Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa tilanteita, joissa teillä tai tuntemillanne ihmisllä on oikeasti menny välit poikki kateuden vuoksi
06.02.2017 |
Tai ainakin tilanteita, jossa hyvin vahvasti voidaan olettaa kateuden olleen syynä.
Minä menetin todella hyvän ystävän kateuden vuoksi, tai ainakin hyvin vahvasti oletan niin. Minä ja mieheni elimme pitkään toimeentulotuella ja elintaso oli hyvin niukka, tulevaisuuden näkymät huonot. Ystäväni oli samanlaisessa tilanteessa, mutta vielä vaikeammassa, sillä hänellä on myös lapsi.
Sitten monen onnenpotkun kautta tulotasomme nousi, pääsimme tuilla elämisestä eroon ja elämä muuttui aivan täysin. En todellakaan huutele siitä ihmisille, mutta kyllähän se näkyy jos yhtäkkiä on varaa ostaa eri lailla kuin ennen. Tarkoitan sitä, että pystyimme hankkimaan esim. astianpesukoneen ja uusimme vanhoja rikkinäisiä huonekaluja ja kuluneita vaatteita, ennen ei todellakaan ollut varaa.
Löysimme sitten aivan ihanan asunnon ja ostimme sen, josta olen ikionnellinen. Korostan, etten ole missään vaiheessa hehkuttanut onneani, enemmänkin piilotellut, enkä ole muuttunut pröystäileväksi kerskakuluttajaksi. Ystävä kuitenkin katkaisi välittömästi välit siinä vaiheessa, kun sai tietää että olemme ostaneet asunnon. Mitään syytä tälle hän ei kertonut, katkaisi vain kaikki välit, jätti vastaamatta puhelimeen ja tavatessamme sattumalta esim. kaupassa katsoo muualle ja on kuin olisin ilmaa. Ei tule ystäväporukan tapaamisiin jos tietää että minä olen siellä jne. Suhtauduin ystävään tulotasomme nousun jälkeen aivan kuten ennenkin. En myöskään surkutellut hänen tilannettaan, vaan ihan samalla tavalla olimme ystäviä kuin ennenkin, kunnes ystävä kuuli omistusasunnosta. Joten en keksi tälle mitään muuta syytä kuin kateuden.
Onko teille tai tuntemillenne ihmisille käynyt jotain vastaavaa?
Kommentit (23)
Voitin nuoruudessani jonkun tuppukylän "kauneuskilpailun". Kaveri osallistui siihen myös ja kun ei pärjännyt niin veti minua tuopilla päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin uuden auton tai se oli käytetty mutta farmari Volvo ja naapuri ei sen jälkeen ikinä ollut minua näkevinään eli olettaisin olleen ksteellinen
Nuorena jos ostaa hyvän omakotitalon niin näkyy ystäviä harmittavan vuokraluukuissa
Pääsin opiskelemaan hyvään kouluun, kaveri ei. Alkoi levittää ihan perättömiä juoruja minusta pitkin yhteisiä kavereita. Myönsi, että oli kateellinen kun pistin selän seinää vasten asiasta. Sitten meni välit kokonaan poikki. Ja kuinkas kävikään, jatkoi minun haukkumistani vielä pitkään kuitenkin :D sietää paskan mennäkin, ei tollanen ole oikea ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina juuri se toinen osapuoli on ollut kateellinen. Jännä juttu, että kaikissa viesteissä noin päin.
Vierailija kirjoitti:
Aina juuri se toinen osapuoli on ollut kateellinen. Jännä juttu, että kaikissa viesteissä noin päin.
No eihän yleensä kukaan ole netissä kertomassa tilanteista joissa on itse toiminut typerästi. Ihan älytön oletus edes, että ne itse kateelliset tulisivat vapaaehtoisesti asiasta vauvapalstalle kertomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kateellinen painosti siten, että tekee anonyymin lasun jos ei pääse katsomaan vastarakennettua taloamme. Hän tutki joka paikan ja haukkui minua koska olimme ottaneet vuokra-asunnostamme olleet huonekalut ja pyykkikoneen sekä mikron mukaan uuteen kotiin. Itse en näe mitään mieltä moisessa käytöksessä mutta tarjosin kuitenkin kahvia ja pullaa kuin robotti ja toivoin, että vierailu olisi pian ohi. Annoin jäkätyksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lopulta sanoin että minun pitää alkaa laittaa vauvaa yöpuulle eli syöttää, kylvettää ja nukuttaa ja hän ymmärsi lähteä.
En ole sen jälkeen ollut missään yhteydessä kyseiseen ihmiseen. Ennen talon rakentamista velkarahalla hän oli todella kiva ihminen mutta näköjään hänen pimeä puolensa pääsi esiin taloon muuttamisemme jälkeen. Minä olin aivan naatti pelkästä koliikista ja refluksista kärsivän vauvan hoitamisesta eikä minulla ollut minkäänlaisia haluja esitellä taloa kenellekään. Mitä se muille kuuluu vaikka muutimmekin taloon vanhojen tavaroidemme kanssa? Olisi ollut tyhmää tehdä suurempi velka ostamalla uusia tavaroita täysin toimivien ja käyttökelpoisten tavaroiden tilalle. Muuten olen kyllä onnellinen siihen, että teimme talon koska molemmat lapset ovat olleet pienenä todella itkuisia. Kerrostalossa olisi voinut tulla sanomista.
