Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähes aina kun kerron että mulla on ollut syöpä, niin...
05.02.2017 |
sen tiedon kuuleva ihminen kertoo tutustaan jolla oli se ja se syöpä ja ketkä kaikki siihen kuoli.
Onko se oikeasti jotenkin vaikea ymmärtää,että minua ei kiinnosta joidenkin mulle ihan vieraiden ihmisten sairaudet siksi että itelläni on ollut yksi?
En mainosta omaa syöpääni, mutta kerron sen suoraan syyksi sairauslomalleni jos ihmettelee mitä olen puuhannut ajalla, jona en ole opiskellut ja ollut töissä.
Kommentit (16)
Mun on vaikea uskoa, että työhaastattelia alkaa sulle kertoa serkunkumminkaimansa sairauksista. Jos alkaa, voit aina vaan todeta, että no, mä en kuollut vaan olen nyt täysin työkykyinen. Muualla sun ei tarvi ceeveesi aukkoja selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, ap. Tämä koskee monia asioita. Ihmisillä on tarve puhua itsestään, ja he tarttuvat innolla kaikkiin huomaamiinsa mahdollisuuksiin saada keskittyä itseensä.
Onhan se hölmöä, kun puhe kääntyy aiheen aloittajasta kokonaan toiseen eikä aloittaja saa suunvuoroa.
Toisaalta se on myös jonkinlainen kömpelö ja tiedostamaton tapa antaa empatiaa.
Mun tädillänikin oli syöpä ja aika pian se sihen sitten kuolikin. Kauniit hautajaiset pidettiin ja paljon oli väkeä.
Sitä kutsutaan small talkiksi. Ensin sinä kerrot jotain ja sitten minä kerron samasta asiasta sen, miten se liittyy minuun.
Näin:
- Minulla on koira.
- Minullakin oli koira pienenä / oi, olisin aina halunnut koiran mutta ei voi / veljellänikin on koira ja käy ulkoiluttamassa sitä.
Tämä ei ole small talkia:
- minulla on koira
- ulkona on kaunis ilma
Sellaiseen voi olla vaikeaa keksiä mitään sanottavaa, niin sanoo sitten mitä siitä syövästä tulee ekana mieleen. Eivät varmasti tarkoita pahaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sun pitää mainostaa syöpääsi?
Luuletko että muita kiinnostaa sun syöpäs?
Missä konkreettisessa tilanteessa siis pitäisi kertoa syövästä?
Ja mikäli antautuu näin hurjalla tavalla ihmisten kanssa tekemisiin, niin on luonnollista, että hekin kertovat kokemuksistaan -- joko omista tai läheisten.
Kummallista minä-minä -ajattelua, että vain sinun korkeutesi saa puhua mitä haluaa, muut vaietkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on ollut syöpä ja kai se edelleen siellä jossain on olemassa. Kun kerron uusille työkavereille, kummin kaiman serkuille jne tästä niin moni tosiaan kertoo että hänenkin äidillään/serkullaan/tädillään oli syöpä. Itse tulkitsen sen vain niin että ihmiset ilmaisevat sillä kokeneensa jotain samaa läheisenä ja saattavat tietää mitä on elää syöpäsairaan omaisena.
Mut mun mieheni inhoaa ihan samaa että joku keulii sitten sillä tuttunsa syövällä sille itse syöpäsairaalle. Hän ei valitettavasti (vielä) osaa kokea sitä empatiana tai "osanottona". Ehkä sekin aika koittaa joskus kun syövästä on tarpeeksi aikaa kulunut. JA toisaalta syöpä on nykyään niin yleinen ja hoidettavissa, että sen piilottelu ei palvele ketään.
Jotkut ihmiset on uskomattoman törppöjä. Ja sellaiset joiden elämä on ollut vielä helppoa, ei ole siis elämä vielä koulinut vähän ymmärtämään muitakin kuin omaa napaansa.
Jokainen meistä kyllä joutuu jossain vaiheessa siihen tilanteeseen, että itse tai todella läheinen ihminen sairastuu vakavasti. Se opettaa aika paljon.
Hienoa ap että voit nyt noin hyvin. Päättelen siitä että olet työelämässä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan small talkiksi. Ensin sinä kerrot jotain ja sitten minä kerron samasta asiasta sen, miten se liittyy minuun.
Näin:
- Minulla on koira.
- Minullakin oli koira pienenä / oi, olisin aina halunnut koiran mutta ei voi / veljellänikin on koira ja käy ulkoiluttamassa sitä.Tämä ei ole small talkia:
- minulla on koira
- ulkona on kaunis ilma
Mä sanoisin tätä keskustelun kääntämiseksi itseensä. Olis kohteliasta antaa toisen kertoa eka koirastaan vähän ennenkuin selittää omastaan joka on kuollut jo 15 V sitten. Ja syövän ollessa kyseessä joku "ok, sepä ikävää kuulla" ja keskustelunaiheenvaihdos olisi paljon sosiaalisesti tahdikkaampaa kuin sairaustarinat! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan small talkiksi. Ensin sinä kerrot jotain ja sitten minä kerron samasta asiasta sen, miten se liittyy minuun.
