Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kertokaa tilanteita, joissa teillä tai tuntemillanne ihmisllä on oikeasti menny välit poikki kateuden vuoksi

Vierailija
06.02.2017 |

Tai ainakin tilanteita, jossa hyvin vahvasti voidaan olettaa kateuden olleen syynä.

Minä menetin todella hyvän ystävän kateuden vuoksi, tai ainakin hyvin vahvasti oletan niin. Minä ja mieheni elimme pitkään toimeentulotuella ja elintaso oli hyvin niukka, tulevaisuuden näkymät huonot. Ystäväni oli samanlaisessa tilanteessa, mutta vielä vaikeammassa, sillä hänellä on myös lapsi.

Sitten monen onnenpotkun kautta tulotasomme nousi, pääsimme tuilla elämisestä eroon ja elämä muuttui aivan täysin. En todellakaan huutele siitä ihmisille, mutta kyllähän se näkyy jos yhtäkkiä on varaa ostaa eri lailla kuin ennen. Tarkoitan sitä, että pystyimme hankkimaan esim. astianpesukoneen ja uusimme vanhoja rikkinäisiä huonekaluja ja kuluneita vaatteita, ennen ei todellakaan ollut varaa.

Löysimme sitten aivan ihanan asunnon ja ostimme sen, josta olen ikionnellinen. Korostan, etten ole missään vaiheessa hehkuttanut onneani, enemmänkin piilotellut, enkä ole muuttunut pröystäileväksi kerskakuluttajaksi. Ystävä kuitenkin katkaisi välittömästi välit siinä vaiheessa, kun sai tietää että olemme ostaneet asunnon. Mitään syytä tälle hän ei kertonut, katkaisi vain kaikki välit, jätti vastaamatta puhelimeen ja tavatessamme sattumalta esim. kaupassa katsoo muualle ja on kuin olisin ilmaa. Ei tule ystäväporukan tapaamisiin jos tietää että minä olen siellä jne. Suhtauduin ystävään tulotasomme nousun jälkeen aivan kuten ennenkin. En myöskään surkutellut hänen tilannettaan, vaan ihan samalla tavalla olimme ystäviä kuin ennenkin, kunnes ystävä kuuli omistusasunnosta. Joten en keksi tälle mitään muuta syytä kuin kateuden.

Onko teille tai tuntemillenne ihmisille käynyt jotain vastaavaa?

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kateellinen ja vähentänyt yhteydenpitoa.

Pitkä tarina lyhyesti: mulla menee erittäin huonosti ja kaverilla erittäin hyvin.

Multa lähti mies, asunto ja työpaikka. Elän kädestä suuhun ja joudun pitkään harkitsemaan aivan joka ostoksen, oli se 2e tai 5.

En halua olla kateellinen, en halua olla katkera, toivon niin, että voisin olla parempi ystävä. En pysty siihen.

Kaveri on kultainen ihminen mutta pääni ei kestä niita keskusteluja. Hän miettii mihin menisi seuraavaksi, Dubai vai Egypti. Mulla ei ole tarpeeksi rahaa edes junalippuun Riihimäelle. Hän miettii olisiko kiva ostaa uusi sohva piristämään sisustusta. Oma sohvani on revennyt ja uuteen ei ole varaa. Hän puhuu ihanista illallisista. Mä en muista milloin olisin ollut viimeksi ulkona. Edes mäkissä tai ABCllä.

Mä niin haluaisin olla parempi ihminen mutta noi keskustelut jotenkin saa mut tajuamaan oman elämän puutteet, muistutus kaikesta siitä mitä mulla ei ole. Mä haluaisin olla iloinen hänen puolesta mutta muistutus siitä mitä mulla ei ole vetää mielen tosi alas. Yleensä olen positiivinen ja yritän nauttia elämän pienistä (ilmaisista) iloista mutta noiden keskusteluiden jälkeen masennun aivan totaalisesti.