Olen itse kateellinen ja vähentänyt yhteydenpitoa.
Pitkä tarina lyhyesti: mulla menee erittäin huonosti ja kaverilla erittäin hyvin.
Multa lähti mies, asunto ja työpaikka. Elän kädestä suuhun ja joudun pitkään harkitsemaan aivan joka ostoksen, oli se 2e tai 5.
En halua olla kateellinen, en halua olla katkera, toivon niin, että voisin olla parempi ystävä. En pysty siihen.
Kaveri on kultainen ihminen mutta pääni ei kestä niita keskusteluja. Hän miettii mihin menisi seuraavaksi, Dubai vai Egypti. Mulla ei ole tarpeeksi rahaa edes junalippuun Riihimäelle. Hän miettii olisiko kiva ostaa uusi sohva piristämään sisustusta. Oma sohvani on revennyt ja uuteen ei ole varaa. Hän puhuu ihanista illallisista. Mä en muista milloin olisin ollut viimeksi ulkona. Edes mäkissä tai ABCllä.
Mä niin haluaisin olla parempi ihminen mutta noi keskustelut jotenkin saa mut tajuamaan oman elämän puutteet, muistutus kaikesta siitä mitä mulla ei ole. Mä haluaisin olla iloinen hänen puolesta mutta muistutus siitä mitä mulla ei ole vetää mielen tosi alas. Yleensä olen positiivinen ja yritän nauttia elämän pienistä (ilmaisista) iloista mutta noiden keskusteluiden jälkeen masennun aivan totaalisesti.
Hänellä on onneksi valtavasti ystäviä ja toivottavasti ei huomaa, kun poistun takavasemmalle vähäksi aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kateellinen ja vähentänyt yhteydenpitoa.
Pitkä tarina lyhyesti: mulla menee erittäin huonosti ja kaverilla erittäin hyvin.
Multa lähti mies, asunto ja työpaikka. Elän kädestä suuhun ja joudun pitkään harkitsemaan aivan joka ostoksen, oli se 2e tai 5.
En halua olla kateellinen, en halua olla katkera, toivon niin, että voisin olla parempi ystävä. En pysty siihen.
Kaveri on kultainen ihminen mutta pääni ei kestä niita keskusteluja. Hän miettii mihin menisi seuraavaksi, Dubai vai Egypti. Mulla ei ole tarpeeksi rahaa edes junalippuun Riihimäelle. Hän miettii olisiko kiva ostaa uusi sohva piristämään sisustusta. Oma sohvani on revennyt ja uuteen ei ole varaa. Hän puhuu ihanista illallisista. Mä en muista milloin olisin ollut viimeksi ulkona. Edes mäkissä tai ABCllä.
Mä niin haluaisin olla parempi ihminen mutta noi keskustelut jotenkin saa mut tajuamaan oman elämän puutteet, muistutus kaikesta siitä mitä mulla ei ole. Mä haluaisin olla iloinen hänen puolesta mutta muistutus siitä mitä mulla ei ole vetää mielen tosi alas. Yleensä olen positiivinen ja yritän nauttia elämän pienistä (ilmaisista) iloista mutta noiden keskusteluiden jälkeen masennun aivan totaalisesti.
Hänellä on onneksi valtavasti ystäviä ja toivottavasti ei huomaa, kun poistun takavasemmalle vähäksi aikaa
Minusta suhtautumisesi on ihan ymmärrettävää. Kaverisi on moukka jos oikein sinun nenän edessäsi pohtii tuollaisia matkajuttuja ja muita hankintoja ilman mitään tilannetajua. Itselläni oli kysymys siitä, etten ole mitenkään tuonut esiin mitään ostoksia, mutta viimeistään muuton tullessa puheeksi oli pakko sanoa, että ostimme asunnon, kun vaikea sitä olisi salaillakaan. Minusta se on ihan eri asia kuin tarkoituksella keskustella omista ostoksistaan huonommin toimeentulevan ystävän kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kateellinen ja vähentänyt yhteydenpitoa.
Pitkä tarina lyhyesti: mulla menee erittäin huonosti ja kaverilla erittäin hyvin.
Multa lähti mies, asunto ja työpaikka. Elän kädestä suuhun ja joudun pitkään harkitsemaan aivan joka ostoksen, oli se 2e tai 5.
En halua olla kateellinen, en halua olla katkera, toivon niin, että voisin olla parempi ystävä. En pysty siihen.