Näin:
- Minulla on koira.
- Minullakin oli koira pienenä / oi, olisin aina halunnut koiran mutta ei voi / veljellänikin on koira ja käy ulkoiluttamassa sitä.Tämä ei ole small talkia:
- minulla on koira
- ulkona on kaunis ilmaMä sanoisin tätä keskustelun kääntämiseksi itseensä. Olis kohteliasta antaa toisen kertoa eka koirastaan vähän ennenkuin selittää omastaan joka on kuollut jo 15 V sitten. Ja syövän ollessa kyseessä joku "ok, sepä ikävää kuulla" ja keskustelunaiheenvaihdos olisi paljon sosiaalisesti tahdikkaampaa kuin sairaustarinat! Ap
No itseppäs sä olet kääntänyt sen puheen syöpääsi. Käännä se siitä sitten pois, mikä velvollisuus vastapuolella on tehdä se keskustelunaiheenvaihdos. Tai sano sitten että "joo mä oon sairastanut vakavan syövän, mutta parantunut ja se siitä sitten (heilauta vaikka kättä), puhutaan jostain muusta"...
Jos sä itse tuot sen syövän esiin niin kyllä vastapuolella on oikeus olettaa että olet siitä valmis keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan small talkiksi. Ensin sinä kerrot jotain ja sitten minä kerron samasta asiasta sen, miten se liittyy minuun.
Näin:
- Minulla on koira.
- Minullakin oli koira pienenä / oi, olisin aina halunnut koiran mutta ei voi / veljellänikin on koira ja käy ulkoiluttamassa sitä.Tämä ei ole small talkia:
- minulla on koira
- ulkona on kaunis ilmaMä sanoisin tätä keskustelun kääntämiseksi itseensä. Olis kohteliasta antaa toisen kertoa eka koirastaan vähän ennenkuin selittää omastaan joka on kuollut jo 15 V sitten. Ja syövän ollessa kyseessä joku "ok, sepä ikävää kuulla" ja keskustelunaiheenvaihdos olisi paljon sosiaalisesti tahdikkaampaa kuin sairaustarinat! Ap
No itseppäs sä olet kääntänyt sen puheen syöpääsi. Käännä se siitä sitten pois, mikä velvollisuus vastapuolella on tehdä se keskustelunaiheenvaihdos. Tai sano sitten että "joo mä oon sairastanut vakavan syövän, mutta parantunut ja se siitä sitten (heilauta vaikka kättä), puhutaan jostain muusta"...
Jos sä itse tuot sen syövän esiin niin kyllä vastapuolella on oikeus olettaa että olet siitä valmis keskustelemaan.
Näin. Ja lisäksi puheen vieminen muihin ihmisiin neutraalimmalle maaperälle voi olla ajan ostamista sen suhteen kuinka syvällisesti haluat asiasta puhua. Lämmittelyä vaikeampaa aihetta kohti joka on sinun henkilökohtainen sairaus.
Aika jännä. Kun luin otsikon, niin mietin, mitä itse sanoisin. Mä kyselisin varmaan, että mikä syöpä oli ja kauanko siitä oli ja kui kauan hoidot kesti yms. Ei mulla tulis mieleen puhua muiden syövistä, kun nehän on aina erilaisia. Varmaan mun utelukin on häiritsevää. Mul on paha tapa, että tykkään joskus kysellä liiankin henkilökohtaisia. Toisaalta jos toinen jo kertoo sairastaneensa syövän, niin sitä tuskin haittaa puhua aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut yli kymmenen vuotta vakavasti mielisairas. Kun sanon sen syyksi siihen, ettei mulla ole yhtään työkokemusta tai mitään tutkintoa tähän ikään mennessä, kukaan ei osaa sanoa oikein mitään. Oikeastaan ne, jotka alkavat puhua jostain perheenjäsenestään/tutustaan, on mukavimpia. Voidaan siirtyä kiusallisen henkilökohtaiselta tuntuvasta jutusta yleisemmälle tasolle ja henkilö ikäänkuin ilmaisee tuolla ymmärtävänsä asian jotenkin ja tuntevansa ehkä jotain empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut yli kymmenen vuotta vakavasti mielisairas. Kun sanon sen syyksi siihen, ettei mulla ole yhtään työkokemusta tai mitään tutkintoa tähän ikään mennessä, kukaan ei osaa sanoa oikein mitään. Oikeastaan ne, jotka alkavat puhua jostain perheenjäsenestään/tutustaan, on mukavimpia. Voidaan siirtyä kiusallisen henkilökohtaiselta tuntuvasta jutusta yleisemmälle tasolle ja henkilö ikäänkuin ilmaisee tuolla ymmärtävänsä asian jotenkin ja tuntevansa ehkä jotain empatiaa.
Tuo on hyvä huomio. Hulluuskin on niin henkilökohtainen asia että tuollaiseen tunnustukseen on vaikea vastata yhtään mitään. Jos omassa suvussa ei ole ainakaan sertifioituja hulluja, niin ei voi kääntää puhetta niihinkään.
Alue: Aihe vapaa
Aha.