Hänellä on onneksi valtavasti ystäviä ja toivottavasti ei huomaa, kun poistun takavasemmalle vähäksi aikaa

Minusta suhtautumisesi on ihan ymmärrettävää. Kaverisi on moukka jos oikein sinun nenän edessäsi pohtii tuollaisia matkajuttuja ja muita hankintoja ilman mitään tilannetajua. Itselläni oli kysymys siitä, etten ole mitenkään tuonut esiin mitään ostoksia, mutta viimeistään muuton tullessa puheeksi oli pakko sanoa, että ostimme asunnon, kun vaikea sitä olisi salaillakaan. Minusta se on ihan eri asia kuin tarkoituksella keskustella omista ostoksistaan huonommin toimeentulevan ystävän kanssa. Ap

Ei hän ole moukka eikä todellakaan ilkeä. Semmoinen iloinen ja aurinkoinen höpöttäjä. Mun on vaikea olla yhteyksissä, kun hänelle kuuluu pelkästään hyvää. Näki ihanan sohvan, innoissaan lomasta, kallis harrastus on todella mieluinen, hankki aivan ihanat kengät. Ei kaveri pahaa tarkoita, kuhan innoissaan kertoo mitä mielessä.

Haluaisin ajatella laillasi. Minusta kaverisi on silti moukka. Itse valitsen puheenaiheet kaverieni kanssa niin, etten vahingossakaan loukkaa.

Esimerkiksi en kehuskele harrastaneeni jumalaista seksiä miesystäväni kanssa jos kaverini on ikisinkku, josta kukaan mies ei kiinnostu.

Sama asia lopulta tuo matkoista hehkuttaminen huomattavasti heikommmin toimeentulevalle.

Hehkutuksen takia minusta moukkamaista. Tai vain ajattelemattomuutta. Yhteisiäkin puheenaiheita varmasti olisi mahdollista löytää. Sellaisia, joista keskusteleminen toisi iloa teille molemmille.

Vierailija
22/23 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No mulla oli kaveri joka sai niin paljon enemmän huomiota miehiltä että päätin katkaista välit. Eihän tuo olisi isommassa porukassa haitannut mutta jostais syytä aina halusi mut baariin miehiä iskemään, kahdestaan. Kaikki muut kaveriporukasta olivat pariutuneet ja tämä nainen oli sitä tyyppiä joka heittää kaverinsa vaikka bussin alle että saa huomiota miehiltä. Mutta eipä tässä naisessa muutenkaan ollut mitään sisältöä ja luonne oli ikävä negatiivinen ja tuomitseva. Tykkäsi pappamaisista miehistä ja kaikki mitä minä tein oli teiniä...Nykyisin hän etsii  uusia ystäviä  mutta jostain syystä ilmeisesti kukaan ei halua "lähteä baariin" ko. naisen kanssa.

Itse olen aina lähtenyt baariin tutustuakseni uusiin ihmisiin. Minä lähtisin mielelläsi kaverisi kanssa baariin, kiva vaan jos ei tarvitse kaveria kotiin saakka taluttaa. Kaveria voi nähdä vaikka kahvilla jos kahden kesken välttämättä haluaa olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
08.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ystävä voivotteli minulle usein siitä, että mies jonka kanssa hän on ollut 7 vuotta yhdessä ei ole kosinut eikä halua naimisiin. Ystävä oli haaveillut isoista häistä vuosia.

Oma mieheni kosi ja mentiin pian sen jälkeen suht vaatimattomasti kirkossa naimisiin (3 vuoden yhdessäolon jälkeen).

Ystävä ei onnitellut kihlauksesta sen paremmin kuin naimisiinmenostakaan.

Ystävä sitten ilmoitti, että hänen mielestään vain tyhmät ihmiset menevät alle 30v naimisiin ja liittomme ei tule kestämään. Lisäksi olen kuulemma tyhmä, kun menin naimisiin ammattikoulun käyneen miehen kanssa, ei kuulemma sovi korkeakoulun käyneelle naiselle.

Olen myös kuulemma mieheni alistama kotiorja kun otin tämän sukunimen!:)

Sitten lakkasi yhteydenpito. Jos törmätään sattumalta niin ei tervehdi. Ei kyllä huvitakaan enää olla tekemisissä.

Voihan tässä olla muutakin taustalla, mutta melko selvä tapaus minusta. En hössöttänyt häistä, koska en ole juhlaihminen ollenkaan. Vastasin jos kysyttiin, mutta muuten en naimisiinmenosta juuri puhunut.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kaksi seitsemän