasoa. Johon lapsi totesi, että tuo se, koska se sanoi niin. Ja jälleen selostin, että ei tuo - X:llekin vanhemmat kyllä selostaa ao tavaran hinnan kotona kun hän vanhemmilleen kertoo, että tuo ostetaan lapselleni. Tämä on oppimista ja hahmottamista.

Näin on varmaan tässäkin tapauksessa. Lapsesi on kysynyt kutsun saatuaan, mitä toivoo synttärilahjaksi kutsuja. Kutsuja on sitten lapsenomaisesti vastannut. Kuten lapset tekee. Kukaan ei kuitenkaan odota, että tällaista lahjaa ostettaisiin. Varmaan sinä olet ainoa, joka tuohon luuloon menee mukaan. Tai sitten odotat taivastelua, kuinka kaverisynttäreille ei kelpaa köyhän lapsi, tai kuinka lapset ovat kiittämättömiä, tai kuinka vaaditaan niin paljon j akuink amopo karannut käsistä synttäreiden suhteen. Ei ole. J ajonkun toki kuuluu todeta, että lahja ajo siinä riittävästi kun tekee itsa kortin.

Toinen vaihtoehto on, että opettelet ymmärtämään lukemaasi.

Mitä jäi ymmärtämättä? Aloittaja taivastelee sitä kun lapsi on toivonut monen kympin synttärilahjaa. Siis lapsi.