Onko normaalia etten kaipaa ystäviä?

Up

Jos se on sulle normaalia niin silloin se on normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Jos se on sulle normaalia niin silloin se on normaalia.

Niin mietin kai vain, että onko tällainen hetkellinen "erakoituminen" normaalia vai voiko ihminen vain muuttua niin paljon ettei yhtäkkiä kaipaakaan ihmisiä ympärilleen?

Ap

Kuulostat täysin normaalilta introvertilta.

Joskus elämässä on vaan aikoja jolloin haluaa vetäytyä ja keskittyä omii prosesseihin. En huolestuisi, niin kauan kuim sinusta tuntuu hyvältä niin kaikki on hyvin ☺

Vierailija kirjoitti:

Joskus elämässä on vaan aikoja jolloin haluaa vetäytyä ja keskittyä omii prosesseihin. En huolestuisi, niin kauan kuim sinusta tuntuu hyvältä niin kaikki on hyvin ☺

Ja usein muutenkin erakoidun helposti. Introvertti olen. T.5

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat täysin normaalilta introvertilta.

Toivotaan näin. AP

Vierailija kirjoitti:

Joskus elämässä on vaan aikoja jolloin haluaa vetäytyä ja keskittyä omii prosesseihin. En huolestuisi, niin kauan kuim sinusta tuntuu hyvältä niin kaikki on hyvin ☺

Tavallaan tässä taustalla on juuri se, että huolettaa, että tuntuu hyvältä olla yksin. Ehkä sitä vaan haluaisi jotenkin olla sosiaalisempi ja kaivata enemmän ihmisten pariin. Ei sillä, että oikeasti haluaisin sitä mutta niin "kuuluisi" haluta. Sekavaa. :-D Ap

Mitä stressaat ap? Se, että et nyt kaipaa ystäviä, ei tarkoita ettet voisi kaivata sydänystävää 10 vuoden päästä. Ihmiset muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat. Elämä menee sykleissä. Mua on vanhemmiten alkanut ärsyttää, että ihmiset stressaavat tavasta elää. Että onko se ns, normien mukaista ja hyväksyttävää. Jos elää Suomen lakien puitteissa ja kunnioittaa toisia ihmisiä, niin mitä väliä, miten elää. Jos sun on hyvä olla nyt, se riittää. Eikö niin? :)

Mulla on kans niin rasittavia kavereita että mieluummin oon yksin. Kyllähän ne koko ajan pommittaa, mutta mä en vastaa.

Viihdyn myös yksin mutta kerran kahvilassa ollessa huomasin että olen ainoa joka on siellä yksin, kaikki muut olivat siellä ystävän tai kumppanin kanssa. Tuollaisissa tilanteissa tuntee itsensä omituiseksi ja ulkopuoliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus elämässä on vaan aikoja jolloin haluaa vetäytyä ja keskittyä omii prosesseihin. En huolestuisi, niin kauan kuim sinusta tuntuu hyvältä niin kaikki on hyvin ☺

Tavallaan tässä taustalla on juuri se, että huolettaa, että tuntuu hyvältä olla yksin. Ehkä sitä vaan haluaisi jotenkin olla sosiaalisempi ja kaivata enemmän ihmisten pariin. Ei sillä, että oikeasti haluaisin sitä mutta niin "kuuluisi" haluta. Sekavaa. :-D Ap

Mitä enemmän elää niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, ei voi menmä pieleen. Maailmassa on tarpeeksi ihmisiä jotka ulkoisesta paineesta tappavat itsemsä työllä/menevät naimisiin/tekevät lapsia jne. Kannattaa kunnioittaa sitä omaa sisäistä olotilaa.

T.5

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn myös yksin mutta kerran kahvilassa ollessa huomasin että olen ainoa joka on siellä yksin, kaikki muut olivat siellä ystävän tai kumppanin kanssa. Tuollaisissa tilanteissa tuntee itsensä omituiseksi ja ulkopuoliseksi.

Tämä oli sinun sisäinen tunne asiasta. Itse näen usein kahviloissa ihmisiä yksin enkä ajattele siitä yhtään mitään.

Minä ainakin koin olevani ihan revitty ja ruvella hankalien entisten ystävien kanssa. Nyt on ylhäinen yksinäisyys ja ihana rauha kun ei tarvi olla ratkomassa jatkuvaa draamaa tai sen seurauksia. Kerrankin voin kiinnittää huomiota ihan omaan hyvinvointiinsa ja rehellisesti sanottuna nautin siitä.

Ihan normi. Oon samanlainen ja mieheni myös paras ystäväni.

Muutin eri paikkakunnallekin ja oon helpottunut ettei täällä oo niitä "ystävän velvollisuuksia". Ei oo varmaan vaikea arvata, etten ole täälläkään uusia ystäviä hankkinut :D

Minulla oli kavereita viimeksi alakoulun neljällä ekalla vuodella. Ystävät ovat aina olleet sukulaisiani ja nyt mieheni. Vaikka ystävissä on hyviä puolia, on huonoja loppupeleissä enemmän. Tosi paljon velvollisuuksia ja sosiaalisia odotuksia. Pitäisi pitää yhteyttä ja huomioida oikealla tavalla, pitää olla tilivelvollinen siitä missä opiskelee ja miksei ole kokeillut töitä. Mieluiten erakoituisin yhdessä mieheni kanssa. Se ei ikinä tule toteutumaan. Onneksi ei ole pakko tutustua perheen lisäksi muihin ihmisiin.

^ ja itsellänikin taustalla kuluttavia ystävyyssuhteita.

Vierailija kirjoitti:

^ ja itsellänikin taustalla kuluttavia ystävyyssuhteita.

t 15, tuli viesti väliin joka ei oo mun rustaama

Vierailija kirjoitti:

Mitä stressaat ap? Se, että et nyt kaipaa ystäviä, ei tarkoita ettet voisi kaivata sydänystävää 10 vuoden päästä. Ihmiset muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat. Elämä menee sykleissä. Mua on vanhemmiten alkanut ärsyttää, että ihmiset stressaavat tavasta elää. Että onko se ns, normien mukaista ja hyväksyttävää. Jos elää Suomen lakien puitteissa ja kunnioittaa toisia ihmisiä, niin mitä väliä, miten elää. Jos sun on hyvä olla nyt, se riittää. Eikö niin? :)

En tiedä. Kaipa se ystävättömyys ja yksinäisyys on niin tabu. Vaikka siis itse en koe olevani yksinäinen mutta ehkä jotenkin hävettää silti tilanne. Todella ristiriitaista. Ymmmärrän kyllä tuon mutta ei niitä sydänystäviäkään aikuisiällä sitten yhtäkkiä ystävänkaipuussa tehdä. :-) Ap

En tiedä, suurimman osan elämästä minulla ei ole ollut yhtään ystävää. Minun yksinolemiseni on ollut yleensä suurempi ongelma muille kuin minulle, joten sitä ei ilmeisestikään pidetä sopivana. Tässä iässä on kyllä vaikea enää tutustua ihmisiin ja suurin osa ei enää kiinnostakaan.