Kaverisynttärit ja lahja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin tästä vakioaiheesta lähtee kierroksia nostamaan niin kannattaa ymmärtää, että pienet lapset eivät aina ymmärrä tavaran arvoa/hintaa. Kun heiltä kysytään lahjatoivetta niin he eivät ole tietoisia lahjojen hinnoista ja sanovat vaan sen, mitä mieli tekee. Eivät he tiedä, maksaako joku 2€ vai 40€.

Omatkin lapseni saattoivat ihan pienenä sotkea asioita ja toiveita - eivät omanneet ymmärrystä rahan arvosta tai tienneet paljonko joku juttu maksaa (vaikka opetettu kyllä pikkuhiljaa): Eli kun kaveri kysyi, mitä toivoo lahjaksi, saattoi lapseni vastata jonkun kalliin monen kympin lahjan. Näin vaikka lapseni kyllä tiesivät, että kavereille viedään/saadaan jotain pientä ja isovanhemmilta saattaa saada jotain isompaa. Siten kun kotona puhuttiin, että mitä mummolta toivotaan, saattoi lapseni selostaa, että ei mummon sitä tarvitse tuoda kun X tuo jo sen. Tähän tietysti selvitin, että ei X tuollaista tuo kaverisynttäreille, se ei ole ihan kaverisynttärilahjan tasoa. Johon lapsi totesi, että tuo se, koska se sanoi niin. Ja jälleen selostin, että ei tuo - X:llekin vanhemmat kyllä selostaa ao tavaran hinnan kotona kun hän vanhemmilleen kertoo, että tuo ostetaan lapselleni. Tämä on oppimista ja hahmottamista.

Näin on varmaan tässäkin tapauksessa. Lapsesi on kysynyt kutsun saatuaan, mitä toivoo synttärilahjaksi kutsuja. Kutsuja on sitten lapsenomaisesti vastannut. Kuten lapset tekee. Kukaan ei kuitenkaan odota, että tällaista lahjaa ostettaisiin. Varmaan sinä olet ainoa, joka tuohon luuloon menee mukaan. Tai sitten odotat taivastelua, kuinka kaverisynttäreille ei kelpaa köyhän lapsi, tai kuinka lapset ovat kiittämättömiä, tai kuinka vaaditaan niin paljon j akuink amopo karannut käsistä synttäreiden suhteen. Ei ole. J ajonkun toki kuuluu todeta, että lahja ajo siinä riittävästi kun tekee itsa kortin.

Toinen vaihtoehto on, että opettelet ymmärtämään lukemaasi.

Mitä jäi ymmärtämättä? Aloittaja taivastelee sitä kun lapsi on toivonut monen kympin synttärilahjaa. Siis lapsi. 

Juu mutta ääneen sen oli sanonut äiti. Siis äiti.

Vierailija kirjoitti:

Jos lahjatoive on monen kymmenen euron arvoinen, on vaatimustaso kyllä törkeän korkea. 10 - 15 e maksimi on oma mielipiteeni, varsinkin jos ei ole ihan parhaasta kaverista kyse. Mutta edes lapseni parhaalta ystävältä en odota kallista lahjaa. Olenkin sanonut, että itsetehdyt lahjat ovat parhaita ts. että on ikäänkuin "uhrannut" aikaa ja vaivaa miettiessään ja tehdessään päivänsankarille yllätystä.

Itse olen opettanut lapselleni, että keskipisteenä oleminen on tärkeintä ja se, että vietetään arjesta poikkeavaa juhlaa.

Tee vain ihan oma ratkaisusi. Ostakoon jokainen lapselleen sitten erikseen sitä, mitä haluaa, kallista tai halpaa.-

Samoin meillä toimitaan ja sama on myös meillä hintahaarukka sekä sille mitä itse ostetaan että minkä hintaista on soveliasta toivoa jos joku kysyy. Olen myös neuvonut, että kun toivetta kysytään niin ensin sanotaan, että kaikki käy ja riittää kun tulet jne. Mutta jotkut kokevat oikeasti helpommaksi sen kun on joku toive, eikä tarvitse itse keksiä / tuoda jotain, mitä on jo/ei tarvita. Näissä tapauksissa olen ohjeistanut, että toivokaa ihan pientä. MUTTA joskus sattuu mokia, lapsi kun ei aina tiedä hintoja. Eli joskus saattavat vahingossa sanoa liian kalliin toiveen itse asiaa ymmärtämättä. Mutta eivät pety kun istä eivät saa.

Aloittaja ei tätä taivastele.

Minä siis kysyin lapsen äidiltä ja todella välttääkseni jotain täysin turhaa.  -ap

Monelta näyttää menneen ohi se että lahjatoiveen esitti äiti eikä lapsi itse. Ja aikuiselta kyllä odottaisi tolkkua siihen mitä on sopivaa pyytää kaverilahjaksi.

Itselleni on kerran käynyt noin että toivottu lahja on ylittänyt oman kaverilahjabudjettini moninkertaisesti. Jätin sen ostamatta ja valitsimme lahjaksi muuta.

Ainahan voi toivoa.

Meillä ainakin luokkakaverit toivoneet joskus tosi kalliita juttuja ja olen sanonut lapsille että varmaan heidän vanhempansa ostavat niitä.

Mulla max 15e mikä viedään kaverisynttäreille.

Joku kohtuus.

Ja lapsethan saattaa sanoa ihan mitä vaan toisilleen. Että vanhempana voi sit käyttää järkeä mm.lahjojen suhteen. Ja muutenkin.

Minäkin kysyn usein toivetta ja nimeomaan lapsen vanhemmilta. Ettei tulisi ostettua turhaa tai sellaista mitä jo on. Ja mielelläänhän sitä ostaa lahjan joka on toivottu.

Kahdesti on käynyt niin että on toivottu mielestäni liian kallista ja siis nimeomaan vanhempien toimesta. En ole ostanut.

Tuo lahjakortti oli hyvä idea, sen voi käyttää maksuna osaan toivelahjasta, vanhemmat laittaa loput itse.

Vierailija kirjoitti:

Monelta näyttää menneen ohi se että lahjatoiveen esitti äiti eikä lapsi itse. Ja aikuiselta kyllä odottaisi tolkkua siihen mitä on sopivaa pyytää kaverilahjaksi.

Itselleni on kerran käynyt noin että toivottu lahja on ylittänyt oman kaverilahjabudjettini moninkertaisesti. Jätin sen ostamatta ja valitsimme lahjaksi muuta.

Niin näyttää käyneen. Kysyessä äidiltä myös lahjaideat kutistuivat minimiin...ei siis mikään ikäryhmälle tyypillinen käy.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kysyn usein toivetta ja nimeomaan lapsen vanhemmilta. Ettei tulisi ostettua turhaa tai sellaista mitä jo on. Ja mielelläänhän sitä ostaa lahjan joka on toivottu.

Kahdesti on käynyt niin että on toivottu mielestäni liian kallista ja siis nimeomaan vanhempien toimesta. En ole ostanut.

Tuo lahjakortti oli hyvä idea, sen voi käyttää maksuna osaan toivelahjasta, vanhemmat laittaa loput itse.

Niin juuri minäkin ajattelin, mutta näemmä olemme kanssasi ylittäneet jonkun rajan kysyessä :/