Kaveri on kultainen ihminen mutta pääni ei kestä niita keskusteluja. Hän miettii mihin menisi seuraavaksi, Dubai vai Egypti. Mulla ei ole tarpeeksi rahaa edes junalippuun Riihimäelle. Hän miettii olisiko kiva ostaa uusi sohva piristämään sisustusta. Oma sohvani on revennyt ja uuteen ei ole varaa. Hän puhuu ihanista illallisista. Mä en muista milloin olisin ollut viimeksi ulkona. Edes mäkissä tai ABCllä.
Mä niin haluaisin olla parempi ihminen mutta noi keskustelut jotenkin saa mut tajuamaan oman elämän puutteet, muistutus kaikesta siitä mitä mulla ei ole. Mä haluaisin olla iloinen hänen puolesta mutta muistutus siitä mitä mulla ei ole vetää mielen tosi alas. Yleensä olen positiivinen ja yritän nauttia elämän pienistä (ilmaisista) iloista mutta noiden keskusteluiden jälkeen masennun aivan totaalisesti.
Hänellä on onneksi valtavasti ystäviä ja toivottavasti ei huomaa, kun poistun takavasemmalle vähäksi aikaa
Minusta suhtautumisesi on ihan ymmärrettävää. Kaverisi on moukka jos oikein sinun nenän edessäsi pohtii tuollaisia matkajuttuja ja muita hankintoja ilman mitään tilannetajua. Itselläni oli kysymys siitä, etten ole mitenkään tuonut esiin mitään ostoksia, mutta viimeistään muuton tullessa puheeksi oli pakko sanoa, että ostimme asunnon, kun vaikea sitä olisi salaillakaan. Minusta se on ihan eri asia kuin tarkoituksella keskustella omista ostoksistaan huonommin toimeentulevan ystävän kanssa. Ap
Ei hän ole moukka eikä todellakaan ilkeä. Semmoinen iloinen ja aurinkoinen höpöttäjä. Mun on vaikea olla yhteyksissä, kun hänelle kuuluu pelkästään hyvää. Näki ihanan sohvan, innoissaan lomasta, kallis harrastus on todella mieluinen, hankki aivan ihanat kengät. Ei kaveri pahaa tarkoita, kuhan innoissaan kertoo mitä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että ystävyyssuhteita on mennyt poikki kateuden takia, mutta joitain voi olla jäänyt syntymättä.
Te ette muuten mitenkään voi tietää, että joku tietty ystävyyssuhde on katkennut kateuteen, vaikka se ajallisesti sattuisikin yhteen. Voi olla kyse myös mieljoonasta muusta asiasta. Joku on voinut panetella teitä hänelle ja hän luulee teidän itse irtisanoneen ystävyyden tai tehneen jotain törkeää. Te olette voineet tahtomattanne ja tajuamattanne tehdä jotain törkeää ja loukata tätä toista ihmistä - minua on loukannut monikin, joka edelleen kuvittelee köyttäytyneensä vain hyväntahtoisesti. Hänen elämässään on ehkä tullut vastaan jotain niin voimiakysyvää, esim sairauksia, tms. ettei häneltä vain riitä aikaa muuhun.
Kaverisi vain suojelee omaa psyykettään. On todella vaikea kestää toisen menestystä jos kokee omassa elämässä paljon puutetta ja tuntee että siitä ei ole edes ulospääsyä. En itse joskus nuoruudessa kokonaan ymmärtänyt ystäväni kateutta, mutta kun olen itse epäonnistunut ja vähävarainen yh, ymmärrän nyt täysin. En esimerkiksi kestänyt vierailla tiettyjen sukulaisten luona, se heidän menestyminen kaikessa, ura, varallisuus ym sai ihan sietämättömän huonon olon ja alemmuuskompleksin aikaan. Parempi niin että pois silmistä pois mielestä. Ikävää tietysti ystävyyden kannalta. Toisaalta nuorena koin hyvin kiusalliseksi sen ystäväni kateuden, hänestä oikein huokui semmoinen myrkyllinen katkeruus, vaikka hän sai mahdollisuuden harrastaa esimerkiksi perheeni ansiosta, annoin hänelle myös vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla oli kaveri joka sai niin paljon enemmän huomiota miehiltä että päätin katkaista välit. Eihän tuo olisi isommassa porukassa haitannut mutta jostais syytä aina halusi mut baariin miehiä iskemään, kahdestaan. Kaikki muut kaveriporukasta olivat pariutuneet ja tämä nainen oli sitä tyyppiä joka heittää kaverinsa vaikka bussin alle että saa huomiota miehiltä. Mutta eipä tässä naisessa muutenkaan ollut mitään sisältöä ja luonne oli ikävä negatiivinen ja tuomitseva. Tykkäsi pappamaisista miehistä ja kaikki mitä minä tein oli teiniä...Nykyisin hän etsii uusia ystäviä mutta jostain syystä ilmeisesti kukaan ei halua "lähteä baariin" ko. naisen kanssa.
Rakennettiin talo, aika iso ja hiukan normaalitalosta poikkeava, rakennusaikana alkoi seläntakana haukkuminen ja paskan jauhaminen ihan ihmeellisistä asioista.
Tulipa sitten typo heti otsikkoon, anteeksi. Ap